Kalanti/Uusikirkko Tl

Entinen Uusikirkko tl. Oli ajeltu jo jonkin matkaa lautalta kohti Hankasalmea ja olisi ollut lepotauon paikka. Houkutteleva terassa, josta osa varjossa, mitä näillä helteillä ja koppimopon lämmityslaitteen asetuksilla osasimme arvostaa. Lämmityslaitteen säädin oli aikaisemmin rikki. Se ei ollut kytköksissä lämmityslaitteeseen eli homma piti säätää konemuovin alta käsin. En tehnyt sitä itse. Nyt säädin toimi, Kun se näytti sinistä, sisälle tuli kuumaa ilmaa. Kun sitä käänsi kapean oranssin viivan kohdalle, tuli vähän kuumempaa, leveämmän oranssin kohdalta sai vielä kuumempaa ja seuraavasta kohdasta sitten hirveän kuumaa ja ääriasennossa joidenkin uskontojen katumattomille syntisille varaaman paikan kuumaa. Dante oli tosin asiasta eri mieltä. Alimmassa piirissä kaikki oli jäässä. Pettymykseksemme paikka oli kiinni. Ikkunat auki niin pärjäsi.

Lokalahti

Liikkalan nootti ei tuottanut kuin muutamia kuolemantuomioita maanpetoksesta suomalaisille upseereille. Napoleon sen sijaan sai enemmänkin aikaan. Kun hänen laivastonsa oli kärsinyt Iso-Britannian laivastolle murskatappion eikä maihinnousuun ollut enää mahdollisuuksia, alkoivat uudet suunnitelmat vihollisen kukistamiseksi. Kanaalin ali suunniteltiin tunnelia ja ilmapalloarmeijaa mietittiin kanaalin ylittämiseksi. Niistä olisi tullut historian ensimmäiset maahanlaskujoukot. Ei tullut vaan Napoleon turvautui kauppasaartoon. Eurooppakeskeisen ajattelun riemuvoitto. Niiinkuin maailman meriä hallitseva kansantalous ei pystyisi korvaamaan eurooppalaisia tuotteita muualta tulevilla. Sen sijaan Ruotsin olisi ollut vaikeampi saada tuotteitaan kaupaksi ja osittain siksi Ruotsin kuningas kieltäytyi osallistumasta kauppasaartoon. Napoleon lähetti Venäjän keisari Aleksanteri I:n taivuttelemaan ja koska puhe ei auttanut hän turvautui pienimuotoiseen sotilaalliseen painostukseen, jonka seurauksena Lokalahdella on sotilaiden hauta-alue vuodelta 1808 ja siitä muistuttava kivi. Ruotsalaiset apujoukot yrittivät maihinnousua Lokalahden Varanpäässä mutta venäläiset olivat ylivoimaisia Lokalahden kirkon lähellä käydyssa taistelussa ja ruotsalaisest palasivat laivoilleen. Rauhansopimuksessa seuraavana vuonna sitten Suomi liitettiin Venäjään autonomisena alueena.

Merisavu

Merisavu syntyy, kun kylmää ilmaa virtaa lämpimän kostean alustan päälle. Tavallisesti sitä esiintyy talvella. Alustalta haihtuu vesihöyryä, joka jäähtyy ja tiivistyy sumuksi. Lämpimänä iltapäivänä keli oli mitä mainioin, aurinko paistoi, hiljainen tuuli ja sitten yllättäen sankka merisavu. Yläpuolella näkyi sininen taivas ja sumu oli niin sakea, että rannat, jotka eivät todellakaan olleet kaukana hävisivät näkyvistä. Tiheimmillään näkyvyys oli lyhyempi kuin lautan mitta. Väkisin ryhtyi ajattelemaan purjelaiva-aikaa ja sen aikaisia navigointikeinoja. Ei ihme, että Ahvenanmerellä on pohjassa hylkyjä melkoisesti.

 

Kuvassa on kurjenpolvi mutta mikä niistä. Joko verikurjenpolvi tai kapealehtikurjenpolvi minun kasvikirjojeni mukaan. Näitä näkyi Ahvenanmaalla moninpaikoin tien pientareella. Verikurjenpolvea voi ostaa myös puutarhoilta. Sen luontainen levinneisyysalue on Eteläinen Suomi. Kapealehtikurjenpolvea kasvaa vain Ahvenanmaalla tai kasvoi silloin, kun kirja painettiin. Levinneisyysalueethan muuttuvat. Kauniita. Jalka nousi kaasulta aina, kun niitä näkyi ja liikenne salli. Ahvenanmaalla salli hyvin usein. 

Hammarland

 

Olin katsonut lautta-aikataulut etukäteen. Vähän huolimattomasti. Lautta Överöhön lähti viime viikolla ja lähtee taas ensi viikolla 6.30, mutta tällä viikolla vasta 8.00. Isoilla laivoilla ei siis ehdi pois Ahvenanmaalta eikä varauksia saaristolautoille paluukyyteihin ole. Mitenkähän käy Hummelvik – Torsholma lautan kanssa. Viime kesänä kyseisellä välillä oli iso lautta ja silti jouduin ajamaan piippuhyllylle. Voihan sinne ajaa nytkin. Ei se enää pelota. Överön lautalle jouduin pakittamaan ja se tuntui hirveämmältä kuin ajatus piippuhyllystä. Avulias, nuori, kannustava lauttatyöntekijä ohjasi minut hienosti oikealle paikalle. Reissukaveri on joskus yrittänyt ohjailla peretystä mutta jopa peilien avulla hapuilevat yritykset ovat onnistuneet paremmin. Toivottavasti hän vastaisuuden varalla otti mallia. Överö – Degerby väli on kaunista saaristomaisemaa. Olematon liikenne joten sai ajaa juuri niin hitaasti kuin maisemien ihailu vaati. Pyöräilijät olisivat ohittaneet meidä helposti, jos niitä olisi tiellä ollut menossa samaan suuntaan.

Hammarland oli saanut Ahvenanmaan maakuntahallinnolta kirjeen, joka koski kuntauudistusta. Selvitystä tehdään ja sen pitäisi olla valmis tämän vuoden loppuun. Lars, Tomas ja Kurt esittävät ryhmälle kunnan mielipiteen ja kansanäänestyksen tuloksen kunhan Hammarlandissa toteutetaan kansanäänestys asiasta. Selvityksen ajan kunnan täytyy tietysti toimia ihan kuten ennenkin. Toimiakseen kunta etsii siivoojaa ja päiväkodin johtaja – lastentarhanopettajaa. Koppimoporeissuihin kuntaliitokset vaikuttavat tietysti myös. Voi olla, ettei Sottungassa ehdi käydä ennen liitoksia ja uusia nimiä.

Tietöitä on tehty ja tehdään myös Ahvenanmaalla. Uusi asfaltti on mustaa. Vähän olen pettynyt. Punaiset tiet ovat kivempia ja niillä on pimeällä hempompi ajaa. Valo ei imeydy yhtä tehokkaasti punaiseen asfalttiin kuin mustaan.

Hummelvikin satamassa lauttaa odotelimme aika rauhallisina. Autoja ei ollut kuin vähän toista kymmentä. Ei taida olla hätää vaikkei varausta ole tehty. Huoli iski siinä vaiheessa, kun se lautta sitten tuli satamaan. Se oli Ejdern, jossa on 16 autopaikkaa. Vaihtoehtojahan aina on ja pikaisesti kävimme toiseksi parhaasta keskustelua. Parhaaseen jonotimme parhaillaan. Tämä oli oikeastaan parempi kuin se alkuperäinen suunnitelma, joka olisi edellyttänyt Turun satamasta ajamisen. Lautta tyhjeni ja menin kysymään, miten käy matkaa varaamattomalle. Mahduimme.

Korppoo

Satamassa odoteltiin Ahvenanmaan lauttaa. Meinasi tulla kiire ja Piikkion kohdalla liikenne alkoi olla pätkittäistä jonoa. Sitä mukaa, kun liikennevaloista pääsi reilu kymmenen auton jono ja sai meidät kiinni niin siirryin bussipysäkille. Näitä siirtymisiä tuli sen verran tiheään, että reissukaveri alkoi hoputtaa. Silti ajelen mieluummin niin, että takana ei ole ketään ja katselen edes vähän maisemia kuin vilkuilen koko ajan peiliin ja jännitän vastaantulevaa liikennettä ja miten ohittajalle käy. Mutkaisella tiellä ei voi sivuille vilkuilla, mutta suoraan ennen mutkaa on toki paljon nähtävää. Olen jo nuorempana junan tai linja-auton ikkunasta bongaillut taloja, joissa voisi olla kiva asua ja tälläkin reissulla niitä näkyi. Huomasin, että ne kaikki ovat olleet omakotitaloja. Kuitenkin seuraava talo on kerrostalo. Ikä ja laiskuus pitävät huolen siitä, ettei omakotila-asuminen enää kohta ole kivaa: talvella lumityöt, kesällä nurmikon ja kukkapenkkien hoito, syksyllä lehtien haravointi. Silloin, kun lapset olivat pieniä, omakotitalo oli ihanteellinen asumismuoto, Ei tarvinnut hyssytellä lapsia hiljaiseksi, etteivät naapurit häiriinny vaan he saivat mekastaa niin paljon kuin haluavat. Lisäksi he saivat touhuta pihassa mitä mielivät. Tosin kerran melko myöhään illalla, kun lapseni kavereidensa kanssa ravisteli omepuita, ohikulkeva opettaja huomautti asiasta. Nyt, kun lapset ovat singahtaneet omille teilleen, tästä asumismuodosta on vain ylimääräistä työtä. Tosin elämän aikana karttunut tavara mahtuu tänne melko hyvin. Mitenkähän sen saisi kierrätettyä.

Nauvo

Lähestymme merta. Sillat ovat ihania. Niillä pitäisi voida pysähtyä ihailemaan maisemia vaan ei saa. Ahvenanmaalla on jopa liikennemerkin lisäkilvella kielletty oleskelu sillalla. Reissukaveri muisteli, että Nauvossa rakennettiin maailman parhaat veneet. Nauvosta pääsee myös Seilin saarelle, jossa toimi spitaalihospitaali virallisesti vuodesta 1619 mutta jo 1300 luvulla sinne oli tuotu sairaita. Viimeinen potilas kuoli 1785. Toimeentulonsa sairaat saivat valmistamalla alkoholia ja myymällä sitä ohikulkeviin laivoihin. Kun sitä nautittiin riittävästi jo matkan aikana oltiin sitten täydessä seilissä. Aluella oli myös houruinhuone ainakin vuodesta 1689. 1700-luvulla se oli Suomen suurin mielisairaala. Sairaala lakkautettiin 1962. Vielä 1985 professori Pekka Halonen ehdotti, että Seili saisi uuden tulemisen HIV-potilaiden hoitolaitoksena.

Nummi

Tavallisesti en mainosta yrityksiä, jotka eivät sponsoroi koppimoporeissua mutta silloin tällöin osuu kohdalle jotain aivan hulvatonta. Kasvihuoneilmiö Diverssikauppa on tällainen. Ihan ainutlaatuinen. Siellä on vaikka mitä: mm opaskirjoja kaunistautumisesta ja siitä, miten voi itse tehdä kaunistautumisaineita, kahviossa voi istua antiikkisohvalla, jonka selkänoja riittää kaksi ja puolimetrisellekin ihmiselle ihan hyvin. Nuo haarniskat eivät ole ollenkaan ihmeellisimmästä päästä kaupan valikoimaa ja reissukaverin mielestä “täällä osataan tehdä kunnon munkkeja” ja häntä voi sanoa asiantuntijaksi munkkien suhteen. Poiketkaa ihmeessä.

Artjärvi

“Lantajuova” ei “järven jäällä” vaan asfaltilla, koska on kesä ja vieno tuoksu tuli avonaisesta koppimopon ikkunasta. Tätä leivän alkutekijän tuoksua/hajua tapasi Hailuodon reissulla enemmän, koska peltotyot silloin olivat useammassa kohtaa siinä vaiheessa. Isä opetti lapsuudessani, että mikä sataa ennen juhannusta, sataa laariin, mikä juhannuksen jälkeen, laarista pois. Tänä kesänä laariin ei ole satanut ja se näkyi pelloilla. Paikoitellen oraat olivat niin harvassa, että on kyseenalaista kannattaako leikkuupuimurilla niin harvoja korsia katkoa. Pelloilla näkyi myös traktoreita muokkaustöissä ja paljon peltoja, jotka näyttivät vasta muokatuilta. Outo aika ellei tarkoituksena ole ollut nostaa rikkaruohon juuria aurinkoon. Traktorinmunia näkyi pelloilla, mutta maallikon silmiin jotenkin harvemmassa kuin takavuosina. Heinäkään ei ole ilmeisesti jaksanut kasvaa pituutta. Kuvan vaaleammalta kohtaa tuorerehu on korjattu ja heinä korjaamattomassa kohdassakin on melko matalaa.

Elimäki

Britit Douglas Adams ja John Lloyd keksivät joskus viime vuosituhannella, että “elämässä on satoja tavallisia kokemuksia, tuntemuksia, tilanteita ja jopa esineitä, jotka kaikki tietävät ja tunnistavat, mutta joille ei ole omaa sanaa. Toisaalta maailmaan on sirottunut tuhansittain joutosanoja, jotka vain roikkuvat tienviitoissa merkitsemässä jotakin paikkaa.” He ottivat tehtäväksee yhdistää nämä asiat ja tuloksena oli kirja “The Meaning of Liff”. Suomalaisryhmä Hiidenheimo, Määttänen, Nevanlinna, Roinila otti haasteen vastaan ja sovittivat kirjan Suomen oloihin ja niin syntyi teos Elimäen tarkoitus. Luin arvostelun kirjasta aika pian sen ilmestymisen jälkeen ja siitä asti olen ajatellut, että Elimäellä täytyy käydä. Sen tarkoituksen ehkä löytää sieltä ja joka tapauksessa Georg Otsin sanoin “rakastan elimäkeä”. 

Sippola

Suomen itsenäisyys on nyt reilu satavuotias. Ajatus itsenäisyydestä on huomattavasti vanhempi. Vehvilä & Castrenin lukion historian kirja kertoo, että ajatusta ruokittiin Venäjältä käsin jo 1700-luvun alkupuolelta ja 1788 “J.A.Jägerhornin toimesta laadittiin muutamien korkeimpien upseerien allekirjoittama kirje, ns. Liikkalan nootti, jossa vakuutettiin suomalaisten rauhantahtoa, pyydettiin Katariina II:ta (Venäjän keisarinna kyseisenä aikana) palauttamaan rauha ja luovuttamaan Suomelle Turun rauhassa menetetty alue.” Nootti sai 200 vuotta myöhemmin muistokiven. Koska alueella taisteltiin Kustaa III:n sodassa venäläiset päättivät rakentaa linnoitusketjun Haminan suojaksi. Vallit ovat edelleen nähtävissä.

Hamina

Sattuneesta syystä emme lähteneet aamulla varhain Haminaa kohti niin kuin olimme suunnitelleet. Sattunut syy olisi aiheuttanut koppimopon katsastuksen hylkäämisen, joten en kerro siitä lähemmin. Ihmisen ei tarvitse tunnustaa laittomuuksiaan. Pääsimme kuitenkin pikaisen korjaamovierailun jälkeen lähtemään, joten kaikki hyvin. Reissukaveri ohjaili sujuvasti karttakirjan kanssa lähelle Haminaa ja sitten laitoin kepsin päälle. Se ohjasi kiltisti minut oikeaan paikkaan ja näkyviin tuli hieno valkoinen rakennus, tyylikäs kuin mikä ja kyljessä lukee UIMAHALLI. Ja tähän kepsiin minä vielä hetki sitten luotin. Kokeillaanpas olenko taas tulkinnut jotain väärin. Ajoin eteenpäin ja kepsi käski kääntyä vasemmalle ja taas vasemmalle ja taas vasemmalle ja taas ollaan uimahallin edessä. Laitoin koppimopon parkkiin. En ehkä ihan lailliseen paikkaan, mutta ajettelin tutkia karttoja ja nettiä ja sitten päätin kuitenkin kysyä ohikulkijalta, joita illalla liikkui lähistöllä ihan kiitettävästi. Reissukaveri lupasi ryhtyä säästämään rahaa, jotta saamme uuden kepsin. Sitten nousin ylös kotterosta ja uimahallia vastapäätä, kadun toisella puolella on hyvin vaatimattoman näköinen rakennus, jonka kyljessä lukee Kaupungintalo. Ei tarvinnut edes siirtää koppimopoa kuvaa varten. Pyysin kepsiltä anteeksi.

Haminasta saa hyvän kuvan kiertämällä Raatihuoneen, kävelemällä jotain säteittäisistä kaduista Pikkuympyräkadulle, kävelemällä sen ympäri ja jatkamalla samaa säteittäistä katua Isoympyräkadulle, kävelemällä sen ympäri ja lopuksi valleille. Jos alkaa pyörryttää, kävelysuuntaa voi välillä vaihtaa. Olimme Haminassa niin myöhään, että museot olivat suljettuja, mutta tällä kävelyretkellä näki vaikka kuinka paljon hienoja rakennuksia 1700- ja 1800-luvulta uudempien välissä: Arvilommin talo, Vartiorakennus, Reserviupseerikoulu, RUK-mueo, kauppiaantalomuseo, Lipputorni ja huikea määrä bastioneja ja kaunista kesäistä, tosin kuivuudesta vähän kärsivää luontoa ja merta ja kunto kasvoi. Hyviä ravintoloita oli reitin varrella vaikka kuinka paljon, mutta näin myöhään tyydyin iltateehen. Nukuimme hyvin aika lähellä Raatihuonetta.

Säynätsalo

Aika monissa paikoissa tulee käytyä siksi, että päästäkseen aakkosissa seuraavaan kuntaa joutuu ajamaan kyseisen paikan kautta. Tietysti sen voisi kiertää mutta silloin ajaisi jonkin toisen paikan kautta. Säynätsalo ei satu kummallekaan näistä reiteistä. Se on umpiperä, jonne täytyy ihan erikseen mennä. Ja juuri siksi sinne kannattaa mennä.

  

Tavallisesti tästä kohtaa näkyy riippusilta. Se oli valmistuessaan 1957 Suomen pisin riippusilta. Reissukaveri muistaa sillan avajaiset. Nyt sattui olemaan aika sankka sumu. Ennen sillan valmistumista Lehtisaaren ja Säynätsalon saaren välillä kulki lossi. Louhunsalmessa oli myös tehtaan tukkivarasto. Kun lossi ei kulkenut tukkinippuja käytettiin siltana. Se vaati taitoa. Säynätsalo ei ole iso paikka. Siksi saarten ainoat liikennevalot piti laittaa suoralle tien pätkälle. Silloin, kun siltaa korjattiin.Olihan se komeaa, kun paikkakuntalaiset pääsivät kertomaan odotelleensa liikennevaloissa.

Täällä ei ollut tarkoitus olla näin pitkää aikaa mutta koppimoposta alkoi kuulua omituista ääntä ja siksi Haminaan mennään vähän myöhemmin. Nyt olisi sponsoreilla oiva sauma tarjota vähän luotettavampaa koppimopoa käyttöön. Jos jokaisen tuhannen kilometrin jälkeen koppimopo pitää viedä korjaamolle, reissuja ei ole varaa tehdä montaa kesässä.
  

Pitkittyneen olon voi käyttää toki kulttuuriin tutustumalla. Säynätsalossa sitä riittää. Kunnantalon vieressä oli pitkään päiväkoti. Monet lapsi-ikäluokat oppivat varman kevään merkin: japanilaiset turistit tulevat kunnantalon ympärille kameroidensa kanssa. Talvella tätä kohtaa saattaa erehtyä luulemaan rappusiksi. Sisäpihalle ja kunnantalon pääovelle mennään talon toiselta puolelta. Sieltä ei viitsi ottaa kuvaa, koska sisätilaremontin vuoksi siellä on rakentamiseen liittyvää tavaraa. Paikallisilla on paljon kertomuksia Alvar Aallosta ja kunnantalon katolla ja seinällä olleista valomainoksista. Väittävät niitä tositarinoiksi. Mielestäni tämä on yksi Aallon kauneimmista rakennuksista ja yksi kauneimmista kunnantaloista Suomessa. Vertailumateriaalia alkaa olla. Sisällä on piirustuksia kilpailleesta ehdokkaasta. Se on vähän samannäköinen kuin Jyväskylän maalaiskunnan entinen kunnantalo. Ei sitä kävisi väki Japanista asti kuvaamassa. Remontoiduissa tiloissa aloittaa Hannele Aapakari-Keinosen kahvila ihan pikapuoliin.

 

Toinenkin Aallon kohde löytyy saarilta. Muuratsalossa on koetalo. Päinvastoin kuin monet huvilat pitkin Päijänteen rantaa, sen paikka pitää tietää, jotta sen huomaa järveltäpäin. Aallolla on ollut myös silmää ympäristölle. Koetalon edessä olevalta kalliolta on ehdottomasti parhaat näköalat koko Lehtisselällä ja kallion juurella on hiekkapoukama. Tarina kertoo, että korkea seinä olisi syntynyt siten, että Aallon luottomuurari olisi aloittanut muurausta ja kysynyt kuinka korkea siitä tulee ja Aalto olisi istahtanut katsomaan työskentelyä ja sanonut, että hän käskee sitten lopettamaan. Tarinan mukaan Aalto olisi nukahtanut ja herätessään olisi sitten todennut, että nyt on sopivan korkuinen. Alueelle saa mennä vain oppaan johdolla ja liput pitää ostaa etukäteen. Ehdottomasti suositeltava kohde vaikka pääsy sinne onkin tehty aika hankalaksi ainakin impulsiiviselle ihmiselle, joka ei viitsi katsella aikatauluja ja maksella etukäteen pääsymaksuja.

Aallon sauna on lähellä rantaa. Juuri sellainen pieni ja huomaamaton, johon kiinnittää huomiota vain erikseen. Ohi soudellessa se ei erotu maisemasta häiritsevästi vaan herättää vain miellyttäviä ajatuksia. Kesä, löylyt, pulahdus järvessä, vilvottelua rantakivellä tai saunan rapuilla, kuunnella lintujen laulua ja laineiden liplatusta. Pelkkä ajatus rentouttaa.

Alvar Aallolla oli oma, itse suunnittelemansa vene Nemo propheta in patria. Sen oli rakentanut säynätsalolainen venemestari Lauri Kosola Muuratsalossa. Sillä Aalto ajoi Säynätsalosta koetalolle, koska sinne ei ollut tietä, ei ole vieläkään mutta nyt Muuratsalon asutuksen laajentumisen myötä tie kulkee aivan tontin aidan vierestä. Rakenteensa vuoksi vene ei ollut ihan vedenpitävä ennen kuin laudat olivat turvonneet. Siksi vene upposi ja perikunta lahjoitti sen Alvar Aalto museolle ja se sijoitettiin Juurikkasaareen. Sieltä se oli tarkoitus siirtää helikopterilla Muuratsaloon. Vene saatiinkin ilmaan mutta se alkoi vaijerin varassa pyöriä ja siksi se piti laskea takaisin ja kuljettaa ponttoonien varassa nykyiselle paikalleen. On ollut puhetta sen siirtämisestä merimuseoon joko Kotkaan tai Turkuun. Vielä se oli Muuratsalossa.
 

Säynätsaloa on nimitetty Päijänteen Tahitiksi ja siksi paikallinen yhdistys otti nimekseen Paratiisisaaret. Se toimii suurelta osin vapaaehtoisvoimin, korjaa polkypyöriä, kutoo mattoja ja tarjoaa saarelaisille olohuoneen, missä voi viettää aikaa kahvikupin, pannarin ja tuttujen parissa maailmaa parantaen ja kuulumisia vaihtaen. Muutaman kerran kesässä Seija paistaa myös muurinpohjalettuja pihalla. Ainakin Säynätsalopäivien aikana niitä taas jonotetaan.

Ehdottomasti ihaninta Säynätsalossa on Päijänne. Selkälokki pesällään. Aikaa myöten sammaleeseen on alkanut kasvaa heinää ja nyt siinä on oiva pesän paikka. Tänä vuonna selkälokkeja on näkynyt useampikin pari. Jokunen vuosi sitten saattoi mennä kesä, ettei näkynyt yhtään. Se on pikkulokin kanssa kaunein lokki. Kovin lähelle pesää ei viitsinyt kameran kanssa mennä. Myös talvella Päijänne on saarten henkireikä heti kun tulee kantavat jäät. Joinakin vuosina jääkelit mahdollistavat jopa retkiluistelun ja hiihtäminen ja moottorikelkan jälkiä pitkin kävely onnistuu lumisempinakin talvina, pilkkimisestä nyt puhumattakaan. “Tietä käyden tien on vanki...”