Pyhäjärvi/Pyhäsalmi/Pyhäjärvi Ol.

Pyhäjärvi aloitti Pyhäjärvi Ol:nä, pudotti Ol:n pois 1969, koska viimeinenkin toisen läänin Pyhäjärvi oli poistunut kuntien joukosta. Viipurin läänin Pyhäjärvi jäi Neuvostoliitolle ja Uudenmaan läänin Pyhäjärvi liitettiin Karkkilaan. Kunta vaihtoi nimensä Pyhäsalmeksi keskustaajaman mukaan, kun kunnasta tuli kaupunki. Asia ei ollut kaikkien kaupunkilaisten mieleeen. Muistelen kuulleeni asiasta kritiikkiä. Sitä ilmeisesti tuli riittävästi, koska 1.1.1996 kunnan nimi palasi Pyhäjärveksi. Nykyisin Pyhäjärvi on Suomen toiseksi pienin kaupunki. Ihan pian se ei tule pääsemään Suomen pienimmäksi kaupungiksi vaikka väkiluku jatkaisi laskuaan viime aikaista tahtia. Näkyvin Pyhäjärven maamerkki lienee Vaskikello, huoltoasema, jonka pihassa on satakunta erikokoista kelloa isosta kirkonkellosta pieneen vellikelloon. Isosta tiestä hivenen kauempana on Euroopan syvin ja nykyaikaisin metallikaivos, jonka jätekivivuori näkyy pitkän matkaa ohi kulkevalle tielle. Uutiset kertoivat, että kaivosta ollaan sulkemassa ja sen annetaan täyttyä vedellä. Olisiko tulevaisuuden matkailuvalttina luolasukellus. Nyt matkailijaa houkutellaan luonnolla, hiihtoreiteillä, risteilyillä, uimarannoilla ja luontopolouilla sekä golf-kentällä.

Ajattelimme yöpyä Pyhäsalmella, siis Pyhäjärven keskustaajamassa. Hotelli Pyhäsalmi oli siihen mielestämme sopiva paikka. Soitimme hotellille Nivalasta. Puhelimessa ystävällinen naisääni toivotti ensimmäiseksi tervetulleeksi hotelli Pyhäsalmelle. Sitten soi puhelin ja naisääni kertoi, että heillä on ruuhkaa ja kehotti odottamaan, sitten puhelin taas soi ja sitten kerrottiin, etteivät ehdi nyt vastaamaan mutta voimme jättää soittopyynnön. Vastausta soittopyyntöön odottelemme edelleen. Kaupungintalolle ajaessamme ohitimme hotellin, jossa puhelintiedon perusteella oli ruuhkaa. Pihassa ei ollut yhtään autoa eikä rakennuksessa valoja. Internettiin jää roikkumaan vaikka mitä asioita eikä se ole ihmeellistä mutta roikkuvaan puhelinvastaajaan en ole aiemmin törmännyt.

Pyhäjoki

 

Tämä kesä kuluu odotusten merkeissä. Nyt odotettiin aikaa korjaamolle, jotta saataisiin jarrut katsastuskuntoon. Posiolta Pyhtäälle on ajeltu huonoilla jarruilla. Jos niistä ei olisi kerrottu hylätyllä katsastuskerralla en olisi osannut olla ollenkaan huolissani, koska en huomannut mitään eroa aiempaan. Sen sijaa omituisen öljyvuodon huomasin ihan itse. Korjaamolla paljastui, ettei vuotanut asia ollutkaan öljyä vaan dieseliä. Onneksi ei oltu kovin kaukana kotoa ja tutulta korjaamolta, kun vuoto huomattiin. Se saatiin korjattua. Jarrujen epätasapainoa ei. Nyt neuvottelevat kommimopogurujen kanssa sillä aikaa, kun me matkustelemme pitkin poikin Suomea.

Pyhäjoen seutu on vanhaa saamelaisasutusta. Sieltä on löydetty joitakin kivikautisia esineitä. Hanhikiveä on pidetty Pähkinäsaaren rauhan 1323 rajanapyykkinä Pohjanlahden rannalla. Hanhikiven niemellä sijaitsevassa siirtolohkareessa on kerrottu olleen risti ja kruunu. Enää 1900-luvulla ne eivät ole olleet havaittavissa. Annalan  kotisseutumuseon alueella on peräti 22 rakennusta ja runsaasti pohjalaiseen talonpoikaistaloon liittyvää esineistöä. Pyhäjoen ylittävä Isosilta vuodelta 1837 on Suomen vanhimpia puusiltoja. Kunta on perustettu vuonna 1865. Pyhäjoki erotettiin Saloisista itsenäiseksi seurakunnaksi 1573 ja silloin siihen kuuluivat ainakin Kärsämäki, Haapavesi, Oulainen ja Merijärvi. Niistä ajoista kunta on pienentynyt. Ei siis ole ihme, että myös kuntaliitosta on mietitty. Toistaiseksi on pidetty itsenäisenä kuntana toimimista viisaampana. Valtuusto kokoontuu lukion tiloissa. Kesäkuun valtuustossa esillä olivat henkilövalinnat kunnanhallitukseen, lautakuntiin ja ylikunnallisiin yhteistyöelimiin. Kunnan strategiapaperin otsikkona on Pyhäjoella virtaa. Silloin suunniteltiin Hanhikiveen ydinvoimalaa. Venäjän hyökkäyssota vaikutti ratkaisevasti kunnan tulevaisuuden näkymiin. Seuraava strategiapaperi voi näyttää hyvin erilaiselta.

Matkailijalle tarjotaan luontoa Koskipuistossa, mistä avautuu näkymä Hourukoskelle. Saaren penkkatie rakennettiin suojaamaan jokivarren alavia maita tulvilta. Nyt siellä voi retkeillä kävellen tai pyöräillen. Kielosaaresta lähtee luontopolku. Pitkospuita pitkin pääsee lintutornille. Laitoimme kepsiin lukion osoitteen. Jostain syystä se alkoi käyttäytyä omituisesti. Peräkkäin ilman taukoja käskettiin kääntymään vasemmalla ja oikealla. Ei siis sitä tavallista: käänny vasemmalla, sitten oikealle vaan käänny vasemmalle, käänny oikealle. Kepsin sekoiluista huolimatta löysimme perille.

Pyhtää

 

Susikopinharjulta oli löytynyt idolinkatkelma. Kaivauksessa idolikatkelmia löytyi lisää. Joukossa oli sellaisia katkelmia, joiden kaltaisia ei aikaisemmissa löydöissä ole esiintynyt. Trollbergin asuinpaikka ajoitettiin kivikauden loppuun tai varhaismetallikauden alkuun. Pyhtää seurakunta mainitaan asiakirjoissa ensimmäisen kerran 1380. Silloin se oli nykyistä suurempi. Turun rauha jakoi kunnan kahtia. Pyhtää jäi Venäjän puolelle ja joen länsiosasta tuli Ruotsinpyhtää, joka myöhemmin liitettiin Loviisaan. Luontomatkailija voi valita Itäisen Suomenlahden kansallispuiston, Valkmusan kansallispuiston ja Strukan kanavan käsikäyttöisten sulkujen välillä. Kanava johtaa kirkonkylästä Suomenlahdelle. Ohiajelijaa ilahdutti kunnan tekemä työ vieraslajien hävittämisessä. Niitä ei juurikaan sattunut silmään kunnan alueella.

Pyhtää on itäisin kaksikielinen kunta Suomessa. Ruotsinkielisiä on enemmän kirkonkylän seudulla. Väestön painopiste on lähempänä Kotkaa. Siksi ehkä valtuusto kokoontuu Huutjärven koululla. Pihalla on ilahduttavan monipuolisesti liikuntavälineitä. Kesäkuun kokouksessa edustajavalintojen lisäksi käsiteltiin tilinpäätös ja Siltakylän-Heinlahden asemakaavamuutos. Kesäasuntojen korttelialue muuttuu omakotirakentamisen korttelialueeksi. Etätyön yleistymiseen ilmeisesti uskotaan vankasti. Pyhtää on poikkeus pikkukunnissa. Sen asukasluku on säilynyt melko vakaana. Valojen sammuttamisen ajankohtaa Puolangan malliin ei kannata edes laskea.

Puumala

 

Keriniemen alueella kokeiltiin maatutkan hyödyllisyyttä arkeologisissa tutkimuksissa. Kukonharjaan venäläiset rakensivat Suvorovin sotakanavat länsirajansa puolustamiseksi 1790-luvulla. Eipä aikaakaan niin puolustuslinja jäi aika kauas länsirajasta, kun raja siirtyi Tornion- ja Muonionjoelle. Puumalan salmen ylittävä 781 m pitkä silta korvasi lossiliikenteen. Siltatornissa toimii kahvila. Ihailimme sitä torilta samalla, kun katselimme ohittavia laivoja. Höyrylaivaristeilyllekin olisi ollut mahdollisuus. Satoi sen verran reippaasti, ettemme edes harkinneet. Koko matkan Mikkelistä Imatralle saimme toki ihailla Saimaan maisemia. Vettä ja vihreää, eikä siihen edes kyllästy. Käyntiämme edellisenä päivänä oli vietetty Puumalapäivää.

Uusi valtuusto pääsi paitsi tekemään vaalikauden pakolliset valinnat ja käsitteli myös tilinpäätöksen. Se oli ylijäämäinen. Uutisissakin kerrottiin, että kesäasukkaiden kiinteistöveroilla on kunnan taloudelle suuri merkitys. Laatuasuminen onkin yksi Puumalan painopistealueista. Siihen liittyen kaavoitetaan omarantaisia tontteja ja helpotetaan vapaa-ajan asuntojen muuttamista vakituisiksi asunnoiksi. Kuuluisin puumalalainen lienee laulun Nestori Miikkulainen, joka oikeasti oli Nestori Reponen. Hän soitteli norpalle haitaria eikä huuliharppua. Seppä-Nesto oli notkea mies ja hauskutti lapsia heittämällä jalkansa niskan taakse.

Puolanka

 

Sellaisia teitä, joita ei olisi ajettu aiemmin, on enää vähän. Puolankaan ajettiin Oulujoen pohjoispuolta, jota aiemmin on ajettu vain vähän matkaa Muhoksen kohdalla. Olin juuri lukenut jutun siitä, miten kaupunkiasuminen masentaa ja pelkkä luonnon kuvien näkeminen parantaa. Pessimisti-lehteä lainatakseni: ”Puolangalla on kaikki mitä matkailija haluaa: puhdasta luontoa, kauniita maisemia, hakkuuaukeita”. Lisäksi tien varsien kymmenet erilaiset kukat parantavat mielialaa. Ihan toista kuin etelän monokulttuuri. Voikukkapellot ovat päässeet höytyväasentoon. Niiden siementen korjuun voisi jo aloittaa. Sen sijaan niittyleinikkiä ja koiranputkea kasvavat pellot ovat vielä täydessä kukassa. Etelässä nekin alkavat korvautua monokulttuurilla. Puolankaa lähestyttäessä on iso kyltti, jossa on teksti ”Seuraavana Puolanka vielä ehdit kääntyä takaisin”. Emme kääntyneet, koska kunnantalosta piti ottaa kuva. Talo löytyi nopeasti, ihan ilman kepsiä. Parkkipaikalle pääseminen sen sijaan tuotti päänvaivaa.

Puolangan Auhosta tutkittiin kivikautinen asuinpaikka ja pyyntikuoppa-alue sekä Lylykylästä rautakuonan löytöpaikka. Lähistöltä avattiin myös kuoppamiilun pohja. Seutu on vanhaa saamelaisasutusta. Sinne muutti Savosta uudisasukkaita 1500-luvulla. Kainuun korkein vaara, Paljakka, sijaitsee Puolangalla. Muita mahdollisuuksia luontomatkailuun tarjoavat Kiiminkijoen melontareitit, Heinijoen 24-metrinen Hepoköngäs ja Olvassuon keskellä oleva luonnonpuisto. Luonnonpuistoon päästäkseen täytyy hakea lupa. Näitä kaikkia kuvaillaan Pessimisti-lehdessä huomattavasti paremmin kuin minä ikinä osaisin. Lisäksi lehdessä luetellaan paikkakunnan kahdeksan hautausmaata. Pessimismitalosta voi ostaa korttipakan, joka esittelee Puolangan tyhjiä taloja. Niitä voisi ostaa ilmeisesti aivan kohtuuhintaan. Pessimismitalossa vierailimme vaikka mainoslause kertoo, että ”Turha sinne on pysähtyä”. Siellä on tarjolla ”pakkopullaa ja kylmää kahvia”. Muualla hehkutetaan positiivisuutta. Puolanka profiloituu pessimistiseksi. Pessimisti ei pety. Pessimismipäiviä vietetään koko vuosi. Säästösyistä tämän vuoden päivät ovat tosin päivän lyhyemmät kuin viime vuonna. Muutaman vuoden säästökuurin jälkeen on taas varaa pitempiin pessimismipäiviin. Puolangan kaksipäiväinen LankaFest alkoi samana iltana, kun päivällä kävimme ottamassa kuvan. Suuri joukko Heavy Metal-yhtyeitä esittäytyy kaksipäiväisillä festareilla. Pääsimme seuraamaan Karvanoppamusikaalin harjoituksia Pessimismitalon ulkonäyttämöllä. Katsomo on katettu, joten sateella kastuvat vain näyttelijät. Kuntaa johtaa pormestari, joka valittiin uuden valtuuston ensimmäisessä kokouksessa. Samalla valittiin kunnanhallitus, puheenjohtajat ja edustajat lautakuntiin ja yhteistyöelimiin. Paikkakunnalla on meneillään myös avohakkuukansallispuistohanke. Avohakkuujoogasta on tulossa uusi trendiharrastus. Sen hyvää tekeviä vaikutuksia on tutkinut Puolangan tiedeakatemian tutkimusprofessori Ö.Ö. von Moilanen. Uusimmassa Pessimisti-lehdessä hahmotellaan Puolangan tulevaisuutta pitkällä tähtäimellä. Siinä on oikein tieteelisen näköistä kaavaa käyttäen laskettu, että 23.2.2058 sammuvat Puolangan viimeiset valot. Tapahtumatoimikunta suunnittelee juhlallisuuksia kyseiselle päivälle. Niiden sisällöstä ilmoitetaan lähempänä juhlapäivää.

Punkalaidun

 

Punkalaitumen vaakunassa on riukuaita. Siihen aikaan, kun lehmiä paimennettiin metsässä, riuikuaidat pystytettiin viljapeltojen ympärille. Vasta myöhemmin aidattiin pelloilla olevia laitumia. Punkalaitumen perustamiskirjan on allekirjoittanut Pietari Brahe1639. Kunnallinen tisehallinto alkoi Punkalaitumella 1868. Valtuusto kokoontuu tyylikkäässä1925 rakennetussa kunnantalossa, joka valittiin Suomen kolmen kauneimman kunnantalon joukkoon. Olen ihan samaa mieltä valitsijoiden kanssa. Kesäkuun kokouksessa valittiin kunnanhallitus, lautakunnat ja edustajat ylikunnallisiin elimiin. Vuosien varrella kuntaliitoskin on ollut esillä. Väestön väheneminen ja vanheneminen ovat tässäkin kunnassa haaste.

Matkailijalle nähtävää riittää. Konatun kellari on Punkalaitumen Sarkkilan ja Oriniemen kylien rajamailla sijaitseva lohkareluola. Sitä on käytetty muun muassa piilopaikkana ruotujakolaitoksen aikaan. Alunperin sen ovat rakentaneet hiidet, jotka asustivat seudulla ennen ihmisiä. Luolan suuaukko on noin 2 metriä syvä, 3 metriä pitkä ja 2 metriä leveä. Luola on noin 2-3 metriä pitkä, jonka jälkeen kivenlohkareet tukkivat sen. Perille vie metsäautotie. Kotterolle se on ihan liian haastava. Sen sijaan Yli-Kirran talonpoikaismuseo olisi ollut tavoitettavissa. Se ei ollut auki maanantaina, kun kunnassa vierailimme. Mauri Kunnas on saanut Yli-Kirrasta vaikutteita Koiramäki kirjoihinsa. Kesäviikonloppuisin avoinna oleva museoalue tarjoaa aikamatkan maaseudun historiaan, perinteisiin työtapoihin ja Mauri Kunnaksen Koiramäen tunnelmaan. Kaikkien aikojen maatalousnäyttely on 5.-6.7. Ohjelmassa on puinti- ja kyntönäytöksiä, traktoriparaati ja hevoskierto, plankkusaha, klapikone ja pärehöylä, riukuaitaa ja pärekaton tekoa sekä paljon muuta ja kaikki Koiramäen hengessä.

Pukkila

 

Pudasjärveltä palatessa vein kotteron korjaamolle, koska öljynvaihdon yhteydessä oli todettu, että etupyörien laakereissa on väljyyttä ja oikeaan takapyörään on ehkä viisainta vaihtaa jarrurumpu. Sitä oli jo ehditty korjailla liimauksilla. Jotain omituista varaosassa oli, mikä huomattiin jo korjaamolla. Korjaamo oli asiasta yhteydessä varaosan maahantuojaan. Sieltä vakuutettiin, että asia on kunnossa eikä katsastajakaan kiinnittänyt huomiota muuhun kuin takajarrujen heikkouteen ja epätasapainoon. Selvä. Kuukausi aikaa kierrellä Suomea. Seuraavan öljynvaihdon yhteydessä korjautetaan sitten jarrut kohdalleen. Eikun Pukkilaan. Sinne ajetaan tietysti Korpilahden Vespuolen kautta. Maisemareittiä Luhankaan ja siitä eteenpäin. Kärkisissä alkoi kuulua omituista klonksumista. Mielenkiintoinen ääni, mistähän se kuuluu. Minähän en äänen suuntaa tunnista, koska oikea korva on lähes kuuro eikä reissukaverikaan ollut ihan varma. Yritettiin selvittää asiaa ja Vaaruvuoressa alkoi tuntua, ettei sitä kolinaa kyllä Pukkilaan ja takaisin viitsi kuunnella ja käännyttiin takaisin. Osoittautui, ettei maahantuojan vakuuttelu pitänyt paikkaansa. Jarrurumpu oli maanataikappale. Taisivat olla samanlaisia kaikki muutkin toimituserän jarrurummut, koska ehjää odoteltiin melkein kuukausi. Aloin jo pelätä, etten saa uusintakatsastukseen kotteroa ajoissa. Tällä kertaa pelko osoittautui aiheelliseksi. Takajarrujen voimaa ei saatu millään kohoamaan eikä tasapainoa palautettua. Pitää purkaa jotain lisää ja hankkia varaosia. Eli tarkastuskatsastukseen ei enää ehditä. Mennään sitten vähän heikommilla jarruilla Pukkilaan. On niillä käyty Posiollakin.

Juhannuspäivänä laitettiin kunnolla päälle, ajettiin melkein koko matka sateessa ja kotteron huurtumisen takia piti pitää lämmitystä päällä. Silti reissukaverilla oli ajoittain hanskat kädessä. Pipokin oli mukana mutta sitä ei sentään tarvittu. Sateesta huolimatta luontohavaintoja tehtiin kiitettävästi. Pellon yläpuolella matalalla lekutteli haukka, jäniksiä eksyi tielle useampiakin ja kauris ylitti tien rauhallisesti. Sorsapoikue pysäytti vastaantulevia autoja jonoksi asti. Puukkopäivien reissulla olimme ihailleet valkovuokkoja. Nyt Vääksystä etelään kiinnitti huomiota kohtuullisen korkea, punainen kukka. Sitä kasvoi paikoitellen laajoina mattoina. Saattoi olla mäkitervakko. Se pystyi kasvamaan jopa hyvin lähellä lupiineja.

Suomessa on muutamia kuntia, joissa toimiva samanniminen yritys on ehkä tunnetumpi kuin itse kunta. Näitä ovat ainakin Nokia, Outokumpu ja Pukkila. Kunta saa ilmaista mainosta. Pukkilassa on muutenkin hyvät suhteet yritystoimintaan. Valtuuston kokouksetkin pidetään tavallisesti paikallisen pankin kokoushuoneessa. Viimeisin kokous tosin oli Hyvinvointikeskus Onnissa. Koska kokous oli uuden valtuuston ensimmäinen, siinä valittiin kunnanhallitus ja edustajat eri lautakuntiin ja yhteistoimintaelimiin. Myös viime vuoden tilinpäätös käsiteltiin. Pukkilassakin talous on tiukilla. Silti siellä panostetaan myös liikuntaa ja kultturiin. Keskustan alueella on mahdollisuus kulttuurikävelyyn. Reitin varrella voi ihailla Noarkosken rantapuistoa, Elämänkaari-veistossarjaa, Eläinhahmot-reliefiä ja piipahtaa Galleria Koivulinnaan tutustumaan kesänäyttelyyn tai samassa pihapiirissä olevaan kotiseutumuseoon. Vuoden 1918 tapahtumien muistomerkillä voi miettiä maailman menoa. Tihkusateen vuoksi kulttuurikävelyä ei edes harkittu.