Menin koppimopoon,väänsin virran päälle ja kun hehkukierukka hävisi, starttasin. Peruutin marjapensaiden välistä talon
päätyyn. No niin, nyt lähden ja ajan koko matkan Hankasalmelle
asti.
Jos joku on
tunnistavinaan Antti Hyryn tyylin, hän on ihan oikeassa. Siihen on
pyritty. Osa edellisestä kappaleesta pitäisi laittaa
lainausmerkkeihin, mutta kun tunnustan plagioinnin heti kättelyssä,
en laita. Kesälukemisena on ollut pieni pino Hyryn kirjoja.
Riemastuttavin löytö on Kurssi vuodelta 1993. Se kertoo, miten
koululainen yrittää tenttimällä suorittaa kesän aikana
oppikoulun seitsemännen luokan ja saa opetusta matematiikan
opettajaltaan. Kahden viikon kurssi käsittelee derivointia. Uunin
rakentamisesta tai aitan siirtämisestä paikasta toiseen on ihan
tavallista kirjoittaa kirja mutta derivoinnista. Ja vielä hyvä
kirja. Sen pitäisi olla ainakin jokaisen matematiikan opettajan
kurssikirja eikä tekisi pahaa muidenkaan aineiden opettajille. Niin
helpon näköistä tekstiä niin perustavan laatuisista asioista;
oppimisesta, osaamisesta, ajattelemisesta.
Hankasalmella on
ihan keskustan tuntumassa museokylä ja Niemisjärvellä on Pienmäen
talomuseo, joka on tänä kesänä jopa auki. 9-tien
päällystystyömaan vuoksi Hankasalmelle emme ajaneet Niemisjärven
kautta vaan tyydyimme ihailemaan kunnantaloa lähempänä olevia
rakennuksia, jotka on kerätty eri puolilta kuntaa. Tuulimyllyt
viehättävät minua aina. Niiden katseluun ei väsy.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti