Koskenpää

Tänne lähdettiin ihan tutkimusmatkalle. Jämsänkoskelta Koskenpäällepäin ei ole koskaan ajettu koppimopolla joten nyt sitä tutkittiin. Upeita järvimaisemia ja hieno evästyspaikka ihan tien vieressä. Se on Vanhan vitosen melontareitin levähdyspaikka. Maanteiden varsiltahan tällaiset paikat on sotkettu ja rikottu, joten ne on poistettu. Paikan ohi olen toki kulkenut aikaisemminkin. Muistikuvaa siitä ei ole, sattuneesta syystä. Sain polkupyörän kansakoulussa ollessani. Myöhemmin ajoin koulumatkat pyörällä ympäri vuoden. Pienenä olin hurjan ylpeä, kun olin keksinyt, että jos ajan tien vasenta puolta, havaitsen autot paremmin kuin ajaessani tien oikeaa puolta. Ajattelin kertoa keksinnöstäni isälle. En ehtinyt, koska hän kertoi, että pyörä on kujassa siihen asti kunnes tiedän kummalla puolella kuuluu ajaa. Joskus lukioaikaan jopa harrastin pyöräilyä. Silloista nelostietä ajelin Korpilahdelle päin. Koska en ikinä ole pitänyt saman tien ajamisesta edestakaisin, en sitten ajanutkaan Korpilahdelle asti vaan käännyin Koskenpäälle. Hieno viitta. Siinä oli varmaan kilometritkin. Niihin en kiinnittänyt mitään huomiota. Oli pitkäperjantai ja aamulla keli oli ollut todella keväinen. Jossain silloisen 4-tien ja Koskenpään välillä sitten aurinko meni pilveen ja oivalsin, että hanskat olisivat olleet kova juttu. Koskenpäällä sitten luin Jämsänkoskelle osoittavan viitan kilometritkin. Puolessa välissä Jämsänkoskelle alkoi sataa räntää. Silloin kaipasin jo pipoa. Nyt keväinen keli suorastaan helli evästaukoamme.