Julmat lammet

Talvi meni. Alon jo kyllästyä perusteellisesti lumitöihin. Olin täysin vakuuttunut siitä, että vielä juhannuksena olisi lunta. Onneksi olin väärässä.

Kevään kohokohta oli opiskelijaryhmän 20-vuotistapaaminen. Minut oli kutsuttu paikalle, koska olin opettanut heitä silloin yli 20 vuotta sitten. Kutsun saatuani muistui mieleen tuttavani kertomus omasta luokkatapaamisesta. Joku entisistä luokkalaisista oli valmistunut hammaslääkäriksi ja kertoi, että entinen opettaja oli hänen asiakkaanaan. Suurin piirtein kuorossa olivat läsnäolijat huokaisseet: “Poraa syvään”. Tästä huolimatta rohkaisin itseni. Palautetta on aina hyvä saada eikä muilta ole yleensä tullut huonompaa palautetta kuin lapsilta ja reissukaverilta. Oli todella ihana tapaaminen. Minua käteltiin kohteliaasti, halattiin lämpimästi ja muutamat jopa kehuivat opetustani. Kiitos kaikille. Toivottavasti siinä vaiheessa, kun olen dementoitunut, muistan vielä tämän tapaamisen. Silloin hoitohenkilökunnallakin on helpompaa.

Kartanlukija hoputteli hakemaan koppimopon säilytyksestä huomattavan aikaisin. Silloin meidän pihassamme, missä koppimopon tavallinen parkkipaikka oli, oli vielä lähes 30 cm lunta. Ei auttanut vaikka kartanlukija heitteli siihen tuhkaa. Hainhan minä ajopelin säilytyksestä ja vein sen luottokorjaamolle huoltoon. Kaikenlaista pikkuvikaa. Siellä kerrottiin, etteivät he enää korjaa koppimopoja. Sitten piti löytää uusi paikka. Viime kesänä jostainpäin ajoneuvoa on kuulunut omituista paukahtelua ja hienokseltaan olimme epäilleet, että se saattaisi olla vakavaa. Mutta kottero kulki eteenpäin ja jos kaasutteli varovaisesti eikä pikaisesti nostanut jalkaa kaasulta mitään ei kuulunut. Voisiko ääni olla tällaisessa tapauksessa hälyttävä. Tietysti voi. Kun odottelun jälkeen sain korjaamolle ajan, siellä todettiin, että vetoakseli on rikki. Tilataan osa ja odotellaan. Hain helteillä ajokin ja kotimatkalla totesin, että lämmityslaitetta ei saa pois päältä. Tällä ei viitsi ajaa kovin pitkiä matkoja ja Haapajärvelle on ihan kohtuullisesti matkaa. Viikonloppu edessä ja maanantaina sitten vein ajokin takaisin korjaamolle ja valittelin ongelmaa. Muutamassa minuutissa todettiin, että vaijeri on löysällä, siirrettin käsipelillä vipu viileään. Nyt ei sitten uskalla kääntää sitä lämmitykselle mutta tulossa on helteitä, joten ei haittaa. Palataan asiaan vaikka öljynvaihdon yhteydessä.

Matkan varrella oli tämä näköala. Tieltä näköalapaikalle on vain puolisen kilometriä. Lenkki, jossa samaa on lisää on vähän pitempi. Ensimmäinen kosketus paikkaan on 1970-luvulta. Nyt sinne on rakennettu näköalatasanne, jota en muista ensimmäiseltä käynniltä ja polkua on korotettu. Sai kävellä hiekkakäytävällä. Kannatta käydä. Tutkimusten mukaan jo 10 minuutin oleilu luonnossa laskee verenpainetta, rauhoittaa sykettä ja vahvistaa mielenterveyttä.