Oulunsalo

Vanhassa kartassa ei näkynyt moottoritien kupeessa oleva tie. Tiesin, että sellainen on pakosta olemassa, mutta moottoritien alussa oleva kaksikaistainen ympyrä pelotti myös ja siksi yritimme löytää vaihtoehtoisen reitin, jolla voisi välttää myös ympyrän. Toki löysimme. Tupoksen kautta ja Selkämaan ohi. Yli viisi kilometriä kelirikkoista soratietä. Aika pian päätettiin, että tätä kautta ei tulla takaisin. Lentokentän taustaa käytiin ihailemassa. Lautan lähtöön oli vajaa puoli tuntia ja siinä ajassa reissukaveri ehti käydä kahvilassa. Lautta oli jo rannassa eikä minulla ollut aavistustakaan, kuinka paljon aikaisemmin sinne alettaisiin lastata autoja, joten jäin odottelemaan kotteroon. Reissukaveri kehui kahvilaa pitkin matkaa. Sitä voinee suositella. Lautalle pääsee vasta ihan vähän ennen lähtöä, mikä on tietysti viisautta, koska lautalle on ajojärjestys: ensin hälytysajoneuvot, sitten etuoikeutetut ja viimeisenä me huviajelijat. Mennessä lautta oli ihan täynnä. Jonoa jouduttiin tiivistämään parikin kertaa. Koppimopo käynnistyy hitaasti, joten en viitsinyt käynnistää sitä vaan raotin ovea ja työnsin jalalla oven raosta ajoneuvoa eteenpäin. Tämähän toimii myös potkuautona. Reissukaverilla on vähän päinvastainen muisto armeija-ajoilta. Lomamatkoja ajoivat kaverin autolla, jossa oli vähän huonot jarrut. Siksi jarrutusta piti vahvistaa työntämällä jalat ulos autosta. Onneksi oli neliovinen auto.