Maakunta-arkiston
aikoinani minulla oli parikin luovaa työkaveria. Toinen kirjoitti murhamysteereitä,
joissa Ankkakorvella oli ratkaiseva rooli. Mielestäni tämä kielellisesti iloitteleva ylirääväinen pilanpäiten
virastovaratyöntekijä, joka seikkaili
takamakasiinissa, oli työkaverini alter ego. Toinen
harrasti sanojen lukemista takaperin. Sagnaknignok on yksi
hauskimmista kunnan nimistä takaperin luettuna. Täällä asuu
sukulaisia, joita koronan vuoksi ei voi nyt käydä tapaamassa.
Täytyy tyytyä omiin eväisiin. Evästyspaikka oli hulppea. Kunnon
katos, jossa olisi voinut paistaa makkaroita, jos niitä ja puita
olisi sattunut olemaan mukana. Maisemassakaan ei ole valittamista. Kuva on siis maisemasta ei katoksesta, jossa pienessä tihkusateessa söimme eväitä. Kotoa lähtiessä oli ihan hieno auringonpaiste ja myös kotiin palatessa keli oli mitä mainioin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti