Lappajärvi

 

Lappajärven kunta on saanut nimensä järvestä, joka on syntynyt meteoriitin tekemään kuoppaan. Kraatterin halkaisija on 17 km ja syvyys vain 150 m. Reissukaverin tuttavat kehuvat, että järvestä saa hyvin ahvenia. Pohjan profiili on mielenkiintoinen. Siitä voi nähdä kuvan järveä esittelevässä näyttelyssä. Aikaisemmin ajateltiin, että järvi olisi tulivuoren kraatteri. Tarkemmat tutkimukset ovat muuttaneet käsitystä. Vanha käsitys elää vielä Lappajärven vaakunassa, missä vanhasta pitäjänsinetistä aiheen saanut vene purjehtii liekkikoron yläpuolella. Lappajärven värjäämöltä olen tilannut lankoja kudontaharrastukseeni. Kerran jopa yritin mennä paikan päälle ostoksille. Hiihtoloman aikaan pääsin lapseni kyydissä hänen autollaan paikkakunnalle. En ollut tarkistanut liikkeen aukioloaikoja etukäteen. Sielläkin oli hiihtoloma. Vietimme ihan kivan lomamatkan mutta Lappajärven värjäämöllä en ole vieläkään käynyt. Koska minulla ei enää ole omia kangaspuita, en taida käydä myöhemminkään. Matkapäivälle säätiedotuksessa luvattiin rankkasateita ja ukkosia. Siitä huolimatta uskaltauduimme liikkeelle. Tuulilasiin tuli koko matkalla ehkä kymmenkunta pisaraa. Paikoitellen tie oli märkä eli oli siellä joskus satanut. Enemmän häiritsivät helle ja muutamat paarmat, kun kävimme oikomassa jalkojamme parkkipaikoilla.

Lappajärven kunta teki päätöksen prosentti taiteeseen periaatteesta. Taidetta suunnitellaan esteettömän kulttuuriluontopolun yhteyteen ja liikuntahallin piha-alueelle mietitään mahdollisuutta toiminnallisesta taideteoksesta. Kun omat lapset olivat toiminnallisessa iässä, Lehtisaareen rakennettiin leikkipuisto Rantaminttu. Siinä oli kivan näköiset portinpylväät. Porttia ei ollut. Toiminnallinen nuoriso kantoi pylväät lähimetsään. Muuten rakenteet saivat olla paikallaan.

Lapinlahti

 

Matin ja Liisan junamatka on tehnyt Lapinlahdesta kuuluisan. Juhani Ahon taito kuvata vanhan pariskunnan vuorovaikutusta ja ihmisen kykyä olla hiljaa ja odottaa, että toinen päätyy juuri siihen johtopäätökseen, jonka itse haluaa, on kerrassaan herkullista ja mikä ettei myös malliksi kelpaavaa. Muita merkittäviä lapinlahtelaistaiteilijoita ovat Kauppis-Heikki, Miina Äkkijyrkkä sekä Halosten taiteilijasuku. Rautatieasemalla on vanhaan makasiiniin tehty hotelli. Olemme olleet siellä yötä ja yritimme sinne myös, kun palailimme Kuhmosta mutta silloin se oli täynnä. Tällä kertaa emme jääneet yöksi vaan palailimme omia jälkiämme. Tai ainakin näin oli tarkoitus. Tielle 77 oli kuitenkin kaatunut täysperävaunurekka poikittain ja lastina ollut purkujäte oli osittain levinnyt pitkin tietä. Sen siivoaminen kesti tunteja ja meidät ohjattiin soratielle. Kun tulimme päällystetyn tien risteykseen, emme todellakaan tarkistaneet mikä tie oli kyseessä. Se ei ollut tie 77 vaan tie 554 ja ajelimme sitä pitkin etelään. Kun muut autot eivät tulleetkaan perässä, aloimme miettiä, mistä se johtuu. Emme kääntyneet takaisin vaan ajelimme kotiin vaihtoehtoista reittiä.

Lapinjärvelläkin valtuusto pääti tilinpäätöksestä ja vastuuvapauden myöntämisestä niin kuin muutkin kunnat tähän aikaan vuodesta. Sosiaali- ja terveyspalvelut ylittivät budjetoidun. Kun toimintatuotot jäivät alle budjetoidusta koronan vuoksi, on ylitys ainakin osittain ennakoimaton. Aikaisempien vuosien ylijäämä ei aivan riittänyt kattamaan viime vuoden alijäämää vaan velkaantuneisuusaste nousi hieman. Toinen iso asiakokonaisuus on vuoden 2025 alusta tapahtuva muutos työvoima- ja yrityspalveluiden siirtymisestä kunnille tai työllisyysalueille. Lapinlahdella mietittiin, liitytäänkö Iisalmen vai Kuopion työllisyysalueeseen. Kuopio sai enemmän kannatusta kokonsa perusteella ja sen kanssa aloitetaan valmistelut.

Liljendal

 

Lapinjärven naapurissa 6-tien varrella on myös Liljendalin entinen kunta. Kun reissukaveri näki kyltin, hän totesi, että tuossa on tuttu nimi. Hän oli työssä ollessaan pakannut vaneripaaleja ja ne sidottiin kiskoilla, joiden paketissa luki Liljendal. Koska oli juhannusaattoilta ja liikenne ihailtavan leveäkaistaisella 6-tiellä oli hiljaista, päätimme ajella katsomaan olisiko Liljendalissa yhtään kahvilaa auki. Ei löytynyt mutta sen sijaan tehdas, josta kiskot oli reissukaverin työmaalle lähetetty. Seinällä oleva kyltti on kuvassa. Aluksi kiskot kiristettiin käsipelillä. Ei sinänsä mitenkään kovin raskas työvaihe mutta kiskojen katkaisu ei aina onnistunut. Kun avuksi tulivat paineilmalla toimivat koneet, työ helpottui merkittävästi. Matkan aikana tuli mietittyä muutosta. Kun viime vuosituhannella pyöräilimme Judinsalossa, ihailin lupiinittomia pientareita. Enää se ei onnistu. Jos Vexi Salmi kirjoittaisi Rentun ruusun sanoja tänä päivänä, siinä lukisi ”toin sulle lupiinin, se rentun ruusu on”. Niin vähän horsmia löytyy tien varrelta, ettei niihin satunnainen juoppolalli kyllä maantien ojassa törmää. Voisikohan Fortum vaihtaa palmuöljyn dieselin raaka-aineena lupiineihin. Raaka-ainetta riittäisi hehtaaritolkulla ainakin seuraavat 5-6 vuotta ennen kuin lupiinien alue alkaisi edes merkittävästi pienentyä, koska siemenpankista tulisi aina uusia siemeniä. Näytti siltä, että eteläisessä Suomessa niiton voisi kohta puoleen aloittaa ja sitten vähitellen siirtyä pohjoisemmaksi.Ensimmäiset lupiinipeltojen alut näimme myös.

Lapinjärvellä enemmistä asukkaista on suomenkielisiä. Liljendalissa sen sijaan enemmistö on ruotsinkielisiä. Berendes-suvun aateliskartanon nimi 1600-luvulla oli Liljendal. Suvun vaakunoista on lainattu aiheita kunnan vaakunaan, jota käytetään nyt kotiseutuvaakunana. Vuokra-asuntoja on tarjolla, samoin päivähoitoa ja koulua 0-6 luokille. Liljendalpäiviä vietetään viikkoa ennen juhannusta. Tänä vuonna Finlands Svenska Folkdansring järjesti tanssijuhlat samassa yhteydessä. Ohjelmassa oli myös konsertteja, juhlakulkue, markkinat, rantatanssit ja paljon muuta ohjelmaa tunnuksella ”Det går som en dans Kävelee kuin tanssi”.

Lapinjärvi

 

Lapinjärven valtuusto kokoontuu milloin missäkin. Vähäisellä selaamisella löysin kunnan sivuilta maininnat seuraavista paikoista: Nuorisoseurantalo Soihtula Porlammella, Kirkonkylän koulu, Kapellby skola, Siviilipalvelukeskuksen auditorio, Nuorisoseurantalo Lindarås, Nuorisoseurantalo Wasargård, Nuorisoseurantalo Valola Kimonkylässä, Seurakuntakoti, Pukaron nuorisoseurantalo, Kirkonkylän liikuntahalli, Nuorisoseurantalo Fädersborg Skinnarbyssä, koulutuskeskuksen Lampola- ja Pakkaamo-luentosali Ingermaninkylällä, Hilda Käkikosken koulu Porlammella, Antik-Anna Pukarolla, Nuorisoseurantalo Hemborg Heikinkylässä. Olen toki joissakin kunnissa ottanut kaksi kuvaa mutta siinä taita kulkea raja. Kunnantalossa ei ole riittävän isoa tilaa eikä kunnassa ole haluttu laittaa rahaa valtuustosalin rakentamiseen joten valtuusto kiertää kokoustamassa eri kylillä. Tällä tavalla viedään päätöksentekoa myös lähemmäs kuntalaisia. Ei ollenkaan huono idea. Nyt on sitten ratkaistava, mikä rakennus pääsee kuvaan, nuorisoseurantalo vai koulu. Hilda Käkikosken koulu olisi houkutteleva vaihtoehto, koska sillä kunnioittaisi ensimmäiseen yksikamariseen eduskuntaan valittua kansanedustajaa. Toisaalta henkilökohtaista kiinnostusta on siviilipalvelukeskuksella, koska lapseni on viettänyt siellä peruskoulutusjakson kahdesti. Hän sai lykkäystä niin pitkäksi aikaa, että arvelivat hänen unohtaneen liian paljon koulutusjakson asioista. Henkilökohtainen kiinnostus voitti kansanedustajan tällä kertaa. Koska Siviilipalveluskeskus on kuitenkin valtion laitos ja tässähän tehdään kuntakierrosta, niin toinen kuva on kunnantalosta. Kunnanhallitus kokoontuu siellä.

Lapinjärvi on kaksikielinen kunta. Kun varasin hotellia, vastaanottovirkailija kysyi voisimmeko puhua englantia. Huoneen varaaminen vielä onnistuu minun onnettomalla kielitaidollani. Kiva paikka Lapinjärven rannalla ja pieni kokkokin oli koottu. Valitettavasti sitä ei saanut polttaa. Juhannusaatto oli rauhallista ajelua. Kun menomatkalla lähestyimme Asikkalaa, alkoi vastaan tulla jonoja ja Asikkalassa niitä alkoi olla myös takana. Vähän ihmettelimme tilannetta. Juhannuspäivänä, kun lähdimme paluumatkalle, 6-tie oli aivan autio ja ennen Vierumäkeä meidät ohitti kaksi (2) autoa. Jälleen Asikkalassa autoja tuli jonoissa sekä vastaan että ohi. Tuntui, että jopa 9-tie oli rauhallisempi. Asikkalassa pääsin myös ratsiaan. Poliisi puhallutti vähän ennen Vääksyä molempiin suuntiin ajavat eikä koppimopo ollut poikkeus. Pääsin jatkamaan. Tosin olinkin viettänyt raittiin juhannusaaton. Vähän mietin illalla hotellin ravintolassa käymistä mutta, jos seuraavana päivänä olisi sattunut jotain, olisin varmaan laittanut haverin edellisillan alkoholin syyksi. Parempi menetellä niin, ettei tarvitse jossitella.

Kiikka

 

Kiikassa on ollut ihmisiä esihistorialliselta ajalta saakka. Levottomien aikojen vuoksi merovingiajalla joku on haudannut omaisuutensa maahan eikä jostain syystä ole päässyt sitä noutamaan ja se jäi myöhempien aikojen löydöksi. Yli sata vuotta vanhana se kuuluu valtiolle, koska edes perimätieto ei ole osannut yhdistää sitä kehenkään löytöhetkellä elossa olevaan. Kiikasta on lähtöisin urheilijoita, muusikoita ja kirjailijoita. Siellä on syntynyt Theolinda Hahnsson, josta tuli ensimmäinen suomeksi kirjoittanut naiskirjailija. Hänen kunniakseen on kivivalliin kiinnitetty muistolaatta. Vaikka olen opiskellut Suomen kirjallisuutta, en tunnistanut nimeä, kun katselin kuuluisien kiikkalaisten luetteloa. Taas opin jotain uutta. Paikkakunnalla syntynyt ja lapsuutensa viettänyt Kaarlo Sarkia on ehkä hieman tunnetumpi.  Hänen syntymäkotinsa paikalla on näköispatsas runoilijan päästä ja läheisessä lapsuudenkodissa toimii Sarkia-museo.Tyrvään yhteiskoulussa, josta Sarkia pääsi ylioppilaaksi, on Sarkian rintakuva. Lähikirastossa ei ole yhtään Theolinda Hahnssonin kirjaa. Jotta niihin pääsisi tutustumaan, pitäisi mennä yliopiston kirjastoon ja lainata kirja lukusaliin. Fennica-kokoelmaa kun ei saa kotilainoiksi. Taidan ottaa urakaksi ensi talvena. Siellä tuntuu olevan melkoinen määrä Hahnssonin teoksia.

Äetsä

 

Kun Kiikka ja Keikyä yhdistyessään eivät päässeet sopuun siitä kumman nimi otettaisiin kunnan nimeksi, päädyttiin Äetsään. Nimi tulee Kokemäenjoen Äetsän koskesta. Vaakunaan kuvattu nahkatyömeisti muistuttaa alueen käsityöperinteestä. Minun silmiini se näytti lähinnä juustohöylältä. Ihminenhän yhdistää asioita niihin, jotka ovat hänelle ennestään tuttuja. Seudulla toimi useita pieniä nahka-alan yrityksiä, jotka valmistivat laukkuja ja lompakoita. Ohi ajaessamme ja sen olemme tehneet useasti, koska tätä kautta voi välttää ison tien, olen ihaillut voimalaitosta joen vastarannalla. Nyt päätin pysähtyä.Voimalaitoksen rakentaminen aloitettiin 1919. Voimalaitoksen 1920- ja 1930-luvulla asennetuista turbiineista osa on edelleen toiminnassa. Rakentaminen tukki ensimmäisen kerran Kokemäenjoen koko leveydeltä. Voimalaitos on Meskalankoskella. Äetsänkoski on kauempana yläjuoksulla.

Honkilahti

 Pitihän tämä mutka ajaa, koska täältä löytyy melko uusi koulu. Honkilahtelaiset olivat 2020 huolissaan koulunsa tulevaisuudesta. Vielä viime talvena koulussa oli 64 oppilasta ja kolme opettajaa eli opettajaa kohti reilu 20 oppilasta yhdysluokissa. Ihailtavaa. Ilmeisesti oppilasmäärä on laskemaan päin, koska huhuja koulun kohtalosta oli liikkunut. Kirjeessään yhdistykset listasivat kaikkea sitä toimintaa, jota toteutetaan koululla ja sen läheisyydessä sekä sitä, mitä eri yhdistykset ovat tehneet koulun viihtyisyyden ja toiminnallisuuden edistämiseksi. Ei mitenkään vähäinen lista. Allekirjoittajina oli seitsemän yhdistystä, joukossa urheiluseura, metsästysseura, vanhempainyhdistys ja useampi kyläyhdistys. Eräveikot vievät 6-luokkalaiset syksyllä hirvimetsälle, urheiluseuralla on koululla 12 salivuoroa viikossa, MLL järjestää teema-askartelua ja lautapeli-iltoja ja VPK ohjaa kokoontumis- ja poistumisharjoituksia ja tässä on vain osa listasta. Alueelle olisi suuri menetys, jos koulu lakkautettaisiin. Kuvan välituntileikkirakennelmat ovat ainakin osittain vanhempainyhdistyksen kustantamia.

Hinnerjoki

 Paikallisen nuorisotilan väki on ollut ajan hermolla. Ikkunaa koristivat euroviisukakkosen kertosäkeen sanat hienona kuviona. Hinnerjoelle on paikallistettu kuusi kivikautista asuinpaikkaa. Entisen kunnan vaakunaan ovat päässeet vasarakirveet. Euran kunta etsii säästökohteita niin kuin monet muut kunnat Suomessa. Yksi keino säästää on lakkauttaa kouluja. Kunnan strategiapapereissa ollaan keskittämässä koulupalveluita. Eri kustannusten vaikutuksia on laskettu. Vaihtoehtooina on nykymeno, koulun lakkauttaminen Hinnerjoelta tai Honkilahdelta. Kallein vaihtoehto olisi, että sekä Honkilahden että Hinnerjoen koulut jatkavat toimintaansa. Koulujen keskittäminen Honkilahdelle olisi halvin vaihtoehto, koska Honkilahdella on uusi koulu. Hinnerjoen koulu tarvitsisi peruskorjauksen. Hinnerjoen koulussa oli viime talvena 44 oppilasta ja kolme opettajaa. Yhdysluokat eivät siten olleet kovin suuria elleivät ikäluokat olleet kovin eri kokoisia. Koulukyytien kustannukset ovat tässä vaihtoehdossa myös pienemmät.

Laitila

 

Joskus reissun alkupäässä eksyimme tänne. Emme löytäneet yöpaikkaa ja ajelimme hiljakseen koko yön kunnes Laitilasta löysimme huoltoaseman baarin, johon menimme. Yritin torkahtaa nojaten reissukaveriin mutta totesin ettei nukkumisesta tule mitään ja siksi otimme hotellihuoneen, missä nukuimme jokusen tunnin ennen kuin ajelin kotiin. Nyt olimme viisaampia. Nukuimme hyvissä ajoin matkan varrella. Hyvin usein paikalliset tapahtumat ovat olleet joko edellisellä viikolla tai tulevat seuraavalla viikolla ohjelmaan. Laitilan munamarkkinoille pääsimme parhaaseen aikaan. Vain alueen reunoilla alettiin pakkailla tavaroita. Metrilakritsia, vaatteita, kahvia ja lettuja ja vaikka mitä krääsää oli tarjolla. Markkinat aiheuttivat myös sen, että kepsi ohjasi meitä kaupungintalolle suoraan markkina-alueen halki. Myös tie kaupungintalon kohdalla oli merkitty ajokieltomerkillä. Reissukaveri paheksui syvästi liikennerikkomusta, johon syyllistyin ajaessani jalkakäytävälle. Lailliselta paikalta talo olisi ollut hyvin, hyvin kaukana. Ei se ole mikään puolustus, ainoastan selitys.

Laitilan valtuusto päätti lisämäärärahasta, joilla maksetaan kaupungin osuus asunto-osakeyhtiön parvekekaiteiden remontista. Kokouksessa päätettiin urheilutalon peruskorjauksesta, johon oli varattu rahat jo talousarviota tehtäessä. Valtuusto kuuli viime vuoden hyvinvointikertomuksen, henkilöstökertomuksen ja tarkastuslautakunnan arviointikertomuksen sekä hyväksyi tilinpäätöksen ja myönsi vastuuvapauden. Viime vuosi oli Laitilalle ylijäämäinen.

Kodisjoki

 

Nyt sitten suunnataan kohti sisämaata. Vaakunassakaan ei ole enää merellisiä aiheita vaan vetohärkien ikeitä, mikä viittaa maatalouteen. Aikaisemmin auran eteen valjastettiin härkä. Ennen kuntaliitosta Kodisjoki oli Manner-Suomen pienin kunta reilulla 500 asukkaallaan. Kodisjoella toimii Kaffe-Pankki ja kesäkioski on avattu. Juhannuksena on Kaljasjärven yöjuoksi ja ympärisoutu. Muulloinkin rantasauna lämpiää. Lapsille Martat tarjoavat Ässäkokki-kurssia juhannusviikolla. Kuva kertoo liitoskuntien arjesta. Kun väki vähenee, tyhjää liiketilaa alkaa olla yli oman tarpeen. Tämäkään lupaava PUB BAARI ei ole ollut auki hetkeen.

Kesä alkaa olla jo pitkällä. Heinää on niitetty kuivumaan pelloille ja uusia traktorinmunia näkyy myös. Pientareiden niittäminen on alkanut. Yhden tällaisen niittävän tiellä hitaasti etenevän koneen pääsin ohittamaan. Koppimopolla ohitustilanteet ovat harvassa ja niistä täytyy ottaa kaikki irti. Syksyä kohti ollaan menossa. Ei sille mitään mahda. Sateita on ollut viime aikoina hyvin vähän. Viljoille aivan liian vähän. Pienempi haitta on se, että koppimopo on aivan siitepölyssä. Yhtä ohittajaa ilmeisen likainen kottero häiritsi niin paljon, että hän yritti pestä kylkeä suihkepullolla. Kiitos vaivannäöstä. Sillä ei vaan ollut havaittavaa vaikutusta.

Porin maalaiskunta

Ahlaisten jälkeen pääsimme sitten ihailemaan merta lukuisilta silloilta. Olimme katselleet karttaa ja Preiviiki oli ihan jännä nimi. Sinne siis ja koska silloille ei voinut pysähtyä ajattelimme pitää evästauon täällä. Tämän lähemmäs rantaa emme kuitenkaan päässeet. Tien vastakkaisella puolella kerrotaan, että kyseessä on yksityistie ja siitä pitää maksaa tienkäyttömaksu. Kyltissä ei kuitenkaan lukenut kuinka suuri se on ja mihin sen voi maksaa. Tunnetumpi seutu entisessä Porin maalaiskunnassa on toki Yyteeri. Matkaa suunnitellessamme yksi mahdollinen yöpaikka olisi ollut Yyterissä oleva hotelli. Sinne olisi pitänyt ehtiä niin aikaisin, että silloin olimme vielä kaukana ja nyt oli vielä aamupäivä. Siksi olimme ajaneet Yyterin risteyksen ohi. Lisäksi siellä olisi kuitenkin ollut turisteja. Preiviikin rantatien risteyksestä emme enää viitsineet kääntyä takaisin. Preiviikin ja Yyterin välillä on luontopolku, jolta voi ihailla lahden lintuja. Polulle kannattanee lähteä Yyterin päästä. Preiviikkiläiset elivät merestä; kalastuksesta ja merenkulusta. Vasta 1800-luvun lopulla seudun maanviljelys alkoi olla kannattavaa. Toki aiemminkin kotitarveviljelyä harjoitettiin.

Ahlainen

 

Ahlaisten vaakunassa lentää lokki. Suuntana länsi. Tietysti merelle päin. Alue oli aiemmin valtaosin ruotsinkielistä mutta papisto oli sitä mieltä, että seudun murre on niin omituista, että oli parempi, että oppisivat rippikoulussa ja kinkereillä suomea. Vanhemmat olivat eri mieltä mutta aikaa myöten nuoriso alkoi hävetä omaa murrettaan ja seutu suomalaistui vuosien saatossa. 1960 Ahlaisissa oli enää yksi äidinkielenään ruotsia puhuva. Tietoihini kielisorron historiasta tuli ihan uusi luku.

Tuomenkehrääjäkoin massaesiintymiä on aina silloin tällöin. Tänä vuonna esiintymä on paikoitellen poikkeuksellisen runsas. Puu selviää hyökkäyksestä ellei niitä satu monena peräkkäisenä vuonna. Uudet lehdet kasvavat useimmiten jo samana kesänä. Toukkavaiheen aikana puut muuttuvat kauhuelokuvien puiksi ja voi vain odottaa jonkun zombin kömpivän seittien takaa. Perusteellisemminkin syötyjä puita näkyi matkan varrella.

Siipyy

 

Nyt ollaan rannikolla ja lännessa joten pieniä entisiä kuntia on riittämiin. Siipyykin ehti toimia itsenäisenä kuntana reilut sata vuotta. Kivikauden asutuksen jälkiä täältä ei ole voitu tavata, koska siihen aikaan alue oli vielä meren alla. Meri toisaalta teki mahdolliseksi riittävän asutuksen kirkkojen rakentamiseen ja kunnalliseen itsenäisyyteen. Aluksi seutu oli kappeliseurakuntana ja vähitellen asukasluvun kasvaessa siitä tuli itsenäinen seurakunta ja kun maaseudun kunnallishallinto perustettiin 1865, Siipyy itsenäistyi kuntana.

Maan kohoaminen on jatkunut ja siksi Rannikkotieltä ei näe mertä kuin vilaukselta. Tänne kannatti ajaa vähän tiestä sivuun. Merimetsokeskustelu kävi takavuosina kiihkeänä, kun kivikaudelta 1800-luvun lopulle esiintynyt lintu palasi Suomen pesimälajistoon viime vuosituhannen lopulla. Ahvenanmaalle ajellessa yritimme nähdä merimetsosaaria ja -luotoja. Ne tunnistaa helposti lintujen valkoisista ulosteista. Ei nähty. Kuvan saarta voisi sellaiseksi epäillä.

Laihia

 

Laihialaisten nuukuudesta on tehty niin paljon vitsejä, ettei niitä edes tässä viitsi toistaa. Laihia on ottanut motokseen ”Unelmista nuukailematta”. Tämä viittaa kyllä siihen, että Laihia on vähän ylpeä kaikista nuukailuvitseistä. Muutama löytyy kunnan nettisivulta. He ovat myös kehittäneet oman soikean euron. Matkamuistoja en kerää, koska asunto on niin pieni, ettei tänne mahdu tarpeetonta tavaraa mutta tämän ajattelin voivani hankkia, jos emme olisi olleet paikalla lauantaina jolloin kunnanvirasto oli kiinni. Säästöä ei kuitenkaan syntynyt, koska Nuukuurenmuseo oli vielä auki ja sieltä sen sai.

Valtuuston kesäkuun kokouksessa käsitellään lukuisia asemakaavan muutoksia, mikä viittaa vireään rakennustoimintaan. Ison kaupungin kupeessa oleva asukasmäärältään kasvava kunta tarvitseekin uusia rakennuspaikkoja. Tätä tarvetta varten valtuuston päätettäväksi esitetään Virtalan tilan ostamista. Laihian neuvottelijat saivat pyydettyä hintaa pudotettua reilut 15%. Kuntalaisten kannalta tällaisella nuukuudella on etunsa. Viime vuoden talousarvion ylitykset ja alitus tulevat myös päätettäväksi. En muista törmänneeni valtuuston pöytäkirjoja lukiessani määrärahojen alituksiin. Ehkä en ole lukenut niitä sillä silmällä ennen Laihiaa. Piti lähteä matkaan jo aikaisemmin mutta helteisellä kelillä ei ole oikein mukava ajella. Toki kottero viilenee, kun ajaa tunnin verran ikkunat auki mutta tauon jälkeen se on taas kuin hyvin lämmitetty sauna. Enkä koskaan ole arvostanut harrastusten kohdalla kärsimystä. Ei nyt ollut kovin paljon viileämpää muttei ajo ollut niin tukalaa kuin pelkäsin. Yöpaikkaa etsimme rannikolta. Totesimme, että hinnat ovat nousseet koronan jälkeen melkoisesti, ainakin, kun kyselee suomeksi. Aikaisemmin yritimme yöpyä Kaskisissa. Koska silloin ei onnistunut, yritimme nyt. Hotellissa olisi ollut kyllä tilaa mutta siivooja ei käy viikonloppuina, joten emme tälläkään kertaa päässeet sinne. Etelämpää löytyi ihan viihtyisä hotelli. Kaunis ilma oli kerännyt musiikin kuuntelijoita rannalle. Ei ihan unimusiikkia, valitettavasti.

Lahti

 

Lahti tuli tutuksi jo 1970-luvulla, koska evakkovanhempani asuivat maanviljelyn lopetettuaan jonkin aikaa Lahdessa parissakin osoitteessa. Asunnot, jotka he olivat hankkineet eivät heitä kuitenkaan tyydyttäneet ja he jatkoivat taivaltaan. Vierailujeni vuoksi keskusta oli tutun tuntuinen, kun sinne ajoimme. Kepsi ohjasi aivan linja-autoaseman nurkalta kohti kaupungintaloa. Kadun varteen ei voinut pysähtyä valokuvaa varten. Onneksi aivan talon editse meni myös ajorata. Tosin huomasin sen siinä vaiheessa, kun olin ajanut jo Saimaankadun risteykseen ja talon editse olisi pitänyt ajaa ihan toiseen suuntaan. Kuvaankin on nyt ikuistettu liikennerikkomus. Pois sentään ajoimme ihan liikennesääntöjen mukaisesti. Koska Kirkkokatu oli päällystetty mukulakivillä, en ajanut samaa tietä takaisin. Olisi pitänyt. Toinen virhe oli se, että laitoin kepsiin seuraavan osoitteen vasta, kun olimme jonkin rakennustyömaan tukkiman kadun vuoksi joutuneet ajamaan viereisen talon pihaan kääntymään. Isot kaupungit, jopa sunnuntaina, ovat ihan kauheita. Onneksi tänä kesänä ei tule enää toista isoa kaupunkia ja voi olla, ettei ensi kesänäkään sellaiseen jouduta.

Ennen vanhaan kaupungeilla oli enemmän velvollisuuksia kuin maalaiskunnilla ja kauppaloilla ja siksi yhdessä vaiheessa kaupunkeja syntyi hitaasti. Lahti oli yksi niistä harvoista, jotka ottivat kaupungin rasitteet kannettavakseen vaikka maalaiskuntana olisi ollut halvempaa. Se ei tehnyt sitä ihan vapaaehtoisesti. Lahden kauppala on perustettu 1878 mutta se kuului edelleen Hollolan kuntaan. Itsenäisyyden saavuttaakseen sen piti muuttua kaupungiksi, mikä tapahtui sinnikkään yrittämisen jälkeen vihdoin 1905. Sitten menikin vuosikymmeniä ennen kuin seuraava kauppala siirtyi kaupungiksi. Siihen tarvittiin lainmuutos 1959, jolla uusilta kaupungeilta vähennettiin roimasti velvoitteita. Velvoitteiltaan erilaisia kuntia oli siten neljä: vanhat kaupungit, kauppalat, maalaiskunnat ja uudet kaupungit. Tästä epätasa-arvosta päästiin lopullisesti eroon vasta 1999. Lahti kunnioittaa August Fellmania monin tavoin, on puistoa, katua ja valtuuston kokoukset pidetään Fellmanni Campuksen Fellmann-salissa. Hän vaikutti Hollolan kunnan Lahden kylässä vuodesta 1866. Välillä hän kävi sotimassa Turkin sodassa, minkä jälkeen vaikutti Lahden teollistumiseen perustamalla sulfiittiselluloosatehtaan jo aiemmin perustamansa sahan yhteyteen. Fellman ei ollut kiinnostunut vain yritystoiminnasta. Hän perusti 1871 kartanoonsa Lahden kylän kansakoulun ja toimi useilla valtiopäivillä talonpoikaissäädyn valtiopäiväedustajana.

Isoissa kaupungeissa on paljon nähtävyyksiä. Niin täälläkin. Emme jääneet niitä ihailemaan.

Piikkiö

 

Lounais-Suomessa pieniä kuntia on riittänyt. Piikkiön kunnan vaakuna siirtyi Kaarinan kunnan vaakunaksi kuntaliitoksessa. Vaakunan piikit viittaavat kunnan nimeen ja apilakärjet maatalouteen. Piikkiössä on ajateltu vihreästi. Ihmisiä kannustetaan pyöräilemään julkisen liikenteen reittien lähelle. Katos, jossa pyörä säilyy päivän tai yön ajan kuivana sateilta ja tuulilta ja johon sen voi lukita helpottaa valintaa. Pisteet siitä.

Piikkiön nähtävyyksiin kuuluu Tuorlan kartano, joka toimi Kuusiston linnan karjatilana keskiajalla. Uskonpuhdistuksen ansiosta se siirtyi valtiolle ja läänitettiin Sabelfana suvulle. Rahapulassa Ruotsin valtio sitten peruutti läänitykset ja niin Tuorlasta tuli kruunun ratsutila, joka myöhemmin myytiin. 1885 tilalle perustettiin maanviljelyskoulu ja siellä koulutettiin myös tyttöjä. Välillä koulu lakkautettiin mutta perustettiin uudelleen ja siellä toimii ammattiopisto. Kartanon läheisyydessä toimivat myös Tuorlan observatorio ja planetaario. Observatorion perusti Yrjö Väisälä. Hänen veljensä Kallen jokainen minun ikäiseni oppikoululainen tuntee matematiikan oppikirjoista. Lukion matematiikan opettajani tapasi toistella ”uskokaa te vain mitä minä ja Väisälä sanomme”. Eräs luokkatoverini ei uskonut ja päätyi matematiikan professoriksi. Pitäisi kysyä kumpaa hän ei uskonut, Väisälää vai opettajaa.

Kuusisto

 

Kun takana alkoi olla liian pitkä jono ja Kuusiston tienhaara tuli vastaan, kurvasimme sinne ja saimme ajella hetken ihan rauhassa. Toki tien päässä oli myös nähtävää. Keskiajan kirkkoylimystöllä oli Kuusistossa loistelias palatsi. Se oli yksi Ruotsin valtakunnan mahtavimmista piispanlinnoista joten ei ollut mikään ihme, että Kustaa Vaasa määräsi sen purettavaksi uskonpuhdistuksen alta. Turun linnan läheisyyden vuoksi Kuusiston linnaa ei tarvittu. Kirkon ”liika” omaisuushan siirtyi valtiolle. Maa-alueet palvelivat kyllä tuotteillaan Turun linnaa. Piispa omisti koko Kuusiston saaren, jossa oli 12 kylää. Keskiajalla lähialue tuotti ylellisyystavaroita lukuun ottamatta kaiken, mitä yhteisö tarvitsi. Kartanon nykyinen päärakennus on yksi Suomen vanhimmista puisista asuinrakennuksista ja se on rakennettu 1758. Raunioilla on vielä nähtävissä silloisten huoneiden paikat. Läheisellä Kappelinmäellä on nykyisin luontopolku. Kuva on pysäköintialueella olevasta esitteestä. Siitä näkee, että linna rakennettiin saareen. Maan kohoaminen on tehnyt saaresta niemen.

Paraisten maalaiskunta

 

Kun ajoimme Galtbytä kohti, emme oikeastaan ihmetelleen Saariston rengastien ruuhkaa. Jopa 9-tie Korpilahti – Jämsä välillä oli ollut hiljaisempi eikä 110-tiellä Kaarinassakaan ollut liiemmälti autoja. Perjantai-iltana ihmiset ovat menossa mökeilleen, tosin kummallisen myöhään. Kun lauantai-iltapäivällä palatessamme  liikenne oli ihan samanlaista, tulkitsimme sen johtuvan Saariston rengastien suosiosta. Korppoon ja Nauvon välillä liikennöi kaksi lossia joten kyseiseen liikennemäärään on varauduttu.

Paraisten maalaiskunnan nimeä kunta käytti vain vajaat 20 vuotta. Tarina oli sama kuin muuallakin Suomessa. Liikepaikasta muodostettiin samanniminen kauppala ja erotukseksi vanhan kunnan nimen perään lisättiin maalaiskunta. Aikaa myöten maalaiskunta sitten liitettiin kaupungiksi muuttuneeseen kuntaan. Maisemia kelpasi katsella.

Kökar

 

Lautta Galtbystä lähtisi vasta iltayhdeksältä. Ei siis mitään kiirettä. Aamu venyi vähän suunnitellusta, matkan varrella tuli yllättäviä pysähdyksiä ja satakunta kilometriä ennen Galtbytä huomattiin, että taitaa tulla vähän kiire. Nykyisellä koppimopolla ei voi ajaa ylinopeutta niin kuin niillä parilla aikaisemmalla. Onneksi liikenne oli hiljaista paitsi Saariston rengastiellä. Tavallisesti, kun perässä näkyy yli kymmenen henkilöautoa, ajan bussipysäkille, Nyt en ajanut, koska kiire. Anteeksi kaikki kymmenet autoilijat perässämme. Kun Nauvossa odottelimme Korppooseen menevää lossia, kello oli varttia vaille yhdeksän. Silloin olisi pitänyt olla jo Galtbyssä odottamassa lauttaa. Niille kun pitää olla odottamassa 5/10/15 minuuttia ennen lähtöaikaa. Lossi tuli rantaan. Siitä ei tullut ketään maihin ja lossin puomi pysyi alhaalla. Siinä vaiheessa reissukaveri oli sitä mieltä, että jäädään yöksi Nauvoon ja mennään vasta seuraavana päivänä. Hotellivaraus pitää tietysti maksaa, samoin kuin lautta mutta sille ei voi mitään. Minä olin sitä mieltä, että haluan tietää kuinka paljon myöhästytään lautalta ja myös Korppoossa on majoittumismahdollisuuksia. Joten ajoimme Galtbyhyn vaikka kello oli jo yhdeksän, kun ajoimme lossilta maihin. Satamassa olimme 21.07. Meidän jälkeemme lauttaan otettiin vielä yksi auto ja edellisen auton perävalot paloivat vielä, kun ajoin meidät lautalle. Aivan epäuskoinen tunne. Olimme ehtineet. Soitin lapselleni, koska jollekulle piti saada kertoa asia. Hän totesi hyvin rauhallisesti: ”niin, Suomen infrastruktuuriin ei voi enää luottaa”.

Maaginen saaristomaailma kaukana merellä. Sitähän Kökar on. Täällä oltiin joskus takavuosina yötä, kun oltiin menossa Haminasta Hammarlandiin. Silloin otettiin kuva siltä varalta, että Ahvenanmaan kuntaliitokset toteutuisivat suunnitelmien mukaan. Eivät toteutuneet. Ei toki ensimmäinen kerta, kun ihmiset suunnittelevat jotain, joka jää toteutumatta. Itse tein Suomen historian gradun kansaneläkelain taustasta. Asiaa alettiin varovasti suunnitella jo 1863-64 valtiopäivillä ja valmista tuli 1937. Silloinkaan ei ihan mennyt putkeen, kun ei osattu ennakoida sotaa ja inflaatiota. Ennustaminen on vaikeaa, erityisesti tulevaisuuden.

Kummityttöä näin Gradian Oppipuodissa ja kerroin lähteväni Kökariin alkukesästä. Hänen mielestään kaunein paikka minkä voi kuvitella on Kökarin vierasvenesataman rantakalliot. Heidän siellä ollessaan paikalle sattui myös muusikoita, jotka soittivat läsnäolijoiden ja itsensä iloksi. Kuvittelin ottavani lehtiön mukaan lautalle Galtbystä Kökariin ja kirjoittavani merestä täsmällistä kuvausta; aaltojen liikkeistä lautan kyntäessä merta, siitä, miten perälaine iskee luodoille ja saarten poukamiin, valon välkkeestä aalloilla tai sadepisaroiden jättämistä jäljistä laineilla. Sitten luin Tove Janssonin Kesäkirjan. Luotojen, saarten ja meren kuvaus keväästä syksyyn eri vuorokauden aikoina ja erilaisessa säässä oli niin vaikuttava, etten taida yrittää omaa tekstiä. Minä hallitsen tilastotiedot paremmin.

Kökarissa oli viime vuoden lopussa 223 asukasta, joten jokaiselle riittäisi useampiakin luotoja ja saaria kunnan alueelta. Niitä kun on tuhansia. Päiväkodissa olisi 20 paikkaa, koulussa viime lukuvuonna oli viisi oppilasta, vanhusten ympärivuorokautisessa hoidossa on kymmenen paikkaa ja samassa yhteydessä vielä itsenäisesti asuville on 4 asuntoa. Kunnassa on 75 työpaikkaa, joista suurin osa palveluissa. Kunnan pinta-ala on 2101,1 neliökilometriä, josta maata vähän reilu 3 %. Kunnallisvaaleissa äänikuninkaaksi pääsi 34 äänellä ja paikan sai vielä kuudella henkilökohtaisella äänellä, varalle pääsi kolmella. Luin koulun tiedotetta. Se kelpaisi malliksi isommallekin koululle. Kunnan strategiassa on mietitty saarten asuttavuutta (bobarhet). Siinä on ympyrään kerätty 40 asiaa, joiden tilannetta seurataan. Vihreäksi pääsi 11 kohtaa; kierrätys, päivähoito ja koulu sekä puhdas vesi ovat näissä. Punaisella oli vielä viisi asiaa; kunnanvelka ja hiilidioksidipäästöt muiden muassa.

Ajoimme kaikki Kökarin päällystetyt tiet päästä päähän ja ihailimme merta, kallioita, katajia ja tien varren kukkia. Olin tunnistavinani verikurjenpolven. Se reunusti teitä suurina kasvustoina monin paikoin. Lauttaa menimme tällä kertaa odottamaan yli tunnin etuajassa. Kävelin kallioilla enkä vain siitä syystä, etten kehotuksista huolimatta ollut ottanut puutiaisaivokuumerokotetta. Kalliot, jotka jatkuvat ja jatkuvat ja joiden pieniin painanteisiin on kasvanut vaikka mitä ja sammalta ja jäkälää, joita toki varoin tallaamasta, kasvaa siellä, missä vielä ei ole tarpeeksi maata muulle kasvillisuudelle. Olen huomannut, että reissulla olemme käyneet jo niin monessa kunnassa, ettei kaikista ole enää minkäänlaista muistikuvaa. Kökar ei joudu siihen joukkoon. Tämän pätkän reissusta muistan todennäköisesti vielä, kun dementia on jo pitkällä. Niin paljon tunnetta käyntiin liittyi.

Kärsämäki

 

Kärsämäki tuli tutuksi jo nuoruudessa, kun Seitsemän seinähullua lauloi ooppera Karmeessa Jussista, joka oli Kärsämäeltä. Silloin en edes tiennyt missä päin Suomea paikkakunta oli. Kun aloitin bussimatkailun pohjoiseen, jotkut liikennöitsijät pysähtyivät kahvitauon ajaksi Kärsämäellä. Se oli silloin, kun ei ollut niin kiire. Nykyisin otetaan tien varresta matkustajat ja jätetään ne, jotka paikkakunnalle haluavat. Kahvitaukoja ei enää ole. Koppimopolla olemme täällä käyneet useamminkin. Nelostien ylitys käy sujuvasti muutaman liikenneympyrän kautta ja joskus olemme jopa yöpyneet täällä. Kärkölään mennessämme jouduimme ajamaan hetken 9-tiellä. Sotaharjoituksia oli samaan aikaan eri puolilla Suomea ja sillä suhteellisen lyhyellä matkalla odottelimme bussipysäkillä armeijan ajoneuvojen marssirivistön ohitusta. Kunnioitettavan tunnollisesti sotilaat noudattivat nopeusrajoituksia, koska marssirivistön ajoneuvojen väleissä oli myös siviiliajoneuvoja ja viimeisen ajoneuvon jälkeenkin jonoa riitti. Kärsämäelle pääsimme huomattavasti hiljaisempia teitä. Niin hiljaisia, että pääsimme todistamaan pyypoikuetta, joka tien reunasta kipitti pientareen heinien suojaan. Olen kerran aikaisemmin nähnyt yhtä läheltä pyypoikueen mutta se oli hiljaisessa metsässä. Kävelimme polkua pitkin ja polun ylittävällä oksalla poikaset istuivat vieri vieressä.

Kärsämäki on todellista Suo-Suomea. Sen pinta-alasta 60% on soita. Turvetuotanto työllistää kesäaikaan vielä jonkun vuoden, lakkaa löytyy myöhemminkin. Kärsämäen vaakuna on mielenkiintoinen. Se liittyy Venetpalon kylän nimeen. Tarinan mukaan kylä on saanut nimensä hämäläisten kanssa käydystä heimotaistelusta, jossa savolaiset uudisasukkaat sytyttivät ryöstöretkeläisten veneet palamaan. Hätääntyneet hämäläiset huusivat toisilleen "veneet palaa". Kärsämäellä on lukuisia aktiivisia kyliä. Sydänmaan kyläosuuskunta ylläpitää Kyläkeskus Sykettä, Porkkalan kylässä järjestetään Porkkalan ympärijuoksu ja kyliin voi tutustua kiertoajelulla 10.6. Seuraavana päivänä Maa- ja kotitalousnaiset juhlivat 90-vuotista toimintaansa. Perinnepihaan suunnitellaan keskiviikkoilloiksi iltatoria. Kyläyhdistykset ja järjestöt vastaavat illan ohjelmasta ja perivät paikkamaksut tuotteiden ja kirppistavaroiden myyjiltä.

Kärsämäen kunta poistaa varhaiskasvatuksen maksut elokuun alusta lukien. Opetustoimen budjettiin tulee päätöksen seurauksena 20000 euron aukko, jota valtuusto ei luvannut täyttää. Oppilasmäärät vähenevät täälläkin ja sen vuoksi Saviselän koulun toiminta lakkaa vuoden kuluttua. Jo ensi syksynä 1-2-luokkalaiset siirtyvät Frosteruksen kouluun, joka sijaitsee kuvan koulukeskuksessa, missä myös valtuusto kokoontuu.