Kohti Asikkalaa...

Töysässä oli hyvää aikaa miettiä ajoreittiä Asikkalaan, koska reissukumppani on kiinnostunut paikallisista ostosmahdollisuuksista. Samalla tuli mietittyä matkaa tähän asti. Lähtiessäni viime torstaina en ollut ollenkaan varma, että homma onnistuu. Nyt näyttää siltä, että koppimopolla on mahdollista ajaa aika pitkiä matkoja päivässä. Pelkkä ajaminen ei kuitenkaan ole homman juju vaan Suomeen tutustuminen. Ohiajaessa tutustuu tiehen ja tienpientareisiin. Tarvittaisiin myös pysähdyksiä. Tuolla on joessa koski, jota voisi pysähtyä katselemaan, kuntopolun viitta osoittaa houkuttelevasti vasemmalle, nähtävyysopasteita vilahtelee ohi, tuosta tienhaarasta pääsee Helvetinjärven kansallispuistoon. Syksy on parhaimmillaan; tienvarren pensaiden ruskeat varret, lehtikuusen neulasten kulta ja kuvan auringonpaiste mäntyjen rungoilla, kaikki ruskean ja keltaisen sävyt tien varrella. Mikäpä olisi poimia pakkasen puremia puolukoita polun varrelta.

Tähän aikaan vuodesta koppimopopukeutumisen ja ulkoilupukeutumisen ero on kuitenkin noin 2 kerrosta. Noita kuvia ottaessani en viipynyt kovin kauaa ulkona. Halu tutustua lähemmin ja vähän laajemmin tienvarren mahdollisuuksiin kasvaa kaiken aikaa. Hyviä kohteita on ollut tähänkin asti mutta Asikkalassa on Vääksyn kanava. Laivojen ja veneiden suluttamista ei kyllästy katselemaan, paitsi jos palelee. Tähän aikaan vuodesta voi alkaa palella ennen kuin ensimmäinenkään vene tulee paikalle.

Nyt, kun tietää, että koppimoporeissu ei ole vain hullu unelma vaan toteutumassa oleva suunnitelma (yli 1% kunnista jo käyty), voi rauhassa odottaa kauniita kevätpäiviä ennen kuin menee Vääksyyn odottamaan veneitä.

Kiitos kaikille sponsoreiksi lupautuneille. Palaan asiaan ensi keväänä, kun reissu jatkuu. Kauniita syyspäiviä, upeita talvipäiviä ja aurinkoisia kevätpäiviä kaikille.