Kesä on kääntymässä lopuilleen. Peltoaukeiden värit vaihtelevat vihreästä, kellanvihreän kautta kellanruskeisiin ja tuleentuneen viljan eri sävyihin. Leikkuupuimurit ovat aloittaneet työnsä. Vastaleikatun viljan tuoksu kantautui koppimopoon saakka. Toki muitakin maatalouteen liittyviä hajuja oli tunnistettavissa. Näimme yksinäisen kauriin poikkoilevan viljapellossa ja kaurisemon kahden vasan kanssa ylittävän tien. Ajoimme peuravaaratietä useampaan kertaan edes takaisin mutta siellä ei näkynyt muuta liikettä kuin autoja. Joskus metsän laidassa on ähty yksinäinen peura. Kurkipareja ja -perheitä näkyi ilahduttavan runsaasti, samoin pikkuhaukkoja.
Pälkäneen Kostianvirta on syntynyt uudella ajalla 1604, kun Pälkänevesi mursi uuden uoman järvien välisen kannaksen läpi. Suuren Pohjan sodan aikana 1713 käytiin Kostianvirralla taistelu, jossa ei onnistuttu pysäyttämään venäläisten etenemistä. Paikalla on rekonstruoitu hirsivarustuksen pätkä. Lukutaidon historiaakin paikkakunnalla on tehty. Viipurista paennut kirjanpainaja Daniel Medelplan kaiversi puusta aapisen painolaatat 1719. Niillä painettiin Gezeliuksen aapinen.
Pälkäneellä on lukuisia järviä ja se sijaintinsakin puolesta sopii hyvin mökkikunnaksi. Sen vuoksi Pälkäne aktivoituu kesäksi , kun asukasluku yli kaksinkertaistuu kesäasukkaiden ansiosta. On street food tapahtumaa ja viinijuhlaa. Aitoon kirkastusjuhlat kerää festarikansaa laajemmaltakin alueelta.
Pälkäneellä toimii Anna Tapion koulu, joka on yksityinen sisäoppilaitos peruskouluikäisille nuorille. Siellä opiskellaan kolmessa vuodessa perusopetuksen vuosiluokat 7, 8 ja 9. Lisäksi opiskellaan valinnaisia matkailu-, ravitsemus- ja talousalan ammatillisesti suuntautuneita opintoja.
Pälkäneen valtuusto kokoontuu Nuijantalossa. Siellä on myös taidekahvila, jonka perustaja tekee työtä “rakkaudesta rautalankaan ja paakkelsseihin”. Käydessämme kunnassa Nuijantalossa oli juhlakansaa niin paljon, ettemme kuvan ottamisen lisäksi viitsineet jäädä häiritsemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti