Jyväskylä on nimensä mukaisesti kylä. Se on ahdettu Harjun ja Jyväsjärven väliin. Siksi siellä on kiusallisen paljon yksisuuntaisia katuja ja keskustan liikenne on sellaista, että kylämäisyydestään huolimatta täälläkin piti käydä yön pimeinä - onneksi kesällä on valoisaa - tunteina. Helsingin yöllisen kokemuksen perusteella odotin hiljaisempaa liikennettä. Myös jalankulkijoita oli enemmän. Jyväskylässä kannattaa käydä tutustumassa Seminaarinmäkeen. Se on ehkä kaunein kampusalue Euroopassa ellei peräti koko maailmassa. Siellä ovat Suomen ensimmäisen opettajaseminaarin rakennukset, Aallon piirtämät uudemmat ja tällä hetkellä remontissa oleva uusi yliopiston kirjasto. Kun aloitin opiskelut, kirjasto oli Aallon piirtämän päärakennuksen siivessä. Se on ihana. Portaikon yläpäästä katsomalla näki oitis, oliko tuttuja kirjastossa. Jos ei ollut, tein lenkin kahvion kautta ja, jos sielläkään ei ollut ketään, menin hommiin kirjastoon. Jossain vaiheessa joku tutuista tuli hakemaan kahvioon. Uudessa kirjastossa lukusaleja on kolmessa kerroksessa ja sinne on pystytetty sermejä. Kavereiden etsimiseen olisi mennyt aikaa vaikka kuinka paljon ja lenkistä olisi tullut lähes suositusten mukainen askelmäärä. Tehokkuus ehkä lisääntyi mutta yhteisöllisyys kärsi. Jyväsjärven rantaan on rakennettu Ceausescu-beatch, virallisesti Kompassinranta. Epävirallinen nimi kuvaa kyllä sitä paremmin. Se jatkuu Rantaraittina Jyväsjärven ympäri. Seuraava kehitettävä ajatus voisi olla koirankakaton keskusta. Siitä voisi saada hyvän lyhenteen; KKK, ellei lyhenne toisi mieleen joko päivittäistavarakauppaa tai rasistista väkivaltaista järjestöä. Ainoat alueet, joilla ei tarvitse varoa askeleitaan ovat hautausmaat ja Tourujoen luontopolku, jonne ei nyt pääse. Tourujoki on tulvinut ja vienyt luontopolun pitkospuita mennessään. Kunhan tulva laskee, polku korjataan ja sinne pääsee taas. Sitä odotellessa kävellään hautausmaalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti