Hankasalmi

 

Menin koppimopoon,väänsin virran päälle ja kun hehkukierukka hävisi, starttasin. Peruutin marjapensaiden välistä talon päätyyn. No niin, nyt lähden ja ajan koko matkan Hankasalmelle asti.

Jos joku on tunnistavinaan Antti Hyryn tyylin, hän on ihan oikeassa. Siihen on pyritty. Osa edellisestä kappaleesta pitäisi laittaa lainausmerkkeihin, mutta kun tunnustan plagioinnin heti kättelyssä, en laita. Kesälukemisena on ollut pieni pino Hyryn kirjoja. Riemastuttavin löytö on Kurssi vuodelta 1993. Se kertoo, miten koululainen yrittää tenttimällä suorittaa kesän aikana oppikoulun seitsemännen luokan ja saa opetusta matematiikan opettajaltaan. Kahden viikon kurssi käsittelee derivointia. Uunin rakentamisesta tai aitan siirtämisestä paikasta toiseen on ihan tavallista kirjoittaa kirja mutta derivoinnista. Ja vielä hyvä kirja. Sen pitäisi olla ainakin jokaisen matematiikan opettajan kurssikirja eikä tekisi pahaa muidenkaan aineiden opettajille. Niin helpon näköistä tekstiä niin perustavan laatuisista asioista; oppimisesta, osaamisesta, ajattelemisesta.

Hankasalmella on ihan keskustan tuntumassa museokylä ja Niemisjärvellä on Pienmäen talomuseo, joka on tänä kesänä jopa auki. 9-tien päällystystyömaan vuoksi Hankasalmelle emme ajaneet Niemisjärven kautta vaan tyydyimme ihailemaan kunnantaloa lähempänä olevia rakennuksia, jotka on kerätty eri puolilta kuntaa. Tuulimyllyt viehättävät minua aina. Niiden katseluun ei väsy.