Halsua

Täältä löysimme kahvilan jo ennen kuin seikkailimme kunnantalolle. Olimme ajaneet jo melkoisen matkan ja kahvia ja teetä teki mieli. Todella iso kyltti tien varressa ohjasi paikalle. Joka oli kiinni. Olimme vähän pettyneitä. Keskustan perennapuistokin on varmaan vähän myöhemmin kesällä upea. Nyt monet kasvit olivat vasta pienellä taimella. Ilman kahvia ja teetä lisukkeineen ei viitsitty lähteä etsimään Töppösen luolia eikä Soidinkallion luontopolkua vaikka kunnassa on tehty jopa ahmahavaintoja vaan suuntasimme kohti Haminaa.

Hailuoto

Ihanaa hiekkakangasta, jossa mäntymetsää. Aurinko kultasi puiden rungot. Kun lautalta tulleet autot olivat ohittaneet meidät saatiin ajella luonnon helmassa keskustaan asti hyvin omissa oloissamme. Päätielle, joka kulkee saaren poikki ei juuri meri pilkahda, mutta maisemat ovat silti hienoja. Marjaniemessä ja rantoja kiertäviltä luontopoluilta sitten merta näkee enemmän. Marjaniemen dyynit ovat henkeäsalpaavan kauniita ja 1872 käyttöön otettu majakka on yksi kauneimmista, mitä olen nähnyt. Luontokeskuksesta lähtee pitkospuureitti. Kun sillä pysyy, ei vahingoita arkaa dyyniluontoa. Lintujen pesimisaika on parhaillaan menossa, joten on syytä harrastaa varovaisuutta liikkumisessa. Marjaniemessä on kahvila, jossa on paikallisten yrittäjien tuotteita myynnissä. Ellen olisi tyhjentämässä taloa ja suunnittelemassa jopa kirpputorille lähtemistä myyntitarkoituksessa, olisi mukaan epäilemättä tarttunut vaikka mitä.

Kunnantaloa remontoitiin.Oikealla näkyvät suojavanerit. Vesikaton uusimiselta se näytti. Viime valtuuston kokouksessa käsiteltiin paljon koulutukseen liittyviä asioita varhaiskasvatuksesta ammattikorkeakoulun omistuksiin saakka. Hailuoto on myymässä puolet ammattikorkeakoulun osakkeistaan ja jatkossa kunta omistaa vajaat kaksi promillea Oulun ammattikorkeakoulusta. Se riittänee kuntalaisten koulutustarpeeseen.

Oulunsalo

Vanhassa kartassa ei näkynyt moottoritien kupeessa oleva tie. Tiesin, että sellainen on pakosta olemassa, mutta moottoritien alussa oleva kaksikaistainen ympyrä pelotti myös ja siksi yritimme löytää vaihtoehtoisen reitin, jolla voisi välttää myös ympyrän. Toki löysimme. Tupoksen kautta ja Selkämaan ohi. Yli viisi kilometriä kelirikkoista soratietä. Aika pian päätettiin, että tätä kautta ei tulla takaisin. Lentokentän taustaa käytiin ihailemassa. Lautan lähtöön oli vajaa puoli tuntia ja siinä ajassa reissukaveri ehti käydä kahvilassa. Lautta oli jo rannassa eikä minulla ollut aavistustakaan, kuinka paljon aikaisemmin sinne alettaisiin lastata autoja, joten jäin odottelemaan kotteroon. Reissukaveri kehui kahvilaa pitkin matkaa. Sitä voinee suositella. Lautalle pääsee vasta ihan vähän ennen lähtöä, mikä on tietysti viisautta, koska lautalle on ajojärjestys: ensin hälytysajoneuvot, sitten etuoikeutetut ja viimeisenä me huviajelijat. Mennessä lautta oli ihan täynnä. Jonoa jouduttiin tiivistämään parikin kertaa. Koppimopo käynnistyy hitaasti, joten en viitsinyt käynnistää sitä vaan raotin ovea ja työnsin jalalla oven raosta ajoneuvoa eteenpäin. Tämähän toimii myös potkuautona. Reissukaverilla on vähän päinvastainen muisto armeija-ajoilta. Lomamatkoja ajoivat kaverin autolla, jossa oli vähän huonot jarrut. Siksi jarrutusta piti vahvistaa työntämällä jalat ulos autosta. Onneksi oli neliovinen auto.

Vihanti

Meillähän ei ole aikataulua. Majapaikkaa ryhdytään etsimään, kun ei viitsi ajella enää eteenpäin. Vihannista löytyi kerrassaan ihana talo. Siitä huolehtii Vihannin kotiseutuyhdistys. Talo on Kirkkojärven rannalla. Ihan rannasta ei ole kiva lähteä uimaan mutta muutaman kymmenen metrin päässä on uimaranta. Sinne voi sitten saunasta silpaista. Kuulin tuttavaltani, joka on viettänyt lapsuutensa Vihannissa, että silloin järvi oli kuivattu. Se on myöhemmin vesitetty uudelleen. Päätöstä voi vain kehua. Alueella on useampia taloja. Tämä on pienin. Kahdessa kerroksessa kuusi sänkyä, joista osa on levitettävissä parivuoteiksi, joten taloon mahtuu enemmänkin väkeä. Valitsin päästävedettävän sängyn ihan siksi, että mieleen tuli sääntö, jonka keskikoulun äidinkielenopettajani, kirjailijanakin tunnettu Elina Arohonka opetti. Sääntö: Relatiivipronomini joka viittaa edelliseen sanaan. Seuraavassa ilmoituksessa on siis virhe: “Sängyn haluaa ostaa mies, joka on päästävedettävä.” Hyvin nukutti.

Haapavesi

Haapavesi

Minä kommunikoin kepsini kanssa lähes yhtä huonosti kuin kartanlukijan kanssa. Onnistuin hurauttamaan kunnantalon ohi ja käännyin vasta opiston pihaan. Lienee ollut ennakointia, koska kaupunginvaltuuston kokousten siirtämisestä opistolle on tehty valtuustoaloite. Siirtoaloitteen taustalla on ajatus valtuuston kokousten videoinnista ja suorasoitosta, jolloin kaupunkilaiset voisivat seurata, mitä päätetään ja millä perusteella. Löytyihän se kunnantalokin eikä edes kovin kaukaa ystävällisen kaupunkilaisen avustuksella. Kaupungissa arvostetaan liikuntaa, mitä osoittaa se, että VPK:n nuoriso-osasto on saanut 300€ liikuntavälineiden hankintaan hyvinvointilautakunnalta.

Haapajärvi

Haapajärvi

Suomen ensimmäisen presidentin K.J. Ståhlbergin lapsuudenkotimuseo on Haapajärvellä. Nyt kun on juhlittu itsenäistymistä, muisteltu sisällissotaa ja kohta kerrotaan Suomen kuninkaasta, joka ei koskaan ehtynyt saapua maahan, niin Ståhlbergin ansioita on syytä myös kerrata. Hän sai oikeiston vihat päällensä, koska ei halunnut kostaa kaikille sisällissotaan osallistuneille punaisille ja heidän perheilleen vaan pyrki eheyttämään kansakuntaa juuri niillä uudistuksilla, joita Me vaadimme ohjelmassakin oli. Oppivelvollisuus, torpparivapautus, vankileireillä olevien punaisten armahdukset olivat asioita, jotka ilahduttivat oikeistoa yhtä vähän kuin itsenäisyyden haudatun juhlarahan teloituskuva hiljakkoin. Me olimme liikkeellä turhan aikaisin, koska museo avautuu vasta juhannuksen jälkeen.

Perhepäivähoitaja Kaarina on saanut oman puiston. Ihan virallisestikin. Epävirallisesti puistoa on kutsuttu Kaarinan puistoksi jo pitkään. Perhepäivähoitajien palkkaus ja työehdot ovat tekemässä ammattikunnasta katoavaa kansanperinnettä joten tällainen arvostuksen osoitus ilahduttaa.
Haapajäven keskustassa on mahdollista kävellä pariakin eri reittiä ja ihailla eri tarkoituksiin rakennettuja puutaloja eri aikakausilta. Siellä on kouluja, rautatieasema, työväentalo ja tekojärven alta maalaistalo. Tykkipuiston varjoissa oli hyvä hengähtää helteisellä säällä.

Julmat lammet

Talvi meni. Alon jo kyllästyä perusteellisesti lumitöihin. Olin täysin vakuuttunut siitä, että vielä juhannuksena olisi lunta. Onneksi olin väärässä.

Kevään kohokohta oli opiskelijaryhmän 20-vuotistapaaminen. Minut oli kutsuttu paikalle, koska olin opettanut heitä silloin yli 20 vuotta sitten. Kutsun saatuani muistui mieleen tuttavani kertomus omasta luokkatapaamisesta. Joku entisistä luokkalaisista oli valmistunut hammaslääkäriksi ja kertoi, että entinen opettaja oli hänen asiakkaanaan. Suurin piirtein kuorossa olivat läsnäolijat huokaisseet: “Poraa syvään”. Tästä huolimatta rohkaisin itseni. Palautetta on aina hyvä saada eikä muilta ole yleensä tullut huonompaa palautetta kuin lapsilta ja reissukaverilta. Oli todella ihana tapaaminen. Minua käteltiin kohteliaasti, halattiin lämpimästi ja muutamat jopa kehuivat opetustani. Kiitos kaikille. Toivottavasti siinä vaiheessa, kun olen dementoitunut, muistan vielä tämän tapaamisen. Silloin hoitohenkilökunnallakin on helpompaa.

Kartanlukija hoputteli hakemaan koppimopon säilytyksestä huomattavan aikaisin. Silloin meidän pihassamme, missä koppimopon tavallinen parkkipaikka oli, oli vielä lähes 30 cm lunta. Ei auttanut vaikka kartanlukija heitteli siihen tuhkaa. Hainhan minä ajopelin säilytyksestä ja vein sen luottokorjaamolle huoltoon. Kaikenlaista pikkuvikaa. Siellä kerrottiin, etteivät he enää korjaa koppimopoja. Sitten piti löytää uusi paikka. Viime kesänä jostainpäin ajoneuvoa on kuulunut omituista paukahtelua ja hienokseltaan olimme epäilleet, että se saattaisi olla vakavaa. Mutta kottero kulki eteenpäin ja jos kaasutteli varovaisesti eikä pikaisesti nostanut jalkaa kaasulta mitään ei kuulunut. Voisiko ääni olla tällaisessa tapauksessa hälyttävä. Tietysti voi. Kun odottelun jälkeen sain korjaamolle ajan, siellä todettiin, että vetoakseli on rikki. Tilataan osa ja odotellaan. Hain helteillä ajokin ja kotimatkalla totesin, että lämmityslaitetta ei saa pois päältä. Tällä ei viitsi ajaa kovin pitkiä matkoja ja Haapajärvelle on ihan kohtuullisesti matkaa. Viikonloppu edessä ja maanantaina sitten vein ajokin takaisin korjaamolle ja valittelin ongelmaa. Muutamassa minuutissa todettiin, että vaijeri on löysällä, siirrettin käsipelillä vipu viileään. Nyt ei sitten uskalla kääntää sitä lämmitykselle mutta tulossa on helteitä, joten ei haittaa. Palataan asiaan vaikka öljynvaihdon yhteydessä.

Matkan varrella oli tämä näköala. Tieltä näköalapaikalle on vain puolisen kilometriä. Lenkki, jossa samaa on lisää on vähän pitempi. Ensimmäinen kosketus paikkaan on 1970-luvulta. Nyt sinne on rakennettu näköalatasanne, jota en muista ensimmäiseltä käynniltä ja polkua on korotettu. Sai kävellä hiekkakäytävällä. Kannatta käydä. Tutkimusten mukaan jo 10 minuutin oleilu luonnossa laskee verenpainetta, rauhoittaa sykettä ja vahvistaa mielenterveyttä.