Sillail oikke. Ny ols sit Rauma vooros. Tämän enempää en uskalla Rauma gielel kirjoittaa vaikka olen opiskellut Koskelan sanakirjan ja hänen sekä Nortamon teoksia. Jutut ovat hillittömän hauskoja ja niitä lukiessa tuli tutkittua sanakirjaa melko useasti.
Raumalaisia kuuluisuuksia ovat H.J.Nortamo ja Alfred Kordelin, joka ”ei saan yhtikä mittän go hän kotto läks. Ja kuip pali häneld sendä jäi.” (Koskela 1986, 300.) Kordelinin säätiön 25-vuotisjuhlan kunniaksi paljastettiin Raumalla patsas 1947 ja paljastustilaisuutta meni katsomaan myös Koskelan tuntema Hulda. Hulda odotti näköispatsasta ja oli kovin pettynyt. Kanali Helm ei häntä miellyttänyt. On Kordelin saanut näköispatsaankin.
Rauma on Suomen kolmanneksi vanhin kaupunki. Se perustettiin 1442. Kaupungissa on kaksi UNESCOn maailmanperintökohdetta: Vanha Rauma ja Sammallahdenmäki. Rauma on kuuluisa myös pitseistään. Kaupungintalo on aivan Vanhan Rauman kyljessä. Kaupunki on tarvinnut lisää tilaa toiminnalleen ja siksi vanhan kaupungintalon viereen on rakennettu uudisosa. Elokuun kokouksessa valtuusto päätti palkata kaupunginhallitukselle osa-aikaisen puheenjohtajan. Muita asioita oli valtuustoryhmien nimien hyväksyminen ja asemakaava-asioita. Kaupungissa tuetaan myös kulttuuria. Kuvanveistäjä Pia Sirénin taideteos Big Botanic rakentuu Parpansalin hiekkakentälle. Rakennustyömaiden materiaalit muuttuvat puutarhaksi. Rakentaminen on aloitettu jo elokuussa ja yleisölle teos on avoinna loka-marraskuun, minkä jälkeen se puretaan. Nuorille on lokakuussa harrastus- ja hyvinvointiviikko, jolloin tarjolla on maksutonta ohjelmaa, pajoja, kokeilumahdollisuuksia, elämyksiä ja tietoa. Viikon kohokohtana on lauantain messut, joilla esitellään erilaisia harrastusmahdollisuuksia, mm. keppihevostoimintaa, akrobatiaa, sirkuskoulua, käsilläseisontaa ja paljon muuta.
Syksyn merkit sen kun lisääntyvät. Muuttolinnut alkavat kokoontua parviksi: kurkia, joutsenia, hanhia, pikkulintuja ja naakkoja. Naakoilla on ollut todella hyvä vuosi. Parvet ovat valtaisia. Leikkuupuimurit ovat saaneet jo suurimman osan työstään valmiiksi ja kynnöspeltoja alkaa näkyä tien varsilla. Näimme myös hirven. Sillä ei ollut sarvia mutta isolta se näytti seisoessaan pellolla. Koska tie oli hiljainen, pysähdyimme ihailemaan sitä. Se katseli meitä hetken ja totesi, ettemme ole kovin mielenkiintoisia ja poistui vähin äänin takana olevaan metsään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti