Keväällä ajattelin, että jos reissua saataisiin E-kirjaimen loppuun, oltaisiin aika hyvässä jamassa. Onnistuttiin. Olin aika tyytyväinen Evijärven jälkeen. Ahvenanmaalle siis ensi keväänä. Sieltähän tämän vuoden matkatkin alkoivat. Sitten reissukaveri totesi saman, mikä laulussakin sanotaan: “Vielä on kesää jäljellä, vielä tulee kauniita Päiviä...” Työkaveri Päivi aina röyhisti rintaansa tai otti muutaman tanssiaskeleen, kun kuuli tämän laulun. Jo silloin mietin, miksei tule Pirkkoja, Katreja, Siskoja, Tiinoja ja vaikka ketä. Ymmärsin toki, ettei Kaarina tai Marhatta sopinut laulun rytmiin. Toki laulun tekijällä on oikeus odottaa ihan ketä naista hän haluaa. Eihän minulla ole oikeutta häntä moittia, enkä sitä tee. Kunhan ihmettelen. Lopputulos oli joka tapauksessa, että päätimme lähteä vielä yhdelle reissulle.
Isojen kaupunkien
kiertämien tehtiin tällä kertaa Längelmäen kautta. Tie kulkee
keskustan ohi, mutta olin jo ajanut sen verran pitkälle, että teki
mieli teetä ja reissukaverilla kahvia joten poikkesimme keskustaan
tutkimaan löytyisikö sopivaa paikaa. Näissä entisten kuntien
keskustoissa on nykyisin aika kuollutta. Tyhjää liiketilaa,
hiljaiseloa eikä kahvioita. Paitsi Länkipohjassa. Siellä on talo,
jonka toisessa päässä on isohko tila, jossa on
kierrätyshuonekaluilla sisustettu kahvila. Toisessa päässä on
myymälä, jossa on eri käsityöläisiltä/artesaaneilta/harrastajilta
myyntiin tuotuja tuotteita keramiikasta, kudonnaisista ja neuleista
pieniin koriste-esineisiin. Sieltä voi tehdä yllättäviä löytöjä.
Itseäni viehättivät erityisesti kierrätystekstiilit. Kuvan tilkkutyöt
on huolellisesti tehtyjä ja juuri tuollainen radio meilläkin oli
ennen vanhaan. Minusta paikka oli kerrassaan ihastuttava.
Marjapiirakan reilun kokoiset palat ja tee ja kahvi todella
edulliseen hintaan eikä ketjustandardeista tietoakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti