Karkku

Karkku oli aikaisemmin Sastamalan pitäjän keskuspaikka. Nyt täällä on vireä kyläyhdistys. Kaunista ja rauhallista seutua. Kotteron jouset olivat kitisseet siinä määrin kuopissa ja käännöksissä, että reissukaveri kyllästyi ja hankki purkillisen jotain tököttiä ja suihkutteli sitä vähän päästä alustaan. Yhdellä pysähdyksellä lähdin sitten katselemaan maisemaa. Ajattelin ottaa kuvan tien ja radan yli järvelle. Silloin näin tämän. Suuri osa sekä omista että reissukaverin esivanhemmista on jäänyt Karjalaan. Siksi muistomerkit, jotka on pystytetty Karjalaan jääneiden muistoksi, kiinnostavat. Minimalismi puhuttaa minua taiteessa. En ole oikein krumeluurin ystävä. Tämän yksinkertaisemmin ei asiaa voisi ilmaista. Vastavaloon otetussa kuvassa ei teksti näy. Muistomerkin tyyli tulee kyllä esiin.

Seuraava kohde on sitten Hyrynsalmi. Sinne ei tänä syksynä tule enää kiusausta lähteä, koska siellä taitaa olla jo talvi. Jos joku lukija on perillä kevään etenemisestä Hyrynsalmella, hän voisi sitten vinkata missä vaiheessa ensi vuotta sinne uskaltaa kesärenkailla lähteä ajelemaan. 

Tyrvää

Seudulla on ollut asutusta jo noin 4500 vuotta. Eränkävijöille ja kalastajille vesistöt ovat tarjonneet mainioita seutuja elämiseen. Reissukaverikin ihailee aina ruovikoita; ne ovat joko oivallisia jikauspaikkoja, haukimatalikkoja tai lahnojen kutupaikkoja. Yhdestä kävin ottamassa kuvan. Koska vieressä oli kuvan kallio, lahnojen kutupaikka ei päässyt blogiin. Kalliolla oli hyvä pestä jalat ja laittaa sukat ja kengät jalkaan ennen muinoin, kun kenkiä käytettiin kesäaikaan vain tärkeissä tilaisuuksissa. Sitten saattoi mennä siihen tärkeään tilaisuuteen, joka pidettiin ihan tässä kallion vieressä. 

Vammala

Syksy on ihan kivaa aikaa ajella. Kun puissa ei ole lehtiä, näkyy sellaisia järviä, joita ei kesällä tiedä olevankaan niin lähellä tietä. Haittapuolena on se, että kesäkahvilat ovat kiinni ja samoin erikoismuseot. Auto- ja traktorimuseo oli ihan tien varressa. Se sulkee ovensa syyskuun lopussa.

Majapaikassa ei ollut aamiaista. Matkan varren kahvilat aukesivat vähän turhan myöhään ja siksi piti ajella Vammalaan saakka aamukahville ja -teelle. Emme toki ajaneet nälissämme. Meillähän on aina eväskori matkassa. Luulimme kääntyvämme keskustaan mutta olimme väärässä. Vahingossa löysimme viihtyisän leipomo-kahvilan. Reissukaveri kehui sekä kahvia, että munkkia. Paikasta sai myös haudutettua teeja ja olin toki valitsemaani piirakkaan tyytyväinen. Valikoima oli ihan huikea joten tänne poikkeamme toistekin. Sisustus on viihtyisä, päydillä kankaiset pikkuliinat ja aistikkaat kukka-asetelmat ikkunoilla ja isommilla pöydillä. Jos harrastaisin leikkokukka-asetelmia, niin varastaisin oitis tämän idean. Katajaa, puolukkaa ja kukaksihan käy mikä vaan.

Humppila

Huittisista Humppilaan ajelimme Taikayöntietä. Sitä pitäneekin ajaa yöllä joten Humppilassa olimme pimeässä ja siksi kunnantalosta tuli vähän pimeä kuva mutta sehän liittyy oikeastaan Taikayö-teemaan. Muuten ihan kiva reissu. Pimeässä ei vaan ole kiva ajaa. Maisemista ei saa oikein kuvaa.

Humppilassa lapsiperheet voivat hakea sosiaalitoimen lomakkeella jouluavustuksia. Hakemusten tulee olla perillä 29.11.2019 mennessä. Avustuksia lahjoittavat SPR, MLL ja yksityiset henkilöt. Humppilan talous on vähän samalla mallilla kuin noiden avustuksiin oikeuttavien asukkaiden. Tilikauden 2016 alijäämää on vielä jäljellä ja tämän vuoden talousarvio on alijäämäinen. Väkiluku laskee ja pienentää valtionosuuksia, mikä ei lupaa taloudelle hyvää. Kunnan sote-menot ovat myös valtakunnallista keskiarvoa suuremmat. Niitä pitäisi saada laskettua. Tulopuolta vahvistetaan korottamalla jätevesimaksuja, kunnes ne kattavat kulut. Palveluja keskitetään kuntakeskukseen. Perusopetus ja varhaiskasvatus toteutetaan jo nyt kuntakeskuksessa. Kulttuuriin ja lapsiin sentään panostetaan. Kunta ostaa 4H-yhdistykseltä taideopetusta, joka talvisaikaan järjestetään kuvataidekerhona ja kesällä on sitten monipuolisempi taideleiri, jonka ohjelmassa on myös muuta taidetta. Tästä on hyötyä paitsi kerhoon osallistuville myös nuorten hyväksi toimivalle yhdistykselle. 

Humppila on kuuluisa lasista ja lasitehtaan ympärille on noussut kauppakeskus. Se oli helpompi löytää kuin kunnantalo eikä kunnantaloonkaan kepsiä tarvittu. Kesällä kannattaa Humppilassa käydä myös perhospuistossa, jonne on kerätty perhosia houkuttelevia kasveja. 

Huittinen

Ehkä kuuluisin Huittislainen on presidentti Risto Ryti. Hän on saanut Huittisiin oman kadun ja patsaan. Risto Ryti tuomittiin kuritushuoneeseen, koska oli tehnyt sodan aikana saksalaisten kanssa sopimuksen, ettei tee erillisrauhaa Neuvostoliiton kanssa. Saksa vaati sopimusta ase- ja elintarvikeavun vastineeksi. Koko oikeudenkäynti oli oikeusvaltioperiaatteiden vastainen ja siinä sovellettiin taannehtivaa lainsäädäntöä eli teko oli tekohetkellä ihan laillinen mutta myöhemmin se säädettiin laittomaksi. Tämähän on mielivaltaa. Sitä voittajavaltiot käyttävät usein. Kun vaihtoehtona oli se, että Neuvostoliitto olisi tuominnut sotarikolliset, eduskuntaa voi ymmärtää. Risto Rytille kunnia palautettiin viimeistään siinä vaiheessa, kun Suomeen valittiin suurinta suomalaista. Risto Ryti oli kolmannella sijalla vaikka hän ei alkuperäisessä ehdokaslistassa edes ollut.

Kaikki varmaan tuntevat sanonnan “Hullu mies Huittisista, syö enemmän kuin tienaa”. Huittinen käyttää tätä lausahdusta imagonsa korostamiseen. Vuosittaisessa tapahtumassa julkistetaan sivistyslautakunnan valitsema paikallinen henkilö, joka on tehnyt Huittisia tunnetuksi. Henkilö voi siis olla joko mies tai nainen, Olennaista on toiminta Huittisten hyväksi. Minulle lauseesta tulee mieleen Marx ja työvoiman uusintaminen. Jos tuloilla ei pysty syömään ja lepäämään riittävästi, seuraavana päivänä ei ole enää työvoimaa käytettäväksi yhtä paljon, koska nälkäinen ja väsynyt tuottaa vähemmän kuin kylläinen ja levännyt. Aikaa myöten käy niinkuin entiselle hevoselle. Juuri, kun se tottui olemaan syömättä, se kuoli. Osa-aikaisissa ja matalapalkka-alojen töissä on melkoisesti väkeä, jotka eivät pysty tulemaan toimeen palkallaan. Jotta heidän kannattaisi edelleen käydä töissä eikä heille kävisi kuin tuolle tarinan hevoselle, valtio maksaa täydennystä palkkaan: asumistukea, soviteltua työttömyyspäivärahaa, toimeentulotukea. Kelan tilastoista näiden ihmisten määrä löytyy, kun niitä vähän penkoo. Työtaisteluilla jopa uhataan, ettei näin kävisi yhä useammalle. Työtä tästä maasta kyllä löytyy, elämiseen riittävän palkan maksajista tuppaa olemaan pulaa.

Huittisissa järjestetään nuorisovaltuustovaalit 1., 4. ja 6.11. 2019. Muistakaa äänestää. Teissä on tulevaisuus. Jälkikäteen on turha osoittaa mieltä, jos ajoissa ei ole viitsinyt käydä äänestämässä. Brexitiä vastustavia ja uutta kansanäänestystä vaativia mielenosoituksia on ollut vaikka kuinka paljon, samoin Trumppia vastustavia mielenosoituksia. Demokratia ei vaan toimi niin, että vaalipäivänä voi jättää äänestämisen muille ja, kun sitten ei olekaan tyyttyväinen tulokseen, haluaa uudet vaalit. Kyllähän ne tulevat. Demokratioissa niitä pidetään säännöllisesti. Vaalien tulos on se, joka on voimassa seuraavaan äänestykseen saakka. Kansa, tai se osa, joka on viitsinyt vaivautua äänestämään, on puhunut ja pulinat pois.

Honkajoki

Pienen keskustelun jälkeen päätimme tehdä vielä yhden reissun ennen kuin koppimopo menee talviunille. Ohitimme monta potentiaalista kahvipaikkaa, jotka olivat jo menneet. Lähtiessämme mittari näytti seinässä +2 astetta mutta auton mittari näytti -0. Siksi päätimme luopua alkuperäisestä suunnitelmastamme käyttää pikkuteitä. Isoilla teillä on niin paljon liikennettä päiväsaikaan, ettei tie todellakaan jäädy. Sen esti tosin myös tihkusade, joka ei ollut alijäähtynyttä. Silti seurasin tarkasti mittaria. Kun miinusmerkki hävisi 0:n edestä huokasin vähän helpotuksesta. 

Koska liikennettä oli melkolaisesti, pääsin myös tekemään tutkimusta ohittajista. Karkeasti ottaen ohittajat voi jakaa kahteen ryhmään: reagoijiin ja ennakoijiin. Reagoijat ohittavat heti, kun vain se on vähänkään mahdollista. Tästä aiheutuu sitten se, että kun heidän liittymänsä tulee heti ohituksen jälkeen, niin olen joutunut hiljentämään vauhtia, etten ole ajanut oikealle kääntyvän ohittajan kylkeen ja vasemmalle kääntyjän sivuitse päästäkseni olen melkein joutunut ajamaan pientareelle. Toinen ryhmä roikkuu perässä jopa kilometrin vaikka hyvä ohituspaikka olisi juuri kohdalla ja kun vainoharhaisuuteni alkaa kehittyä ja alan ihmetellä reissukaverille, mikä tuota perässä roikkujaa oikein vaivaa, hän onkin hävinnyt jossain liittymässä. Tällä matkalla tapasin molempia.

Lemmikkieläinten hiilijalanjälkeä olen laskeskellut tähän asti vain ruuan, kissanhiekan, jyrsijöiden heinäpaalien ja akvaariovesien puhdistuksen kannalta. Elänlääkäriin lemmikit toki viedään useimmiten autolla, mutta se on kuitenkin poikkeusreissu. Tällä matkalla jouduin todistamaan uuden hiilijanlanjäljen, jota en olisi osannut edes aavistaa. Vastaan tuli hitaasti ajava auto, jonka pientareen puoleinen etuikkuna oli auki ja siitä meni talutushihna koiraan, joka juoksi pientareella. Kun ilmeisesti ainakin osa koiranomistajista käyttää autoa ulkoiluttaessaan koiraansa, tästä aiheutuvat kasvihuonekaasut täytyy ottaa laskelmissa huomioon. Suomessa on yli 700 000 koiraa, joista olen nähnyt korkeintaan 3000, joista siis yhtä ulkoilutettiin autolla. Jos sama tiheys on vallitseva, niin päivittäin ulkoilutetaan yli 200:a koiraa autolla. Naapurini kävelee kahdesti päivässä noin kolmen kilometrin lenkin. Jos autoilija lenkkeilyttää koiraansa päivässä saman verran niin siitä tulee varovaisestikin arvioiden toista tuhatta kilometriä päivässä, noin 400 000 km vuodessa. Minä en koppimopollani tule todennäköisesti loppuelämässäni ajaneeksi niin paljon kuin koiranomistajat vuodessa. Alan vaikutta todella ympäristöystävälliseltä.

Kostea sää aiheutti lentoliikennettä häiritsevää sumua. Maanteilläkin näkyi usvaa. Se ei kuitenkaan juuri haitannut näkyvyyttä vaan teki ainoastaan maisemasta pehmeämmän. Havupuiden neulasten ympärille unohtunut sumu loihti niihin hopeanhohtoisen kehän, minkä vuoksi neulaset näkyivät jokainen erikseen ja erityisesti matalat taimikot näyttivät ihan jouluisilta.

Kuntataloudesta olen kirjoittanut ennenkin. Honkajoki on kriisikunta, joka on käyttänyt kaikki mahdolliset säästöt ja nyt kyselee halukkaita kuntaliitosselvitykseen. Kankaanpää on kiinnostunut. Seudulliseen lehteen haastateltiin asukkaita, joista pari suostui tulemaan kuvan kanssa esiin mielipiteineen. Heitä suretti kunnan taloudellinen tilanne, he osasivat ennakoida palveluiden heikkenemisen ja olivat sitä mieltä, ettei muita vaihtoehtoja ole. Honkajoelle on tilattu suunnitelma keskustan elävöittämiseksi ja viihtyisyyden lisäämiseksi. Isolle asfalttialueelle keskustassa oli piirretty numeroita ja merkkejä mutta ne saattoivat liittyä myös moottoriurheiluun. Sitä paikkakunnalla harrastetaan runsaasti.

Parissa edellisessä kunnassa koppimopo on ollut edukseen vähän kuin vahingossa. Nyt ajoin tahallani niin, että toisen kyljen kykloopit näkyvät. Niissä on yksi erilainen, jolla on enemmän silmiä kuin kykloopeilla yleensä. Sitä ei silti syrjitä, koska kyklooppiyhteisö arvostaa kaikkia jäseniään. Jokaisella on luovuttamaton kyklooppiarvonsa eikä sitä kyseenalaisteta missään olosuhteissa. 

Hollola

Ajelimme pikkutietä kohti Hollolaa ja sitten näkyi kyltti HOLLOLA ja pikaisesti käännyimme sinne. Löysimme entisen kunnantuvan, jossa kuntakokouksia pidettiin ennen vanhaan. Niissä oli aluksi äänioikeus jokaisella manttaaliin pannulla talolla. Taloa edusti tietysti isäntä. Ääniä oli suhteessa maksettuihin veroihin. Vähitellen äänioikeutta rajattiin niin, ettei ison kartanon omistaja käytännössä päättänyt, mitä kunnassa tapahtui vaan äänille laitettiiin yläraja. Valtiollisissa vaaleissa äänioikeus oli yleinen ja yhtäläinen vuodesta 1905 lähtien, kunnallisella puolella vasta myöhemmin. Ei yleinen ja yhtäläinen aluksi tarkoittanut kaikkia. Vangit ja kansalaisluottamuksen menettäneet, irtolaiset ja mielisairaat pidettiin pois vallankäytöstä. Kansalaisluottamusta ei tätä nykyä edes voi menettää, mikä on hyvä asia.

Laitoimme kepsiin kunnantalon osoitteen ja saimme ajella tovin, jotta pääsimme valtuston kokouspaikalle. Silloin oli jo niin pimeää, että kuvat eivät olleet kovin onnistuneita. Siksikin piti jäädä yöksi. Messilän vastaanotto oli siinä vaiheessa jo kiinni, netissä varaaminen edellytti pankkitunnuksia nykyisten tunnistautumissääntöjen aikaan, ainakin minun pankissani, ja siksi toinenkin hotelli piti ovensa kiinni. Onneksi löytyi hiekkatien päästä vuokramökki, johon olisi mahtunut enemmänkin väkeä. Saunan olisi voinut lämmittää ja aamulla huomasimme, että terassilta oli upea näkymä puroon ja pieneen lampeen. Aamupalan söimme silti sisällä, koska satoi ja oli aika viileää. Lahdestahan olisi toki löytynyt hotelleja vaikka kuinka mutta en vieläkään pidä isoissa kaupungeissa ajamisesta. 

Tämä viikko on osassa Suomea syyslomaviikko. Silloin, kun omat lapset olivat pieniä, vanhempainillassa esitettiin huoli siitä, miten pienet lapset pärjäävät, kun vanhemmat ovat töissä. Samaa asiaa pohti nyt paikallinen sanomalehti, joka ehdotti lomien muuttamista niin, ettei olisi erikseen kesä- ja talvilomakautta. Se antaisi vanhemmille enemmän mahdollisuuksia sijoittaa lomia lasten loma-aikoihin. Hollola on tarttunut ongelmaan toisin. Siellä on oppilaiden mahdollista käydä loman aikana parilla koululla, jossa on sekä vapaata oleilua että ohjattua toimintaa pienemmille koululaisille. Isompien koululaisten on mahdollista päästä apuohjaajiksi. Tarve arvioitiin jopa yläkanttiin. Kaikissa kunnan palveluissa näin ei tehdä, mistä kertovat jonot palveluun pääsemiseen. Hollolassa oli varauduttu kolmeen ryhmään, joista toteutuu kaksi. Hauskoja hetkiä koulun seinien sisällä ja piha-alueilla kaikille, jotka tilaisuuteen tarttuvat.

Taas mallikas kuva kotterosta. Kyljessä näkyy hyvin taiteilijan tekemä kirkkovene. Toisella puolella on kyklooppeja. Kotteron entinen omistaja ei ilahtunut taideteoksista. Minusta liikkuva taidenäyttely on oiva tapa esitellä taidetta. 

Hirvensalmi

Nyt, kun pahin kunta on käyty, loput kunnat menevätkin sitten omalla painollaan. Ruskaretkeä jatkettiin. Keltaiseen pukeutuneet koivut reunustivat kuin syksyn airuet kunniakujana tien varsia.

Ahti Karjalaisen syntymäkodin ohi ajaessamme muistelimme tankerovitsejä. Talo on ihan tien vieressä eikä se ole mikään ihan pieni mökki, sellainen kuin Urho Kekkosen syntymäkoti.

Joutsenia näkyi pelloilla ja suuria varisparvia. Ennen vanhaan kerrottiin, että variskin on muuttolintu mutta, kun se haluaa tietää kuinka pitkän matkaa se oli edellisenä päivänä muuttanut, se lentää sen katsomaan ja lopputulos on pendelöintiä. Joskus Säynätsalossa kerrottiin, että varikset menevät yöksi Muurameen, kun ovat ensin syöneet vatsansa täyteen Säynätsalossa.

Kuntataloudesta kantautuu huolestuttavia uutisia. Osa verotulojen ennakoitua pienemmästä kertymästä johtuu siitä, etteivät ihmiset osaa lukea verokorttiaan tai muista tarkistaa tulokertymäänsä. Kun nyt kortti on kaikilla sama ja kertoo vuositulon ylärajan, jouluksi voi tulla yllätys, kun pidätys meneekin lisäprosentilla. Niiden kohdalla, jotka saavat tilin kerran kuussa kuun lopussa, asia vaikuttaa sitten tammikuun rahankäyttöön. Todellisiakin ongelmia kuntataloudessa on. Hirvensalmen talous lienee hyvässä kunnossa, koska ensi vuonna maksetaan kuntalisää kotihoidontukeen. Tosin sitä saa perhe vain yhdestä lapsesta ja kaikki alle kolmevuotiaat on hoidettava kotona. Silti se on kädenojennus lapsiperheille, mitä on syytä tervehtiä ilolla.

Kotterosta tulikin hyvä kuva kunnantalon vieressä. Tavallisestihan siitä näkyy vain pieni osa. Kunnantalon eteen ei päässyt ajamaan, ainakaan luvallisesti. Talon takaosa taas ei tee kunniaa kunnalle, joka ottaa rahankäytössään huomioon lapset. 

Helsinki

Käyty. Huh, huh.

Tästä porttikongista pääsee seuraamaan valtuuston istuntoja. Niitä näkee netissäkin mutta onhan live-esitys ihan jotain muuta. Kannattaa tulla paikalle kävellen tai julkisilla kulkuneuvoilla. Nimimerkillä kokemusta on.

Kiitos Helsingin matkailuneuvonnan ihmisille avuliaista neuvoista. Ajoittain pystyimme niitä noudattamaan. Mahdollisista liikenne- tai muista virheistä otan täyden vastuun.

Porvoon maalaiskunta

Viime reissusta onkin jo aikaa ja ehkä siksi päätettiin tehdä ruskaretki. Reissukaveri vertaili ruskan määrää Päijänteen vaikutuspiirissä ja etelämpänä. Hänen mielestään koivut olivat etelässä keltaisempia kuin Päijänteen läheisyydessä. Minua veratilu ei kovin paljon kiinnostanut. Keskityin enemmänkin ihailemaan: tien varren mansikkaviljelmä hohti punaisena, aurinko sytytti punaiset ja keltaiset lehdet hehkumaan. Tätä olen aika syksyssä rakastanut. Yllätyksekseni totesin, että eri väriset keltaisen, punaisen ja oranssin sävyt tummanpuhuvaa, rankkasadetta ennustavaa taivasta vasten, kun valo tuli vaihtelevan paksuisen pilviverhon läpi, oli vaikuttavampi näky. Kontrasti oli kerrassaan upea. Se uhkaava rankkasade sitten vaati keskittymään ajamiseen enemmän kuin ihailuun.

Nyt on lintujen muuttoaika. Kotipuolessa ei näe koskaan sellaisia jättimäisiä parvia kuin rannikon tuntumassa. Tavallisesti lasken parven suuruuden mutta näitä hanhiparvia laskeakseen olisi tarvinnut ottaa kuva ja sitten siitä olisi voinut laskea eri suuntiin lentävien parvien koon. Parvet kiertelivät etsien ruokailu- ja lepopaikkaa. Sänkipelloilla ruokailevia hanhia ja joutseniä näkyi pilvin pimein.

Koska lähdimme sunnuntaina, valitsimme alkumatkalle isompia teitä. Satakunta kilometriä tylsää tienposkea. Kun pääsimme pikkuteille huomasin, että edelleen katselen ihaillen vanhoja omakotitaloja haja-asutusalueelta vaikka taajamassa oleva kotimme on myynnissä ja edessä on muutto pieneen kaksioon. Silti ne talot ovat viehättäviä. Täytyy laittaa aivot eri asentoon, ihailla arkkitehtuuria ja pihapiiriä eikä ajatella sitä, miltä tuntuisi asua siellä.