Karjala

 

Aika monet entisistä kunnista olivat jotenkin nimeltä tuttuja ennen kuin näin niiden kyltin tien varrella. Karjala ei kuulunut niihin. Minulle Karjala tarkoittaa ensisijaisesti Kannaksen Karjalaa, mistä vanhempani joutuivat lähtemään evakkoon vanhimpien sisarusteni kanssa. Sittten tulee mieleen Itä-Karjala, Pohjois-Karjala ja Etelä-Karjala. Karjalan kunta ehti kuitenkin olla reilut seitsemänkymmentä vuotta kuntana ennen kuntaliitosta. Asukasluvun vähentyessä kuntaliitos oli edessä ja aikaa myöten myös palvelut ovat yksi toisensa jälkeen hävinneet. Karjalalla ei ole enää edes omaa postinumeroa. Luonto sen sijaan on edelleen paikallaan. Sateiden jälkeen ja erityisesti syksyllä ihailen jäkälien turpeita mättäitä tien varsilla. Niiden harmaa on yhtä kaunis kuin lehdettömien haapojen runkojen ja oksien harmaa. Erityisen kauniita haavat ovat vasten kuusien vihreää tai taivaan sinistä. Kunpa minun hiukseni harmaantuisivat joko jäkälän tai haapojen harmaiksi.

Talvi alkaa tulla väkisin. Sääennusteet lupailevat lähitulevaisuuteen lumisateita. Koppimopo täytyy saada suojaan ennen niitä. Kustavi jää tämän vuoden viimeiseksi kunnaksi reissussa. Viime vuonna kävimme 32 kunnassa, tänä vuonna vain 29:ssa. Alkaakohan ikä painaa. Kilometrejä tuli kuitenkin enemmän joten hyväksi syyksi voi keksiä myös pari Lapin matkaa. Listaan voi lisätä myös helteisen elokuun ja ylimääräiset korjaamokeikat. Eiväthän nämä syyt mitään muuta. Kuntia karttui vähemmän. Koppimopo viettää turvallisesti talven Karki Tilat Oy:n lämpimässä varastossa. On ollut todella helpottavaa, kun talvivarasto on ollut tiedossa ajokauden alusta asti. Omistaja pesi ajokista kurat pois ja sain häneltä kyydin takaisin. Täältä saa aina näin hyvää palvelua.

Kiitokset kaikille lukijoille ja sponsoreille. Hyvää syksyä, antoisaa talvea, hauskaa joulua ja onnellista uutta vuotta. Kevään koittaessa “kutsuu mua Kuusamo”.

Mietoinen

 

Jo Kumlingen pätkällä ajoimme Mietoisten maamiesseurantalon ohitse ja ihastelimme sitä. Nyt päätin pysähtyä ottamaan kuvan. Suomen lukemattomat maamiesseuran, nuorisoseuran ja työväentalot on rakennettu talkoilla. Ne toteuttivat mittaamattoman sivistystyön ennen radioiden ja televisioiden aikaa, toimivat yhteisöllisyyden tukipilareina ja yhdistivät yhteisen hyvän tekemiseen ihmisiä. Rahaa saatiin iltamista ja tansseista ja monesti rahat olivat tiukalla. Olen kuullut tarinan, jossa sähkölaskun eräpäivä oli jo mennyt ja sähköt uhattiin katkaista ennen kuin seuraavien tanssien tuotolla voitaisiin lasku maksaa. Ilman sähköjä tansseja ei voi järjestää. Eräs neuvokas nainen muisti, että perheen lapsilisät, joita tuohon aikaan maksettiin kolmen kuukauden välein, tulevat ennen tansseja. Ne lainattiin yhdistykselle, sähkölasku maksettiin, tanssit pidettiin ja rahat saatiin takaisin perheen käyttöön. Mietoisten maamiesseuran talo on kunnostettu ja sitä vuokrataan erilaisiin tilaisuuksiin. Juuri kuvan ottopäivänä pihassa oli melkoinen tapahtuma. Tontti oli osittain aidattu ilmeisesti turvallisuusyistä. Heti, kun pysäköin koppimopon tontille, kaksi järjestysmiestä tuli varmistamaan, ettemme häiritse tilaisuutta. He antoivat luvan käydä kuvaamassa rakennuksen. Kuvassa näkyvää aitaa ei tavallisesti ole. Talon portailla istui väkeä ja siksi kuvaan on otettu mukaan vain ihmisten yläpuolinen osa rakennuksesta. Kaikkia taloja ei ole remontoitu yhtä hienosti. Osa on purettu, osa odottaa päätöksiä. Onneksi osassa toiminta jatkuu.

Kustavi

 

Tämän talven aikana Kustavissa luetaan Volter Kilven suurteosta Alastalon salissa. Minulla on ollut onni lukea teos tentikirjana. Rakastin sitä ja se on ehdottomasti yksi niistä kirjoista, jotka odottavat toista lukukertaa. Kun joku osaa kirjoittaa 60 sivua pitkän selostuksen piipun sytyttämisestä ja sivun pituisen kuvauksen pikaisesta sivusilmäyksestä, häntä ei voi kuin ihailla ja lukea elävää kieltä nautinnolla. Marraskuussa paikallisia kestitään Mörk Ö -tapahtumalla. Liikuntaa harrastaville on järjestetty uimahallimatkoja ja keilailumatkoja lähikuntiin. Klipunkarissa on talviuintipaikka ja joulukuun alussa on vielä jouluiset Saaristolaismarkkinat.

Kustavi on erityisen positiivinen kunta. Jo sinne matkalla tien varressa näkyy iso lakana, jossa lukee jotain siihen tyyliin, että “Ellet ole aivan varma miten tulee käymään, niin ajattele, että kaikki menee hyvin”. Kunnanviraston pyörätuolirampin kaiteeseen on kuvattu vesilintuja, kaloja ja laivoja ja tekstissä toivotetaan tervetulleeksi “saaristo sylihi” sekä kerrotaan, että “Kustavi o saaristo kuningaskunt”. Kustaa III perusti seudulle seurakunnan, joka sai nimekseen Gustavs, suomeksi Kustavi. Kesämökkiläiset kasvattavat kunnan asukasluvun yli kymmenkertaiseksi. Ei siis ole ihme, että Kustavissa toimii mökkiläistoimikunta, johon mökkiläiset valitsevat edustajansa neljäksi vuodeksi kerrallaan ja jossa kuntaa edustaa mm. valtuuston puheenjohtaja. Kun mökkiläiset lähtevät, hiljenee myös kunta. Kumlingen pätkällä yritimme syödä jotain mutta keittolounasta oli silloin luvassa vasta seuraavalle viikolle. Nyt sitä oli saatavilla paikallisille ja satunnaisille syysmatkailijoille.

Kurikka

 

Kuuluisia kurikkalaisia on pitkä rivi. Juha Mieto on saanut patsaan torille. Mietaantie lienee Mietaan kylään johtavan tien nimi ja siten vanhempaa perua kuin hiihtomitalit. Itse olen Mietoa enemmän tutustunut historian professori Aulis J. Alasen ja psykiatrian professori Yrjö O. Alasen teoksiin, jotka olivat tenttikirjoina 1970-luvulla. Kalevi Kivistön luentoja seurasin myös siihen saakka, kunnes hänet valittiin kansanedustajaksi. Hänen tilalleen tullut, sinällään ihan hyvä, ei vetänyt lainkaan vertoja Kivistön systemaattisuudelle. Samuli Paulaharjun kunniaksi nimetyssä Paulaharjun salissa Jyväskylän yliopiston Villa Rana rakennuksessa olen sekä kuunnellut luentoja että pitänyt niitä itse. Näistä minulle enemmän tutuista kurikkalaisista vain Paulaharju on saanut patsaan, tien ja polun Kurikkaan. Kivistönkatuja on ympäri Suomea. Kivistöntie on Kurikassakin. En tiedä onko se Kalevi Kivistön kunniaksi nimetty.

Kaikissa Suomen kunnissa lasketaan nyt mikä tulee olemaan ensi vuoden tuloveroprosentti, kun tämän vuoden veroprosentista vähennetään 12.64 prosenttiyksikköä. Kurikassa laskutoimitus tuottaa kunnallisveroprosentiksi 8.36%. Siitä on protokollan mukaisesti päättänyt ensin kaupunginhallitus ja sen jälkeen kaupunginvaltuusto kuultuaan asiantuntijana talousjohtajaa. Mitä asiasta seuraa kuntataloudelle on vaikeasti ennustettavissa, koska liikkuvia osia on vielä paljon. Sote muuttaa myös valtionosuuksia. Lisäksi ensi talvi on epävarmuuden aikaa inflaation ja energian hintojen vuoksi. Kunnissa eleltään mielenkiintoisia aikoja. Hatunnosto kaikille valtuutetuille ympäri Suomea.

Kuortane

 

Epäilemättä kuuluisin Kuortanelainen on Alvar Aalto. Krista Pärmäkoski lienee urheiluharrastajien piirissä varmaan yhtä tunnettu. Alvar Aaltoa on tottunut pitämään säynätsalolaisena, koska hän vietti Muuratsalossa kesiään ja paikallisilla asukkailla on lukemattomia tarinoita Aallon tekemisistä paikkakunnalla. Kuortaneella hän ehti asua 5-vuotiaaksi saakka. Kotitalo on edelleen nähtävyys. Kuortane mainostaa itseään tervantuoksuisena kuntana. Tervanpoltto on ollut tärkeä elinkeino pitäjässä. Kuortaneen kunta kannustaa pyöräretkelle Kuortanejärven ympäri. Järvi on siitä ihmeellinen, että sen on kerrottu palaneen jossain vaiheessa. Tarinan mukaan järven rannalle olisi pinottu tervatynnyreitä odottamaan kuljetusta ja kun ne olivat syttyneet palamaan, järveen olisi virrannut tervaa ja se olisi palanut järven pinnalla. Toisen selityksen mukaan järven pohjasta olisi noussut kuuma kuparisuoni, joka veteen yhtyessään olisi nostanut niin sankasti höyryä, että järvi olisi näyttänyt palavan. Oli selitys sitten mikä tahansa, asia on ikuistettu kuortaneen vaakunaan yhdessä pitäjän leimasta saadun kuhan kanssa.

Kuortane on nimennyt kuntastrategiassaan 2022-2030 yhdeksi arvoistaan yrittäjähenkisyyden. Sitä toteutetaan tänä syksynä Yrittäjän työhyvinvointi ja jaksaminen valmennuskokonaisuudella, joka on jo alkanut ja jatkuu joulukuulle. Aiheina ovat mm. liikunta, uni ja syöminen. Hyviä asioita myös palkansaajille ja eläkeläisille. Osa tilaisuuksista järjestetään Kuortaneen urheiluopistolla, joka on liikunnan, huippu-urheilun, hyvinvoinnin, koulutuksen ja vapaa-ajan keskus. Paikkakunnalle ajaessa opiston rakennukset löytää tosi helposti.

Kuopio

 Kuopio on rakentanut oikein valtuustotalon. Kaupungintalo on paljon mukavamman näköinen. Sen olisi melkein mieluummin ottanut kuvaan mutta säännöt mitkä säännöt. Kuopio ja Jyväskylä ovat kilpailleet siitä, kumpi on suurempi. Molemmat ovat hankkineet uusia asukkaita kuntaliitoksilla. Kuopio on laajentunut yhdeksän naapurustokunnan alueelle, Jyväskylä vain kolmen. Silti viime vuosina Jyväskylä on ohittanut Kuopion. Liikenteellisesti molemmat kaupungit ovat koppimopoilijalle painajaisia.

Reissukaveri olisi mielellään lähtenyt arkipäivänä, että olisi saanut käydä Kuopion kauppahallissa. Kuopiolla on pitkät perinteet kauppahallikaupassa ja siellä se menestyy. Toisin kävi Jyväskylän kauppahallikokeilulle torin vieressä ja nyt toriakin ollaan siirtämässä toiseen paikkaan. Kanttila on myös suljettu. Siellä olisi ollut mielenkiintoista käydä tutustumassa Minnan salonkiin. Toivottu ja suunniteltu remontti on ollut uutisissa. Toivottavasti hanke saa rahoitusta. Minna Canthin teoksissa naisten asema tuodaan esiin vaikuttavalla tavalla. Hänelle ja tasa-arvolle omistettu päivä saatiin viralliseksi liputuspäiväksi reilu sata vuotta Minna Canthin kuoleman jälkeen. Runon, suven ja Eino Leinon päivä pääsi kalenteriin huomattavasti nopeammin samoin kuin suomalaisen kirjallisuuden ja Aleksis Kiven päivä. Pitäisikö olla iloinen siitä, että kulttuuri on koettu tärkeämmäksi kuin politiikka ja siksi se on saanut huomiota aiemmin.

Kuopion maalaiskunta

 

Vakituisella reissukaverilla oli ikävä kotona ja hän oli sitten muuttanut mieltään. Yöpakkasia eikä lumisateita ollut luvassa niin ehkä, jos kelit sallivat, voisi harkita Kuopioon lähtöä. Kumlingen pätkän vuoksi öljynvaihtoväli meni vähän pitkäksi niin piti saada aika korjaamolle ja siksi lähtö viivästyi melkein viikolla. Kuopioon on niin hankala tie, että sinne ei viitsi arkipäivänä ajaa. Sunnuntaina aamupäivällä oli 9-tiellä sen verran hiljaista, että uskallettiin lähteä. Topeliuksen Sumutarinoiden neiti Hemming ei pitänyt “tähdettömistä, lumettomista lokakuun öistä”. Aiemmin olin samaa mieltä. Nyt kaikki lumettomat päivät pidentävät ajokautta. Samaa mieltä toki olen Topeliuksen syksyn värien kuvaamisesta. Tuttukin tie näyttäytyy väriloistossa ihan uudelta. Lehdet ovat osittain pudonneet ja näkyviin tulee järviä, joita kesällä ei tiedä olevankaan. Tosin ne nyt peilaavat harmaita sadepilviä. Haminanlahden rantaa ajettiin hyvin hitaasti. En onnistunut tunnistamaan von Wrightien taulujen maisemia.

Mielenkiintoisiin ohituksiin olemme tottuneet tällä reissulla. Luulin jo, ettei kukaan enää keksi mitään uutta. Olin väärässä. Täällä kiireinen savolainen ajoi ohi risteysalueella. Sitä on toki tapahtunut aiemminkin. Uutta oli se, että risteyksessä oli liikenteenjakaja ja ohittaja joutui kiertämään sen väärältä puolelta.

Kumlinge

 

Kumlingeen mennessä näimme muutamia kauriita. Liikennemerkki varoitti peuroista. Mielestämme näkemämme eläimet olivat liian pieniä peuroiksi. Ahvenanmaa on myös niitä seutuja, joista palveluita turisteille löytyy kesäaikaan. Tietysti turistien syytä, kun eivät tule ihailemaan seutua syksyllä. Waltarin (1929) kuvaus “metsät muuttuvat värikkäämmiksi ja autiommiksi. Tuuli lakaisee polkujen viereen punaiset ja kirkkaankeltaiset lehdet” pätee tähän aikaan vuodesta myös täällä. Lauttamatkalla Brändöhön “meressä välkehti miljoona peilinsirpaletta” (Waltari 1944), kun laskeva aurinko kirkasti maisemaa. Brändössä vietimme yön. Ravintola oli kiinni ja aamiaisen korvasi aamupalatarjotin. Se oli paras, mihin olen törmännyt. Onneksi, sillä suunnitelmamme syödä jossakin Kumlingen monista ravintoloista jäi toteutumatta, koska turistikausi on jo ohi. Huonoa tuuria oli myös sikäli, että paikkakunnan ainoa kauppa oli päättänyt olla poikkeuksellisesti kiinni juuri samana päivänä. Varasuunnitelman mukaan olisimme ostaneet evästä. Varavarasuunntelmaa ei ollut mutta olihan aamupalalta jääneitä hedelmiä. Edes postikortteja emme päässeet lähetttämään tervehdykseksi tutuille, koska posti oli ollut auki ennen kuin lautta saapui Kumlingeen ja iltapäivällä se aukesi taas vähäksi aikaa vasta siinä vaiheessa, kun meidän piti lähteä paluulautalle.

Kumlingen valtuusto kokoontuu kunnanvirastossa, joka on upean koulu- ja kirjastorakennuksen vieressä. Koulurakennuksen kyljessä on komea vaakuna, jossa merikotka siivet levällään seisoo kummelin päällä. Koulu näkyy saaren halki kulkevalle tielle. Samoin näkyy 1808 taistelun muistomerkki. Ajelimme päätietä saaren eteläpään lauttasatamaan, josta olisi lossi mennyt Seglingeen. Lautta-aikataulujen vuoksi emme sinne asti uskaltaneet lähteä. Sen sijaan saimme peräämme poikittaislinjalta tulleen kuorma-auton, joka purki lastia paikallisella kaupalla ja jatkoi matkaa samalle lautalle kuin me. Seuraavan kerran se purki lastia Lappossa ja siksi lautta saapui Torsholmaan vartin myöhässä. Åvasta lähtevän lautan kapteeni lupasi odottaa meitä, jos emme ihan ehtisi lautalle. Ajoin mahdollisimman lujaa. Reissukaveri tosin huomautti, että perille olisi syytä päästä kuitenkin hengissä. Ehdimme. Vaihtoehtona olisi ollut lähes neljän tunnin odotus.

Kumlingen valtuusto mietti kunnanteknikon työajan lisäämistä. Ehdotus oli työajan lisääminen 60%:sta 80 %:iin. Päätökseksi tuli 70 %. Ensi vuonna Ahvenanmaan kunnissa on reilusti vaaleja. Eduskuntavaalien lisäksi ovat maakuntapäivien vaalit ja kunnallisvaalit. Sen vuoksi piti valita keskusvaalilautakunnan jäsenet. Valtuuston kokousten etäseurannan parantamiseksi päätettiin parantaa nettiyhteyksiä. Kumlingen kunnan sivut lötyvät myös suomeksi ja virastosta saa palveluja suomenkielellä. Uusi asuntoalue on rakenteilla. Sieltä löytyy vielä myymättömiä tontteja.

Kuhmoinen

 

Vakituinen reissukaveri oli sitä mieltä, että tämän ajokauden reissut on ajettu. Se on hänen päätöksensä ja sitä täytyy kunnioittaa. Yksinkään en saa lähteä, koska reissukaveri on turvatakuu. Totta. Pari kertaa hän on pelastanut onnettomuudelta. Onneksi löytyi sijainen. Eikä tarvinnut edes kauaa etsiä sillä ensimmäinen, jota kysyin suostui lähes oitis. Kartanlukijana ei jää jälkeen vakituisesta reissukaverista.

Kuhmoisiin olemme tulleet aiemmin autolautta Lintalla ja sitten pyöräilimme Jämsään. Harjunsalmea lukuunottamatta reitti ei ole yhtä kaunis kuin Päijänteen itäpuolen reitti. Koppimopolla lounaaseen mentäessä Kuhmoinen on ollut ensimmäinen taukopaikka. Harjunsalmen hotelli paloi muutama vuosi sitten ja ohi ajaessamme olemme seuranneet, mitä tontilla tapahtuu. Eipä juuri mitään.

Kuhmoisissa on ollut ihmisiä esihistorialliselta ajalta asti. Kivikautisia kalliomaalauksia löytyy Pyhänpään niemen läheisyydestä. Retkipaikassa on hyvät ohjeet miten paikalle pääsee häiritsemättä lähiseudun mökkiläisiä. Rautakaudelta on linnavuori, jonka hirsivarustusten tukena käytetty kivimuuri on edelleen nähtävissä. Papinsaaresta on löydetty keskiaikaisia esineitä. Niiden perusteella on tehty Kalevalakoru Kuhmoisten kukot. Sitä ei ole tällä hetkellä varastossa. Sen sijaan sitä riipusta, joka itselläni on, kyllä löytyy. Vakituinen reissukaveri käytti riipusta siihen aikaan, kun miesten kuului käyttää poolopaitaa. Muistan hänen violetin paitansa, johon riipus sopi oikein hyvin.

Kuhmoisten synkempää historiaa on Harmoisten sairashuoneen joukkomurja, jossa 11.3.1918 teloitettiin 11 potilasta ja kaksi miespuolista sanitääriä. Potilaat ammuttiin vuoteisiinsa. Kaksi niin huonosti, että jäivät henkiin kertomaan tapahtuneesta. Myöhemmin myös kaksi paikalla olleista naisista teloitettiin. Kaksi jätettiin henkiin, koska he osasivat ruotsia. Kielitaidosta voi olla uskomatonta hyötyä yllättävissä tilanteissa.

Kuhmoinen siirtyi Keski-Suomesta Pirkanmaalle ja oitis kesämökkien kysyntä kasvoi. Kuhmoinen on niitä kuntia, joiden asukasluku kolminkertaistuu, kun kesäasukkaat tulevat paikkakunnalle. Koronan aikana osa jäi tänne etätöihin pitemmäksikin aikaa.