Evijärvi

Testasimme kepsiä pitkillä matkoilla. Toimihan se. Tosin ei niinkuin halusimme. En ihan ole vielä sinut sen kaikkien valikoiden kanssa, mutta tästä lähtien pitkät matkat ajetaan reissukaverin kartanluvun tuella ja keskustoissa sitten kepsin kassa. Tietysti kepsi ohjaa nopeimmille reiteille. Koppimopon kannalta ainoa ero sen välillä onko suurin sallittu nopeus 80 vai 100 on ohittajien määrässä. 80:n teillä ohittajia parhaimmillaan on alle yksi kimometriä kohden, kun 100:n teillä niitä on kaksi ja pahimmillaan paljon enemmän. Olen oppinut, että rekat, matkailuautot ja asuntovaunun hinaajat keräävät peräänsä jonon. Kun ei halua koko aikaa pelätä, ehtiikö ohittaja omalle kaistalle kolhimatta koppimopoa, niin ison auton ilmestyessä peruutuspeiliin, on viisainta hankkiutua bussipysäkille ja laskea 10-25 auton jono ohi. Tämä ajotyyli ei tosin nopeuta matkantekoa, mutta mikä kiire eläkeläisillä olisi.

Kunnan päätökset tehdään Evijärvellä lähellä lapsia. Kepsi ei tunnistanut Viskarinaukion numerointia, joten ajoimme suurin piirtein sinne päin ja menimme eräälle pysäköintipaikalle. Reissukaveri tunnisti kaukaa rakennuksen kunnantaloksi, mutta minä katselin vieressä olevia kiipeilytelineitä ja keinuja. Minun stereotyyppistä ajatteluani, kun epäilin rakennusta sillä perusteella kouluksi. Lasta hakemaan mennyt henkilö vahvisti edessämme olevan rakennuksen olevan kunnantalo. Kyllä se minustakin siltä näytti toisella puolella olevalta parkkipaikalta katsottuna. Lasten läheisyys näkyy myös kunnan asiakirjoissa. 1.8. käyttöön otetun varhaiskasvatussuunnitelman paikallista osuutta voi suositella luettavaksi. Keskellä puuduttavaa byrokraattista tekstia on Inkeri Karvosen ihana runo.