Paavola

 

Ilta alkoi hämärtää ja pysähdyimme Paavolassa parkkipaikalle tutkimaan lähiseudun majoituspalveluita. Parkkipaikka oli pienen lammen rannalla ja rannassa kasvoi ruusupensaita. Kauniita kiulukoita. Täytyy tunnustaa, etten ole kovin hyvä kasvien tunnistamisessa. Ovatko nämä kiulukat nyt nauriin muotoisia ja vähän litistyneitä keskeltä vai eivät ja ovatko lehdet kuinkakin kurttuisia eli olisiko pitänyt kiulukat poimia pois, etteivät ne leviä muuttolintujen mukana uusille asuinpaikoille vai jättää tänne, koska kyseessä on joku muu ruusu, esimerkiksi orajanruusu, johon ei kurtturuusua pidä sekoittaa. En poiminut kiulukoita, koska orjanruusu saa kyllä levitä edelleen ja nyt en tiedä laiminlöinkö kansalaisvelvollisuuteni estää kurtturuusun leviäminen vai toiminko ihan oikein. Yön pimeinä tunteina, kun unettomuus vaivaa, mietin asiaa varmasti kovasti.

Paavolasta tuli itsenäinen kunta jo 1874. Sen historia kuntana lakkasi 1973. Se pääsi siis melkein satavuotiaaksi, mikä ei ole huono saavutus vähäväkiselle seutukunnalle.

Tämä jäi sitten tämän kesän viimeiseksi reissupätkäksi. Kemiönsaari on varmaan kaunis myös syksyllä. Silti jätämme sen ensi kevään esimmäiseksi kohteeksi.  Koppimopo on talvisäilytyksessä Lievestuoreella Kärki Tilat OY:n hallissa. Sain jopa alennusta säilytysmaksusta. Hallissa oli arvokkaampiakin ajopelejä, joista viehättävin oli piikkinokkamosse, jonka tavaratilaan pääsi laittamaan tavaraa vain takapenkin selkänojan kallistamalla ja siinä oli oikeat suuntavinkkarit. Omistajan kanssa kävimme mielenkiintoisia keskusteluja ja hän lupasi huolehtia akun lataamisesta talven aikana. Kunpa saisi tallista vakituisen paikan niin pääsisi jokasyksyisestä huolesta. 

Tänä kesänä olemme käyneet ennätyksellisen monessa kunnassa. Osaselitys on tietysti se, että ne ovat olleet kohtuullisen lähekkäin. Nyt on melkein 30 prosenttia kunnista käyty. Tämä alkaa näyttää siltä, että Äänekoski ei olekaan ihan mahdoton haave. Talvikauden aikana yritän noudttaa Delillon (Nolla kelviniä, 2017, 266) ohjetta: "Kävelen tuntikausia, väistän silloin tällöin koiranpaskaa". Hyvää syksyä, joulua, uutta vuotta ja talvea sekä kevään odotusta kaikille lukijoille ja erityiskiitos sponsoreille. 

 

Keminmaa, Kemin maalaiskunta

 

Välillä pysähdyimme Rossoon pizzalle. Kun maksoin laskua kolikoilla, tarjoilija näytti siltä, ettei oikein usko silmiään joten selitin, että olemme säästäneet kaikki ulkomaiset eurokolikot vuodesta 2002 saakka ja reissulla kahvit, munkit, teet, eväät ja ruuat ostetaan sitten näillä kolikoilla. Nyt ovat menossa kreikkalaiset. Tarjoilijan mielestä asia oli sponsoroinnin arvoinen ja saimme juomat ja jälkiruuat talon piikkiin. Kiitos. Tänä kesänä olemme saaneet ennätyksellisen paljon sponsoritukea reissullemme.

Keminmaa oli vuoteen 1979 Kemin maalaiskunta. Jostain syystä maalaiskunta nimi ei asukkaista ollut kiva ja se lyhennettiin Keminmaaksi. Oikeastaan asia on ymmärrettävä sillä tällä hetkellä kunnan taajama-aste on lähes 90%. Keminmaan kunnantalo on remontissa ja siksi valtuusto kokoontuu väistötiloissa. Paluu kunnnatalolle tapahtuu suunnitelman mukaan tammikuussa 2022. Siksi molemmista on kuva.

Valokuvaa ottaessani paikalle tuli mieshenkilö, joka kysyi maksanko veroja Keminmaalle. Kerroin, etten maksa. Hän kertoi verojen ja liikenneolojen olevan ihan hirveällä tolalla eikä muutenkaan asiat ole hyvin ja toivotti meille hyvää kotimatkaa.

Kunnan sivuilla ei anneta ihan yhtä synkkää kuvaa. Tosin kuntastrategian laatiminen ja kokousten järjestäminen ovat tulleet arvioitua kalliimmmiksi kuten myös erikoissairaanhoito. Vähenevän väestökehityksen vuoksi taloutta on toki jouduttu sopeuttamaan, mikä on näkynyt opetuksen ryhmäkokojen suurentumisena ja kirjaston aukioloaikojen muutoksina sekä omatoimikirjastoajan lisäämisenä. Kirjastotalon seinäreliefiä voi ihailla samalla, kun käy kirjastossa. Siinä on esitetty myös tiedonjano. Nainen kyselee ja mies kirja kädessä osaa neuvoa.

Kemijärvi

 

Tänne ajelimme Kemijokivartta. Puut olivat pudottaneet lehtiä niin paljon, että joki näkyi pitkiltä matkoilta puiden runkojen välistä. Eikä liikennekään ollut vilkasta joten saattoi hidastella ja ihailla jokea. Se oli ennen vanhaan Euroopan paras lohijoki. Pitempäänkin olisi ollut mahdollista ja eittämättä mielenkiintoista ajella Kemijokivartta. Ajoimme kuitenkin lyhempää tietä, että pääsimme Kemi – Haukipudas välin ajamaan takaisin sunnuntaina. Arkipäivän liikennemäärillä paluumatka olisi ollut vielä painajaismaisempaa. Reissukaveri oli vähän sitä mieltä, että olimme oikean Lapin etelärajoilla. Minulle tunturikoivujen näköiset koivikot, suot, joilla oli pystyynkuolleita kuusia ja päilyviä suolampia, maaruska ja jäkäläkankaat olivat ihan oikeaa Lappia. Ja tietysti porot. Niitä näkyi jonkin verran metsässä. Tielle ei tullut nyt yhtään. Kaksi hirveäkin näimme. Toinen oli ohiajaneen auton peräkärryssä ja toista oltiin juuri siirtämässä peräkärryyn. Todellista luomuruokaa ja liikenneturvallisuuden edistämistyötä.

Kemijärven kaikki tuntevat Taivaan tulet -sarjasta ja jotkut muistavat, että Kemijärvelle yritettiin etsiä korvaavia työpaikkoja, kun Stora Enso lakkautti sieltä sellutehtaan 2008. Uutta sellutehdasta tai biojalostamoa on puuhattu jo pidempään ja tuotantoon pitäisi päästä 2024. Tässä välillä Kemijärvi on puhdistunut ja jotkut pelkäävät, että sellutehtaasta, anteeksi biojalostamosta, aiheutuu takapakkia luonnolle.

Kemi

 

Kemiin päästiin hengissä vaikka vähän täristen. Toiseksi viimeinen kerta, kun ajan tuota tietä enää ikinä milloinkaan. Paluumatkalla pitää vielä mennä sitä kautta. Ei ihan hengitys pääse tasaantumaan ennen kuin se urakka on suoritettu. Sivuillaan Kemi mainostaa sitä, miten tiivis kaupunki on. Ainakin katutöitä siellä on ihan kiitettävästi. Kiertotiet ovat aina niin jännittäviä. Ensi viikolla Kemin kirjasto osallistuu Huhuu! Lapin lastenkirjallisuus- ja sanataidefestivaaleille. Kirjastosta löytyy konsertteja, satutuokioita ja kirjailijavieraana Veera Salmi. Joka päivä on PöllötelläänKöllötellään-lukuvinkkipesä. Ilahdun aina, kun lapsia viedään lukemisen pariin. Talvemmalla pääsee taas tutustumaan jäänmurtaja Sammon työskentelyyn. Kylmään pääsee tutustutumaan ympäri vuoden ja ulos rakennetaan lumesta tehty linna kunhan tulee viileämpi keli. Koppimopo on silloin tallissa mutta pääseehän Lappiin muillakin kulkuvälineillä.

Lapin sodan aikana Kemissä käytiin taisteluita reilun viikon ajan ennen kuin sakasalaiset siirtyivät pohjoisemmaksi. Jälki oli murheellista. Saksalaiset olivat yrittäneet tuhota koko kaupungin.Kaupungintalo jäi yrityksistä huolimatta pystyyn. Valtuusto kokoontuu kulttuuritalolla.

Vuoden 1949 lakko, jossa vastustettiin ehdotettua 30-40%:n palkkojen alennusta, johti lakkolaisten ja poliisien yhteenottoon, kun töitä jatkettiin rikkurityövoimalla. Lakkolaisista Felix Pietilä ja Anni Kontiokangas kuolivat ja 63 lakkolaista sai kuritushuonerangaistuksia kapinasta. Oikeudessa ei saatu selville sitä, kuka Felix Pietilän oli ampunut. Tapahtumapäivä muistetaan veritorstaina. Akkunusjoen suulle on pystytetty tapahtuman muistomerkki.

Kaupunkikierros kulkee kaupungintalolta rantamakasiineille ja vanhalle tulliasemalle ja edelleen Leipätehtaalle, joka on Kemin ensimmäinen tiilirakennus. Puuarkkitehtuuria edustaa sitten Junneliuksen talo. Reitti on kaiken kaikkiaan melko pitkä käveltäväksi mutta asiaa on Kemissä ajateltu ja sieltä voi vuokrata vihreän Kemin Villarin. Luontoreittejäkin Kemistä löytyy. Kaupungin täytyykin panostaa entistä enemmän matkailuun sillä teolliset työpaikat vähenevät, kun Stora Enso lakkauttaa Kemin Veitsiluodon tehtaan kannattamattomana.

Kuivaniemi

 

Täällä oikeastaan odotin näkeväni maaruskaa ja ottavani siitä hienon kuvan. Karttaa tutkimalla olin valinnut ajopäiväksi lauantain. Paljon vähemmän rekkoja tien päällä. Koppimopoilijan painajainen on keskikaiteella varustettu ohituskaistatie. Jokaista kaksikaistaista tienpätkää kohti on samanpituinen yksikaistainen tienpätkä ja täällä piennaralue oli vielä todella kapea. Etelämpänä mahtuu koppimopo – tiedän, että se on laitonta – ajamaan pientareella kokonaan. Täällä ei mahdu. Hyvä, että jää sen verran rakoa, että henkilöauto mahtuu ohi. Rekat on sitten ihan hirveitä kauhun paikkoja. Penkka on niin jyrkkä, ettei sinne ole asiaa. Onneksi Haukiputaan ja Kemin välillä oli paikoitellen levennyksiä, joilla saattoi odottaa nopeampaa liikennettä. Ymmärrän perässäajajan tunteita, kun itse saisi ajaa sataa ja joku köröttää 45km/tunnissa nopeudella tien tukkona. Sillä välillä vaan ei ole vaihtoehtoista kohtuullista reittiä. Yritimme kepsin avulla. Kerran se ohjasi meidät Iin kohdalla ympyrästä kiertotielle. Seuraavassa ympyrässä vajaan kilometrin päässä se ohjasi meidät takaisin. Se apu siitä sitten oli.

Kuivaniemi sai kuntansa vaakunan kuntaliitoksen jälkeen Iin vaakunaksi. Siinä on Kuivaniemen nimikkoeläin norppa. Mikko Alatalo on Kuivaniemeltä samoin kuin Antti Hyry. Jääkäreillä oli etappitalo Kuivaniemen Veskassa. Siellä oli kruununtorppa jossa oli mahdollista yöpyä, kun viranomaisvalvonnan vuoksi ei enää uskallettu käyttää junia ja laivoja vaan jouduttiin kävelemään kairojen poikki. Paikalle on pystytetty muistomerkki torpan emännälle ja hänen miesvainajansa veljelle, jotka antoivat ruokaa ja yösijaa jääkäreiksi lähteneille. Sofia ja Kustaa vangittiin, kun toiminta paljastui ja he viettivät talven 1916-1917 Oulun läänin vankilassa. Kuivaniemellä on myös Suomen sodan muistomerkki Heinolantörmän hautausmaalla. Sinne on haudattu Ruotsiin perääntyvistä 30-40 miestä ja kaksi aliupseeria, jotka uupuivat matkalla 1808.

Keitele

 

Välillä oli jo yöpakkasia ja mietimme oliko tämän kesän matkustelut jo tehty. Sitten tuli sateita ja lämpimiä öitä myös Lappiin ja lähdimme liikkeelle. Keiteleen valtuusto kokoontuu kunnostetussa jugend-tyylisessä Wanhassa Meijerissä. Rakennuksessa toimiva puoti oli valitettavasti auki vain maanataista torstaihin ja me olimme liikkeellä perjantaina. Lähistöllä oli myös huoltoaseman kahvio, joka mainosti talon munkkeja oikein kuvan kanssa. Reissukaveri oli hyvin pettynyt, kun tarjottu munkki ei muistuttanut lainkaan kuvaa. Siinä oli käynyt kuin minun ruuanlaitolle. Jos reseptissä on kuva siitä minkä näköinen ruuan pitäisi olla valmiina, joutuu käyttämään todella paljon mielikuvitusta jotta yhtäläisyyksiä löytyy. Olihan tarjotussa munkissa toki reikä keskellä kuten kuvassakin.

Tällä viikolla vietetään vanhusten viikkoa ja Keiteleellä järjestetään iäkkäiden ulkoilupäivä ja “Sirkan tanssit”-konsertti. Koronarokotuksia saa ilman ajanvarausta ensi viikon lauantaina. Keitele jakaa puupolulla tietoa metsästä, puusta ja puurakentamisesta lapsille ja nuorille. Tavoitteena ovat kestävät ilmastoratkaisut. Polun avajaiset ovat kuun lopulla ja maskottina on Manu Majava, joka toimii oppaana. Ulkoilusta kiinnostuneille on myös Leppäselän ulkoilureitti. Siellä on laavu, josta löytyy polttopuita makkaranuotiota varten. Jos jaksaa kantaa kaikki makkarat paketissa laavulle, voisi luulla, että syötyään makkarat jaksaisi kantaa paketin omaan roskikseensa. Tätä ainakin kunta toivoo.