Ristijärvi profiloituu luontomatkailukohteena: vaarat, järvet, joet, kosket, suot, paitkointi, melonta, moottorikelkkailu, pyöräily, hiihto, laskettelu, kalastus, uinti. Niistä voi valita mieleisensä. Kuntalaiset saavat elantonsa alkutuotannosta ja palveluista. Mökkiläisiä on kesäaikaan yhtä paljon kun vakituisia asukkaita. Kunnan sivuilla kerrotaankin, että alue elää metsästä, maidosta ja marjoista.
Valtuusto kokoontuu Monitoimikeskus Virtaalassa. Viime kokouksessa valittiin edustajat kunnanhallitukseen, lautakuntiin ja yhteistyöelimiin. Lisäksi valtuusto sai tiedoksi talouden toteutumaluvut alkuvuodelta. Paikkakunnalla kiinteistön omistanut henkilö on kuollut ja perintöä päätettiin hakea valtiolta. Varat ohjataan kuntalaisten hyvinvoinnin, liikunnan ja kulttuurin tukemiseen.
Lähdimme liikkeelle lauantaina, koska reitti kulki Iisalmesta Ristijärvelle 5-tietä eikä sille välille ole koppimopolla asiaa kuin lauantai iltapäivänä tai sunnuntaiaamuna. Yhden ohittajan mielestä ei silloinkaan. Hän päästi pakoputkesta kunnon pössyn. Ymmärrän kiukun silloin, kun joutuu hidastamaan nopeutta ennen ohitusta. Vähän vaikeampi ymmärtää, kun kohdalla on ohituskaista. Liikenne oli kohtuullisen vähäistä, hädin tuskin ohittaja/kilometri eikä vastaantuleva liikenne juurikaan haitannut ohituksia paitsi tietysti Kajaanin lähellä. Ristijärveltä eteenpäin olikin sitten ihanan rauhallista. Ruska parani kaiken matkaa, koivujen ja haapojen keltainen oli jotenkin kirkkaampaa kuin Keski-Suomessa ja punaiset maaruskalaikut suurenivat matkan varrella. Pudasjärvelle saavuttiin illan hämärtyessä. Kaikki porot, jotka näimme tien varrella olivat valkoisia. Päiväsaikaan ajaessa valkoisia poroja on vähemmän kuin muita, joten hämärä ilmeisestikin esti näkemästä niitä muita. Onneksi eivät tulleet tielle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti