Mikkeli

 

Reissukaveri kävi täällä armeijan Karkialammella. Se varuskuntahan on jo lopetettu. Kävin häntä katsomassa, kun hän makasi keuhkokuumeessa varuskunnan sairaalassa. Yövyin kummitätini luona Urpolassa. Myöhemmin on sukulaiseni ollut töissä varuskunnassa ja vierailimme heidän luonaan, kun lapset olivat pieniä. Ohi ajaessamme reissukaveri kertoo armeijamuistojaan sekä varuskunnasta että iltalomista Mikkelin yöelämässä. Viikonloppulomien matkoilta joko bussissa tai ei niin kovin hyvässä kunnossa olevalla kaverin autolla on myös paljon tarinoita. Ihme, ettei mitään pahempaa onnettomuutta sattunut. Ajelimme Karkialammen kautta ja reissukaveri kertoi, mitä missäkin rakennuksessa oli ollut silloin joskus ennen vanhaan.

Mikkelissäkään ei kaupungintaloa ole suunniteltu olleenkaan koppimopoilijan näkökulmasta. Ajoimme täysin luvatonta reittiä enkä uskaltanut edes tulla ulos koppimoposta kuvan ottamista varten. Oikealla on kaupungintaloa vähän näkyvissä. Talo on valmistunut 1912 ja sen on suunnitellut Selim A. Lindqvist. Upeat puitteet valtuuston päätöksille. Valtuustoaloitteissa toivottiin kelloa torille, eläkeläisiä koskevien alennusten soveltamista kaikkiin eläkeläisiin iästä ja eläkkeen kestosta riippumatta ja hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä.

Reissukaveri osasi jo etukäteen varoittaa, että Mikkeli on ahdas kaupunki. Eihän koppimopo paljon tilaa vie ja, kun näimme vapaan parkkipaikan, päätimme etsiä myös kahvilan. Silloin satuimme ihan vahingossa kuuntelemaan Mikkelin kaupunginorkesterin jousisoittajien Stellan Päivän konserttia. Ihan alkuun emme sattuneet emmekä kuunnelleet loppuun asti, koska halusimme valoisan aikaan kotiin. Aamulla oli ollut ihan riittävästi haastetta, kun hotellista lähdettyämme totesimme, että tie oli paikoitellen jäässä. Emme halunneet vastaavaa haastetta myös iltaan. Kevyen liikenteen väylällä mopoilija kaatui ja huomasimme ryhtyä epäilemään myös omaa ajorataamme. Mopoilija pääsi pystyyn ja meistä näytti, että sama mopoilija ohitti meidät, kun itse en uskaltanut ajaa kovinkaan lujaa. Mutta totta on, että en ollut itselleni ollenkaan niin pitkään vihainen säätiedotusten virhetulkinnasta kuin olin ollut reissukaverille Merikarviaan mennessämme. 

Kesä oli ennätyksellinen: eniten kuntia, eniten kilometrejä, eniten sponsoridieseliä, neljä Ahvenanmaan reissua, eniten varaosien odotusta ja ensimmäiset sohjoajelut. Suoritin mopokortin siihen aikaan, kun sen sai pelkällä kirjallisella kokeella, joten liukkaan ajon tietoni olivat huhupuheita. Nyt on sitten sen verran kokemusta, että ensi syksynä katsotaan säätiedotukset tarkemmin.

Säätiedotukset lupaavat kylmää. Seuraava kunta on pohjoiseen päin joten on viisainta viedä koppimopo talvisäilytykseen. Kiitos lukijoille ja hyvää syksyä, joulua ja talvea. Kevään koittaessa palaan jälleen tien päälle ellei mitään odottamatonta tai iän mukana odotettavaa estettä ilmaannu.

Miehikkälä

 

Miehikkälä on rajakunta. Siksi osa Suomen puolelle jääneestä Säkkijärvestä liitettiin Miehikkälään, kun loput liitettiin Lappeenrantaan. Miehikkälän ensimmäinen kuntakokous pidettiin 1889. Teollisuutta on ollut Pitkäkosken saha ja Kalliokosken lasitehdas. Pitkäkosken saha oli Suomen kolmanneksi vanhin sahapaikka. Sähköä siellä tuotetaan edelleen. Sahaustoiminta loppui 1950-luvulla, lasin valmistus jo 1931. Nyt Miehikkälä mainostaa itseään maaseutukuntana, joka panostaa perheisiin. Väkiluku on vähentynyt melko tasaisesti viimeiset 30 vuotta. Kehitystä yritetään kääntää Lahja Lapselle -rahan avulla. Summaa korotettiin 10000 euroon. Kuntaan syntyvä ja siellä asuva lapsi saa vuodessa 1000 € kymmenen vuoden ajan. Lisäksi ensiasunnon hankinta-avustusta saa 4000 €. Viimeisessä valtuuston kokouksessa päivitettiin rakennusvalvontamaksuja ja vahvistettiin sopimus julkisten työvoimapalveluiden järjestämisestä. Valtuusto kokoontuu koulukeskuksessa, joka on melko uusi. Kuvassa vasemmalla oleva rakennus on kirjasto, jonka edustalla oli nuorisoa. Siksi kuva on rajattu niin kuin on.

Luumäeltä Miehikkälään vievä tie on koppimopoilijan unelma; mutkia, mäkiä, kohtalainen asfaltti eikä juurikaan liikennettä. Nautimme todella. Ihailimme Salpalinja-museon korsuja, yhteyshautoja ja panssarivaunua pikaisesti, koska emme löytäneet majapaikkaa Miehikkälästä ja ennen pimeää piti ehtiä naapurikunnan hotelliin.

Merikarvia

 

Kunta väittää nettisivuillaan, että ”Merikarvialla on mukava meininki” ja kunta on ”Kummallisen kodikas”. Saaria on miltei 2000 ja Merikarvianjoki on oivallinen paikka kalastusta ja retkeilyä harrastavalle. Reissukaveri katseli sitä kaihoten. Joessa on myös Saksan-kivi eränkävijöiden ja rannikon uudisasukkaiden nautinta-alueiden rajamerkkinä. Rajamerkki rakennettiin 1348 eikä saksalaisilla ollut sen kanssa mitään tekemistä. Sana saksa tässä yhteydessä tulee sanasta saxesten, jolla viitataan rajamerkkiin. Rajamerkin rakentamisen taustalla oli 1303 kuninkaalle lähetetty kantelu eränkävijöiden vierailuista omiksi ymmärretyillä kalavesillä. Tosin paikalliset kävivät myös sisämaassa vastavierailuilla. Heti 45 vuoden jälkeen saatiin rajakivi, joka toivottavasti rauhoitti tilanteen. Viime keväänä järjestettiin Merikarvia-villapaitakilpailu. Sen voitti Pooki-paita, jonka ohjeen voi ladata itselleen kunnan sivuilta.

Krookan satamassa sijaitseva Galleria Vanha Savu tarjosi sunnuntaina Ruislinnut laulut encoren. Yritimme ehtiä ajoissa. Emme onnistuneet, koska lumisohjon jälkeen piti tasata hengitystä jonkin aikaa. Pari edellistä koppimopoa oli viritetty kulkemaan laittoman lujaa. Tätä ei ole. Nyt vähän harmittaa. Vesa-Matti Loirin lauluja olen kuunnellut. Olen hyvin huono oppimaan mitään ulkoa mutta sävel auttaa muistamaan pitkiä pätkiä Leinon runoista. Olikohan paikalle tultu kauempaa. Ensimmäiseen majapaikkaan, johon yritimme yöksi, ei mahtunut ja toisenkin mökit olivat varattuja muihin tarkoituksiin. Onneksi saimme katon pään päälle. Laskujeni mukaan taidamme olla nyt ylittäneet reissun puolivälin.

Merikarvian valtuusto päätti elokuussa ostaa kaksi metsätilaa, joiden hakkuista päätettiin samassa yhteydessä. Kunnassa ollaan aktiivisia tekemään valtuustoaloitteita. Niiden käsittely on vähän hidasta. Vielä on käsittelemättä vuoden 2018 aloite, jossa ehdotetaan skuuttauspaikkaa nuorisolle. Kesäkuun kokouksessa päätettiin, että aloitteet pitäisi käsitellä 18 kuukaudessa. Vuodelta 2020 on kesken vielä ainakin maisemapeltojen perustamista koskeva aloite. Auringonkukka- ja muutkin kukkapellot kiinnittävät kyllä ohiajajan huomion. 

Rautio

Rautio on aktiivinen kylä ja valittu vuoden kyläksi useampaan kertaan. Siellä vietetään heinäkuun alkupuolella Rautio-viikkoa. Viime kesänä tarjolla oli taidenäyttelyitä, paljasjalkapolkua, ja vanhoja koululauluja sekä lapsille olympialaiset. Viime kesänä tuli kuluneeksi 50 vuotta Rautio-Kalajoki kuntaliitoksesta ja sitä muisteltiin samoin kuin 700 vuotta sitten solmittua Pähkinäsaaren rauhaa. Ohjelmasta varmaan kaikki löysivät jotain heitä kiinnostavaan eikä kaikkeen ehtinyt osallistua. Kelitkin suosivat juhlijoita paremmin kuin meitä koppimopoilijoita.

Reissukaveri on tavallisesti hyvin tarkka kelien suhteen, paljon tarkempi kuin minä. Hän jäi katsomaan viimeisiä säätiedotuksia illalla ja aamulla oli täyttä vauhtia lähdössä. Satoi hienokseltaan vetta ja reissukaveri kertoi, että säätiedotuksen mukaan sadealue siirtyy päivän kuluessa itään joten sateessa ei tarvitse ajaa kauaa. Vettä ei satanut enää Lestijärven seudulla, koska se oli vaihtunut räntäsateeksi ja vähän myöhemmin vastaantulevien autojen rekisterikilvet olivat niin paksussa lumessa, ettei tekstiä nähnyt. Reissukaveri oli tuohduksissaan, koska säätiedotus ei pitänytkään paikkaansa. Merijärvellä ei satanut yhtään mitään. Sen sijaan Raution kohdalla alkoi taas lumisade. 

Olin tehnyt reittisuunnitelman pikkuteiden kautta. Olimme yötä Kannuksessa ja sieltä oli suunnitelmissa ajella Ullavaan tietä 7540 pitkin. Kun raappasin koppimopon ikkunaa jäätyneestä lumesta, aloin ajatella, että pikkutiet voivat olla hankalia. Siksi suuntasimme suoraan Kokkolaan. En olisi uskonut, että vielä jossain vaiheessa toivon ohittajia. Kun katselin, miten märkä lumi alkoi peittää edellisen auton pyöränjälkiä, toivoin seuraavaa ohittajaa, joka sulattaisi taas tien vähän turvallisemmaksi kesärenkaille. Lunta tuli toden teolla ja sohjoa alkoi kertyä paitsi tien reunoille ja keskelle myös pyöränurien väliin. Vaikka tie oli sula, sohjopantojen ylitys aiheutti vaaratilanteen. Veikkaan, että muillakin oli kesärenkaat alla. Olemme kiinnittäneet huomiota autojen välisiin etäisyyksiin. Ne ovat turhan usein turhan pieniä. Meidät ohitti kaksi autoa hyvin lähekkäin toisistaan ja, kun edellinen hidasti sohjopantojen ylitystilanteessa, perässä tullut joutui jarruttamaan. Sohjossa jarruttaminen aiheutti sen, että auto alkoi heittelehtiä kaistalta toiselle. Se teki melkoisen määrän kiemuroita ennen kuin pysähtyi poikittain meidän kaistallemme. Itse en uskaltanut jarruttaa ja hiljensin varovasti vauhtia nostamalla jalkaa kaasulta. Koppimopo ei olisi tällä systeemillä pysähtynyt ennen autoa ja jarrutus olisi aiheuttanut sen, että olisimme todennäköisesti olleet kyljet vastakkain törmätessämme. Onneksi vastaan ei tullut ketään ja ohitimme pysähtyneen auton vastaantulijoiden kaistan kautta. Peruutuspelistä näin, että kuski ohjasi autonsa tien sivuun. 

Tässä olisi tietysti ollut jännitystä yhdelle pätkälle ihan riittävästi. Ohi ajavat autot heittivät märän sohjon komeassa kaaressa sivuilleen. Osa ohitti hienosti ja vain kylkeen ropisi sohjoa. Osa tuli kaistalle takaisin hyvin läheltä, joten sohjoa tuli myös tuulilasiin ja hetken jouduin ajamaan sokkona. Aina, kun näin takaa tulijan, laitoin vinkkarit mahdollisimman nopeasti pyyhkimään odotettavissa olevaa sohjovyöryä. Tavallisesti se toimi. Sen sijaan tilanteessa, jossa me ajoimme suoraan mutta bussi ajoi kääntymiskaistaa vähän meidän edessämme, se roiskutti sohjoa tuulilasiin niin, ettei vinkkareista ollut juurikaan hyötyä. Uutta sohjoa tuli koko ajan. Ei ehkä montaa sekuntia mutta hidaskin vauhti aivan sokkona on ihan hirveää. 

Sohjoa oli niin paljon, että aura-auto lähti liikkeelle. Onnistuimme väistämään sen bussipysäkille. Aura-auto ei roiskuttanut sohjoa sellaista määrää kuin olisi ollut mahdollista. Kiitos hänelle. Bussipysäkin reunaan tuli kuitenkin lisää sohjoa ja vähällä oli, ettei reissukaveri joutunut työntämään koppimopoa tielle. Hankaluus tällaisen muovikorisen vehkeen kanssa on se, ettei oikein tiedä, mistä kohtaa voi työntää, etteivät muovit ole pitkin tietä. Hetken jurraamisen jälkeen pääsimme jatkamaan, kori ehjänä. Vähitellen sade muuttui vedeksi ja lakkasi kokonaan, sohjo väheni ja lopulta hävisi tieltä, aurinko alkoi paistaa ja tie oli kuiva. Oli ihan pakko pysähtyä hengähtämään ja ihailemaan syksyistä maisemaa.

Merijärvi

 

Matkalla Merijärvelle koimme kesän upeimman luontoelämyksen, kun sarvipäinen metsäpeura käveli vähän matkan päässä tien yli hyvin ylväästi. Niin komeita sarvia emme ole luonnossa nähneet aikaisemmin. Metsäpeuran sarvet ovat pystymmät kuin porolla ja siksi kruunu näyttää niin uljaalta. Tähän aikaan vuodesta molemmilla sukupuolilla on sarvet. Urokset tiputtavat ne ennen joulua mutta naaraat vasta keväällä.

Merijärvi on sen verran pieni pinta-alaltaan, että siellä emme ole aikaisemmin onnistuneet käymään vaan olemme ajaneet ohi vähän joka puolilta useampaankin kertaan. Väkilukukaan ei ole järin suuri. Jo maaliskuun kokouksessa valtuusto päätti aloittaa uuden koulurakennuksen suunnittelu. Koivupuhdon koulu on rakennettu 1958 ja sitä on remontoitu useaan otteeseen. Viime aikoina henkilöstö on oireillut ja siksi on tehty kuntokartoitus. Sen tulokset osoittavat, että remontti maksaa saman verran kuin uuden koulun rakentaminen. Osa opetuksesta tapahtuu tänä vuonna väistötiloissa ja käytössä olevat tilat ylipaineistetaan sisäilmaongelmien torjumiseksi. Tällaiseen ei ole kunnan taloussuunnitelmassa varauduttu ja rahoituksesta pitää päättää viimeistään talousarviossa. Tarjolla on tuulivoimapuistoa Miehennevalle ja Rahkakuruun, mikä toisi kiinteistöveroja. Miehennevalle ei laadita kaavaa, joka mahdollistaa tuulivoimapuiston. Sen sijaan valtuusto totesi Rahkakurun sopivaksi paikaksi ja sen kaavoitus aloitetaan. Seuraavassa kokouksessa tällä viikolla valtuusto päättää sitten veroprosenteista. Valtuusto kokoontuu Kilpukassa. Sen seinässä on vaakuna, jossa on myös teksti kunnan 150-vuotisjuhlasta.

Masku

 

Masku on sitä aluetta, joka pääsi asiakirjoihin Suomen oloissa hyvin varhain. Paavi lahjoitti kirjeellään 1232 maa-alueita seurakunnalle. Maskussa on ollut paljon soraharjuja. Sieltä on kaivettu hiekkaa myös naapurikuntien tarpeisiin. Nyt hiekkakuoppa-alueella on tekojärviä ja sitä kutsutaan Maskun Rivieraksi. Soranotto on loppunut ja alue on virkistyskäytössä. Maskun valtuusto kokoontuu Kurittulan koululla. Hemmingin koulun väestösuojan rakentamiseen tarvittiin lisää rahaa. Väestönsuoja olisi pitänyt rakentaa jo 2015 mutta jostain syystä se on unohtunut. Nyt sitä kuitenkin rakennetaan. Valmista pitäisi tulla vuodenvaihteen tienoilla. Hemmingin koulun toiminta on ollut myös viime kesäkuun kokouksessa esillä. Valtuutetut ovat esittäneet, että kännykät jätetään oppituntien ajaksi kännykkäparkkiin ja välitunneillakin kannustetaan liikkumaan sen sijaan, että touhutaan puhelimen kanssa. Järjestyssäännöissä, jotka on päivitetty 14.10.2022, määrätään puhelimet pidettäviksi joko repussa tai kännykkäparkeissa. Valtuusto haluaa siis sulkea pois reppusäilytyksen.

Kepsi yritti ehdotella sorateitä. En ole löytänyt asetuksista kuin isojen teiden eston, pitäisi olla myös sorateiden esto. En kääntynyt. Karttaa myöhemmin tutkiessani huomasin, että ilman kepsiä matka olisi ollut lyhempi. Uusi reitti aina hylätyn soratien jälkeen johti ylimääräisiin kiemuroihin. Arkipäivänä koulun pihaan ajaminen on aina vähän jännittävää.Koululle osuimme tunnin aikana. Ikkunoista meitä seurattiin tarkasti joten yritimme poistua mahdollisimman nopeasti. Reissukaverin mielestä opettaja katsoi meitä hyvin tiukan näköisena. Vastaanotto on toki tähän asti ollut hyvinkin myönteinen vaikka olemme olleet luvattomalla paikalla, niinkuin olimme nytkin. Liikennejärjestelyjä suunniteltaessa ei ole ollenkaan ajateltu meidän reissua.

Marttila

 

Syksyn tulo näkyy maisemassa. Sänki- ja kynnöspellot vaihtelevat syysviljojen oraiden kanssa. Traktoreita tuli tiellä vastaan enemmän kuin näkyi pelloilla. Varmemmaksi vakuudeksi Aurasta lähtiessämme saimme raapata jään pois ikkunasta. Säätiedotuksia seurataan tarkasti ennen kuin tehdään päätöstä reissun jatkamisen ja talvisäilöön ajamisen välillä. Onneksi tie oli kuiva ja lämpötila nousi kohtalaisen nopeasti. Kesärenkailla ja nollakelillä ei märälle tielle ole asiaa.

Marttilasta on kirjallista tietoa yli 600 vuoden ajalta. Hämeen Härkätie kulkee kunnan kautta. Täällä on vanhoista perinteistä pidetty kiinni pitkään. Uskonpuhdistus toteutettiin jo 1500-luvulla mutta tuomiokapitulin piti kieltää vuonna 1784 Martin päivän vietto katolisin menoin. Kiellosta huolimatta juhlinta jatkui ainakin vuoteen 1857, todennäköisesti pitempäänkin. Vuodesta 1978 lähtien on taas julkisesti juhlittu kunnan nimipäivää, viime vuosina jo viikon pituisena tapahtumana.

Kesäkuun kokouksessa valtuusto päivitti kotouttamisohjelman. Hyvinvointialueiden aloitettua toimintansa ja vuoden 2025 alusta voimaan tuleva TE-palvelu-uudistus aiheuttivat muutostarpeita siihen. Varhaiskasvatuslain voimaantulo 1.3.2023 pienensi asiakasmaksuja ja vaikutti kunnan budjetin tulopuoleen. Kunnan ja eri yhdistysten yhteistyöohjelma vuosille 2023-2027 hyväksyttiin. Kolme Paimionjoen koskea sijaitsee Marttilassa ja niiden kunnostukseen päätettiin osallistua edellyttäen, että muutkin kunnat ovat mukana ja tarkoitukseen saadaan valtiolta tukea. Marraskuun kokouksessa valtuusto päättää ensi vuoden veroprosentista. Talousarvion valtuustoseminaari on jo pidetty. Uusi kunnanjohtaja pääsee heti työstämään talousarviota, jonka pitäisi olla valmis viimeistään joulukuun valtuuston kokouksessa. Vähenevä ja vanheneva väestö asettaa haasteita kuntataloudelle.

Paattinen

 

Paattiisten kautta on tänäkin kesänä ajeltu useasti. Olen yrittänyt saada kuvaa variksesta, koska Paattisten vaakunassa istuu varis veneen keulassa. Kerran olen onnistunut näkemään variksia sähkölangalla ja otin kuvankin mutta kuvasta niitä ei kyllä erota. Naapurikuntalaisten pilkkalaulussa paattislaisia nimitetään variksiksi, ehkä vaatimattoman pukeutumisen vuoksi. Ei ole lainkaan harvinaista, että iva muuttuu paikalliseksi identiteetiksi ja Paattisissakin valitaan vuosittain Paattisten Varis, mikä on kunnianosoitus. Identiteetti elää vielä vaikka kuntaliitoksesta on jo 50 vuotta. Paattisten päivää vietettiin syyskuussa. Ohjelmassa oli puheita, paneelikeskustelu ja lapsille paljon toimintaa sekä markkinat.

Palasimme Maarianhaminasta illalla ja ajoimme Auraan yöpymään. Pimeällä ajaminen on vuosi vuodelta ikävämpää. Onneksi muuta liikennettä oli kiitettävän vähän ja kuu paistoi komeasti. Kuva ei tee oikeutta tunnelmalle.

Maarianhamina

 

Siitä huolimatta, että laiva on Ahvenanmaalla 3.45 päätimme mennä laivalla. Oletin, että joudun odottamaan kunnes rekat kannelle on lastattu mutta ei, tällä kertaa ajoin autokannelle ensimmäisenä. Tuntui aika juhlavalta. Aivan tyhjää tilaa,jossa koppimopolla olisi voinut ajella vaikka minkälaisia kahdeksikkoja. Kieltämättä houkuttelevaa. Ajoin silti ihan kiltisti sinne, minne ohjattiin ja pääsin ensimmäisenä myös maihin. Ahvenanmaalla on isoja kylttejä, joissa varoitetaan eläinonnettomuuksista. Olin juuri sanonut reissukaverille, että olemme kai niin aikaisin liikkeellä, etteivät ne vielä ole heränneet, kun näin ensimmäisen pientareella. Se söi siellä ihan kiltisti ilman pienintäkään aietta siirtyä tielle. Samaa teki myös seuraava vähän matkan päässä. Päivällä, kun palailimme takaisin, näimme vain kuolleen kauriin pientareella, pää asfaltilla.

Maarianhaminan kautta on ajeltu monesti. Kun siskon kanssa käytiin Lumparlandissa, tehtiin oikein kävelyretki keskustassa ja nautittiin ahvenmaalaisia pannukakkuja, herkullisia. Silloin tietä liikenneympyrästä keskustaan oltiin juuri asfaltoimassa. Nyt se oli saatu valmiiksi. Tuli mieleen Four Catsin levy Kaikki muuttuu. Asfaltti on nyt mustaa. Muuallakin uusittu asfaltti on vaihtanut väriä. Kävelykatu oli hiljainen. Kaikki myymälät kertoivat olevansa sunnuntaisin kiinni. Onneksi kahvila oli auki. Saimme aamupalaa. Kuvan ottamisen jälkeen ihailimme myös museolaiva Pommernia. Tosin vain ulkoa, koska laivaan pääsee vain touko-syyskuussa. Komea se oli katsella etäämpääkin. Maarianhamina puutalot ovat ihan oma nähtävyyteensä ja ajelimme ristiin rastiin kaupungissa sekä kävimme Lemlandin puolelle Järsössä ja Ahvenanmaan länsilaidalla, mistä Ruotsin Grislehamniin on vain reilut 40 km.

Kerään ahvenanmaalaisia postimerkkejä. Vuonna 1989 Maarianhaminan kaupungintalo pääsi postimerkkiin. Kokouspaikkana käytetyn Seurahuoneen myynti 1915 aiheutti oman rakennuksen tarpeen. Ensimmäinen maailmansota oli parhaillaan käynnissä ja se aiheutti rahan arvon laskun ja rakentaminen siirtyi. Kun vapaapalokunta tarvitse lisää tiloja, rakennushanke palasi ajankohtaisten listalle. Arkkitehdiksi valittiin Lars Sonck. Äänin 11-4 rakentamisesta päätettiin 1938 ja peruskivi laskettiin 17.8.1938. Talvisodan kynnyksellä lokakuussa 1939 virastot muuttivat uuteen kaupungintaloon. Ahvenanmaan maakuntapäivätkin käyttivät tiloja vuoteen 1978 saakka. Elokuun kokouksessa käsiteltiin lukuisia aloitteita. Niiden aiheet vaihtelivat lasten ja nuorten osallistumisesta, pikalatureihin ja ystäväkorruptioon.

Ahvenanmaalla järjestetään tänä vuonna sekä maakuntapäivä- että kuntavaalit lokakuun puolessa välissä. Vaalimainoksia näkyi kaduilla ja tien varsilla. Niissä teemoina oli ainakin merituulivoima ja lapsiköyhyyden vastustaminen. Kasvokuvia ja äänestyskehotuksia näkyi myös. Kuntaliitoksista ei ollut mainintoja. Vähän tuntui haikealta, kun lähdimme takaisin. Ahvenanmaalle ei palata muutamaan vuoteen. Seuraava sikäläinen kunta on vasta s-kirjaimessa.