Vielä rohkaisimme mielemme ja lähdimme keskellä koronaa kohti Jokioista. Lähdimme lauantaina ja liikenne oli sen verran hiljainen, että uskaltauduimme isoille teille. Hämeenlinnan toki kiersimme Lammin, Turengin ja Rengon kautta. Lähtiessämme ihailimme komeaa ruskaa ja ajattelimme, että etelämpänä haapojen oranssipunaiset ovat varmaan vielä kirkkaampia kuin Keski-Suomessa. Olimme väärässä. Rengon seutuvalla puut olivat karistaneet lehtensä ja maisema muistutti enemmänkin Stridsbergin (2019, 10) kuvausta: “Syksyiset paljaat puut hamuavat auringonvaloa”, kuin ruskaretken kohokohtaa. Vihreän eri sävyt kiinnittivät enemmänkin huomiota: syysviljojen oraat, heinäpellot, laidunten ruohotupsut ja havupuut. Kun muut lehtipuut paljastavat syksyisin todellisen värinsä, niin lepät sen salaavat. Syksyn sateista jäkälät ovat juoneet itsensä turvoksiin ja olivat paikoitellen muuttuneet puolipalloiksi. Rengon nimen oletettiin johtuvan joesta, joka mutkittelee Renkajärvestä Renkajokena eli Rengonjokena kohti Vanajavettä. Nykyisin nimen oletetaan olevan peräisin germaanisesta asutuksesta esikristilliseltä ajalta. Uudemmasta tulkinnasta huolimatta otin kuvan joesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti