Geta

 Finströmin pohjoisosassa ja Getassa kasvatetaan omenoita. Omenatarha toisensa perässä kilometreittäin. Aluksi emme edes tunnistaneet, että kyse oli omenoista. Kauempaa näky muistutti Ranskan viinitarhoja, Jotain tuskin parimetrisiä kasveja tukiin sidottuna ja hedelmiä vieri vieressä. Väärän värisiä että ne olisivat tomaatteja ja liian isoja ollakseen viinirypäleitä. Puut oli leikattu oikeaoppisesti. Ei pitkiä sivulle sojottavia oksia eivätkä puut olleet korkeita. Rivien välissä ajavan traktorin peräkärryssä seisova poimija ylettyi helposti ylimpiinkin omenoihin. En silti aio leikata omia omenapuitamme oikeaoppisesti. Ne saavat rehottaa melko vapaasti. Joitakin oksia täytyy lyhentää, koska muuten en saa koppimopoa pihaan. Yhdessä kohdassa tien varrella raivattiin omenatarhan laajennusta. Tiedänhän minä, että Ahvenanmaan maaperässä on paljon kiviä mutta silti se kivikasojen koko ja määrä ja se miten tiheässä niitä oli raiviolla, häkellytti.

Ahvenanmaalla ajelimme pääasiassa pääteitä pitkin. Niilläkään ei ollut liiemmalta liikennettä paria kymmentä kilometriä lukuunottamatta. Tämä on oikeastaan pakon sanelema rtatkaisu, koska Ahvenanmaan pikkutiet johtavat suurimmaksi osaksi meren rantaan. Kun meillä oli aikaa ennen laivan lähtöä ajelimme toki niitä pikkuteitäkin. Önningbyn museon ohi kulkeva pikkutie jopa oikaisi kilometrin verrattuna isoihin teihin. Lumpossa kävimme kääntymässä. Menomatkalla minä ihastelin mielessäni keltaiseksi maalattua rakennusta, jossa oli hyvin koristeelliset ikkunapielet. Paluumatkalla reissukaveri kommentoi samaa rakennusta ääneen; hänestä se oli tyyppiesimerkki ihan hirveästä ahvenanmaalaisesta rakennuksesta.

Paitsi Föglö myös koko Ahvenanmaa on kesällä vilkaampi kuin syksyllä. Etsiskelimme paikkaa, missä voisi pistäytyä kahvilla ja teellä. Tien varrella on mainoskylttejä kiitettävän tiuhaan. Syyskuun lopulla mainostetuista paikoista useimmat olivat kiinni. Myös se, joka lupasi isossa kyltissä Öppet alla dagar. Kaikki päivät tarkoittavat kai sitten vain kesäpäiviä. Piti tyytyä omiin eväisiin. Onneksi varastoja oli täydennetty Getassa. Normaalistihan meillä ei ole aikataulua reissussa. Ajetaan niin pitkälle kuin huvittaa, pysähdytään, kun huvittaa ja etsitään majoitus, kun alkaa väsyttää. Ahvenanmaalla lautat pitää kuitenkin pääsääntöisesti tilata etukäteen ja siitä tulee aikataulu. Se ei ole kivaa.