Reittimme varrelle
ei sattunut Paikkarin torppa. Myöhemmin Suomea risteillessämme ehkä
satumme sinnekin. Tarina kertoo, että Elias Lönnrot poikasena
kiipesi puuhun kirjan kanssa voidakseen lukea rauhassa. Ei tähän
puuhun sillä vaikka se isolta vaikuttaakin Eliaksen aikana se tuskin
oli vielä edes siemen. Mäntyjen kuparinruskeat rungot, jotka
ilta-aurinko muuttaa punertaviksi, on yksi lempimaisemistani ja
niiden kohdalla kaasujalka kevenee kummasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti