Rovaniemi

Rovaniemelle lähdimme heti, kun koppimopon mittari näytti plusasteita. Sumu oli Ranualle asti paikoitellen niin sakeaa, ettei näkyvyyttä ollut kuin hädin tuskin 50 metriä. Pelloilla näkyi isohkoja porotokkia syömässä rauhallisesti. Ruska parani kaiken aikaa Rovaniemeä lähestyttäessä. Suolammet ja järvien rantapuiden heijastuminen peilityyneen veteen ovat ruskamatkan ehdottomia kohokohtia. Kaupunkia rakennetaan vilkkaasti. Valtuston kokouspaikalle mennessämme totesimme taas nousseen uusia taloja kadun varteen. Valtuusto kokoontuu Rovaniemen koulutuskuntayhtymältä ostetuissa tiloissa, jossain päin kuvan rakennuskompleksia. Viime kokouksessa valtuusto päätti kunnanjohtajan pätevyysvaatimuksista. Valtuusto asetti riman korkeammalla kuin kaupunginhallitus esityksessään. Määräaikaisuuden kannattajat jäivät vähemmistöön. Valtuustoaloitteissa toivottiin yhteisöllistä saunatilaa, luontohyvitysmallia, joka korvaisi matkailun aiheuttamia haittoja ja varjopaikkoja ja luonnonmateriaaleja leikkipuistoihin.

Käyntiämme seuraavana päivänä alkoi Alvar Aalto -viikko. Rovaniemi poltettiin lähes kokonaan Lapin sodassa ja Aalto pääsi suunnittelemaan uutta asemakaavaa valmiiden rakenusten häiritsemättä. Rovaniemi on maailman pohjoisin Aalto-kaupunki. Hallintokortteli on teemaviikon keskuksena. Muuallakin on konsertteja, luentoja, kierroksi, valotaidetta, sirkusta, teatteria, lasten tapahtumia, näyttelyitä, työpajoja ja seminaari. Koskikatu 20:n rakennuksen seinältä katosi 15 vuotta sitten Aallon Aurora Borealis -reliefi, joka palaa entiselle paikalleen 2.10. klo 16.

Sunnuntai on liikenteen kannalta oivallinen aika matkustaa. Haittana on se, että taukopaikkoja on harvassa eikä niistä edes kaikki ole auki. Silloin joudutaan turvautumaan vain omiin eväisiin. Rovaniemellä lähellä Lordin aukiota saimme sitten kahvia ja teetä. Mr. Lordin lisäksi muita mainittavia rovaniemeläisiä ovat kirjailijat Annikki Kariniemi ja Jari Tervo sekä laulaja Antti Tuisku.

Yövyimme Kempeleessä tutussa hotellissa. Aamulla lähdimme hiljakseen ajelemaan kohti Liminkaa. Haaransillan liikenneympyrän jälkeen alkoi kuulua omituinen räpättävä ääni. Kovempi kuin mitä saatiin lapsena aikaaan, kun laitettiin pyykkipojalla pahvinpala räpättämään polkupyörän pinnojen väliin. Kun ajoimme alle 30 km/tunnissa, sitä ei aluksi kuulunut. Ajattelimme, että ajamme Jyväskylään sitten todella hitaasti. Eipä aikaakaan, kun sitä kuului myös tyhjäkäynnillä. Soittelimme pariin paikkaan, joista toisessa luvattiin katsoa ongelmaa. Varovasti ajaen pääsimme pihaan asti. Limingan Autopisteellä kolme ystävällistä miestä kuunteli ääntä, yksi jopa jonkinlaisen metallitangon avulla, tutki sen jälkeen moottoriöljyn ja totesi, että sen seassa taitaa olla metallihilettä. Siinä vaiheessa he ilmoittivat, ettei ollut mitään tehtävissä. Heillä ei edes ole välineitä, joilla voisi saada ajopelin kuntoon. Tarjosivat kahvia lohdutukseksi ja saimme odottaa sisätiloissa hinausautoa. Kiitos hyvästä ja empaattisesta palvelusta.

Hinausauton kyydissä pääsimme korjaamolle, jonka ainakin teoriassa pitäisi osata korjata vekotin, koska ovat maahantuojan valtuuttama takuukorjaamo. 2013 käyttöööotetulla koppimopolla ei mikään takuu ole enää voimassa. Keskustelimme jonkin aikaa tälläkin korjaamolla ja tulimme siihen tulokseen, että vian tutkiminen uudestaan on aika turhaa. Moottori on ehkä tullut tiensä päähän. Onhan sillä ajettu reilut 115 tuhatta kilometriä. Minä Joroisista Rovaniemelle. Vielä olisi jäljellä 80 kuntaa. Ystäväni ja teippausten sponsori lupasi hakea kotteron Oulusta ja katsoa kannattaako sille tehdä enää muuta kuin myydä varaosiksi. Tämän hetkinen rahatilanne ei mahdollista uuden ostoa. Kyseenalaista mahdollistaako vanhan korjaustakaan. Kun ensimmäinen koppimopo hajosi 2018, lähetin sponsorikyselyn koppimopojen myyjille. Yleinen taloustilanne oli silloin merkittävästi parempi. Tässä tilanteessa ei ehkä kannata kysellä uudestaan. Reissukaveri lottoaa säännöllisesti. Toivotaan hänelle pelionnea.