Porvoo

 

Esihistoriallisia löytöjä Porvoosta on tavattu kivikauden lopulta saakka. Nimistön perusteella alueella on ollut rautakaudella suhteellisen vahva suomalaisasutus. Ruotsalaisasutus sai alkunsa 1200-luvun lopulla ja 1300-luvulla. Kaupunkioikeudet Porvoo sai keskiajalla 1380. Silta Porvoonjoen yli rakennettiin 1421. Venäläiset polttivat kaupungin 1500-luvulla pariinkin kertaan ja se menetti kaupunkioikeutensa. Ne palautettiin 1602. Venäläiset polttivat kaupungin myös isonvihan aikana ja 1760 suuri osa kaupungista paloi Vuorikadulla alkaneessa tulipalossa. Vanha Porvoo rakennettiin uudelleen keskiaikaisen asemakaavan mukaisena ja nyt sinne tuli myös kivirakennuksia. Porvoo on ollut mukana Suomen historian käännekohdissa. Siellä pidettiin valtiopäivät keskellä Suomen sotaa. Säädyt antoivat Venäjän keisarille uskollisuudenvakuutuksen ennen kuin Haminan rauhassa Suomi liitettiin Venäjän keisarikuntaan. Onkohan Putin lukenut historiaa ja ajatteli kokeilla samaa Ukrainan kohdalla. Historiasta voi toki oppia mutta ihan noin suoraviivaisesti sitä ei voi käyttää. Rakennukset, joissa nämä Suomen historian merkittävät asiat tapahtuivat, ovat edelleen olemassa. Vanha Porvoo ja 1840-luvulla perustettu empirekaupunki ovat näkemisen arvoisia. Meitä viehätti myös Porvoonjoen varrella oleva satama-aittojen rivi. Tuttava kertoi, miten hänen matkojensa kohokohta oli Brunbergin tehtaan myymälä. Sinne yritimme ehtiä mutta lauantaina kauppa meni kiinni niin aikaisin eikä se sunnuntaina edes ollut auki, joten herkut jäivät saamatta.  Porvoossa ovat vaikuttaneet useat taitelijat. Suomen kansallisrunoilija J.L.Runeberg ja kuvataitelijoista kannattaa mainita Walter Runeberg, Albert Edelfelt ja Ville Vallgren. Suomalaisen taideteollisuuden uranuurtajan Louis Sparren Iris-tehdas perustettiin Porvooseen 1897. Uudempia kuuluisuuksia ovat Maria Lund, Kaisa Leka ja Remu Aaltonen, jonka poikani oppi tuntemaan lapsena Remu-setänä, kun reissukaveri soitti hänen musiikkiaan. 

Myös Porvoossa pohditaan ensi vuoden talousarvion kehystä. Jo toukokuun kokouksessa oli hyväksytty talouden tuottavuus- ja tasapaino-ohjelma. Kunnallisveroon ei esitetä muutosta. Kehykseen sisältyvät suunnitelmat alijäämäisistä talousarvioista useiksi vuosiksi. Siihen on toki varaa, koska viime vuosi oli ylijäämäinen. Valtuustoaloitteita tehtiin Porvoonjoen laadun parantamiseksi. Lahti ja Porvoonjoen varrella olevat muut saastuttajat vaikuttavat Porvoonjoen veden laatuun. Tilanteen parantamiseksi pitäisi aloitteen mukaan perustaa työryhmä, johon kutsuttaisiin mukaan Hämeen ELY-keskus. Myös linja-autopysäkit odottavat aloitteentekijän mielestä uusimista.

Matkan varrella on lukemattomia kertoja nähty liikennemerkki, joka  varoittaa kallioleikkauksesta putoavista kivistä. Niihin on suhtautunut vähän siihen tyyliin, että varoittaa pitää, koska se vapauttaa tienpitäjän ainakin osasta vastuuta. Olemme myös todistaneet, miten leikkauksia on viime vuosina ja tänäkin kesänä vahvistettu. Silloin tällöin uutisissa on ollut mainintoja pudonneista kivistä. Vaarunvuoren leikkauksissa on nyrkinkokoisia kiviä ojassa. Toki, jos sellainen putoaisi koppimopon päälle, katto menisi pieniksi gippeleiksi. Vasta, kun näimme tuon koppimopon kokoisen kalliosta irronneen lohkareen Luhangassa tien sivussa, tieto vaarasta meni selkäytimeen saakka. Lohkare on aidattu muovinauhalla, joten tilanne on tässä kohtaa hallinnassa. Mutta Vaarunvuori oli vielä edessäpäin.

 

 Seuraavana olisi Posio. Kelikamera kertoo, että siellä pientareet ovat jo lumen peitossa. Viime syksyn seikkailut sohjoisilla ja jäisillä teillä ovat vielä sen verran hyvässä muistissa, ettei niitä kokemuksia halua ehdoin tahdoin uusia. Siksi Posiolle lähdetään, kun keväällä lumet ovat sulaneet. Tein keväällä mahdollisimman optimistisen hahmotelman siitä, mihin saakka ehkä voisimme päästä ajelukauden aikana. Yllättäen ajoimme juuri ne kunnat. Koppimopo pysyi suurimmaksi osaksi ehjänä ja isompi korjaus tehtiin niin nopeasti ja oivaltavasti, ettei tarvinnut odottaa varaosien saapumista ties mistä asti. Kiitokset korjaamolle. Lukijoillemme toivotamme hyvää syksyä, hauskaa joulua, onnellista uutta vuotta, nautinnollisia talvipäiviä, kaunista kevättä ja iloista pääsiäistä. Sitten ehkä pääsemme todistamaan kevään tuloa Lappiin.

Pornainen

 Lähdimme aamusella kohti Pornaista. Parin korttelin jälkeen huomasimme, että mittaristossa paloi outo valo, jota emme muistaneet nähneemme aiemmin. Tähän aikaan vuodesta ikkunat ovat huurussa yön jäljiltä, joten ensin ajattelimme, että se on ehkä huurteisen ikkunan varoitusvalot. Eivät ne tosin olleet enemmän huurussa kuin joillakin aiemmilla pätkillä, joten hylkäsimme ajatuksen. Pitäisikö olla huolissaan vai ei. Tämän koppimopon mukana on tullut käsikirja. Se on tietysti tallessa kotona. Olimme sen verran lähellä, että teimme uukkarin ja ajelimme kotiin. Käsikirja kertoi, että kyseessä on takaikkunan sulatuksen valo. Sen saa päälle ja pois tuulilasin pyyhkijän vivun päästä. Olin vahingossa hipaissut sitä huomaamattani. Sulatus sammuu kahdentoista minuutin kuluttua itsestään. Niin pitkälle ei kärsivällisyytemme riittänyt ja taas opimme jotain uutta. Pornaisissa olemme olleet yötä, kun suuntasimme Askolasta Auraan. En silloin tiennyt kuinka hankalaa on ajaa Etelä-Suomen poikki. Koska nyt on siitä kokemusta, emme hetkeäkään ajatelleet, että Porista olisi voinut ajaa suoraan Pornaisiin. Toki kaikilla muillakin on sama oikeus kulkea yleisillä teillä kuin meillä ja ehkä juuri siksi kartan sellaisia reittejä ja ajankohtia, jolloin niillä teillä on paljon muita liikkujia.

Pornaisten vanhimmat asukkaat ovat tulleet seudulle Ancylus-järven rannoille. Löytöjä on kaikilta esihistorian kulttuurien ajoilta. Vakituinen suomenkielinen asutus tuli 1200-luvulla Hämeestä ja ruotsinkielinen levisi Itä-Uudenmaan jokia pitkin. Pornaisten väkiluku on 1980-luvulta yli kaksinkertaistunut ja kunta mainostaakin eeppisiä tontteja. Myös kesäasukkaita on Pornaisissa paljon. Heistä kuuluisimmat lienevät Mika Waltari ja Regina Linnanheimo. Pornaisten vaakunaan on ikuistettu naisten työ. Siinä on kaksi värttinää ja se kuvaa sitä, miten naisten kehräämillä langoilla hankittiin vuonna 1731 ensimmäinen kirkonkello seurakuntaan. Viime valtuuston kokouksessa tarkasteltiin tämän vuoden talousarvion toteutumista. Korkokulut ovat nousseet ja kunta-alan palkkaratkaisu on nostanut henkilöstökuluja ennakoitua enemmän. Verotulot ja valtionosuudet ovat jäämässä aiempaa heikommiksi. Tilanne asettaa vaatimuksia myös ensi vuoden talousarvion laadintaan. Myös Pornainen on laatimassa talouden tasapainotusohjelmaa, joka on tarkoitus hyväksyä marraskuun kokouksessa. Isoja investointeja tulevaisuudessa ovat monitoimihallin rakentaminen ja yhtenäiskouluhanke. 

Pori

 

Porin Tuorsniemestä on löydetty yli 800 männynkaarnasta tehtyä kohoa sekä lehmuksenniinestä kudottuja verkon katkelmia. Painokiviä ei niiden läheltä löydetty. Löytö on ajoitettu kivikauden lopulle, jolloin paikalla oli 10-15 metriä vettä. Verkko oli tarkoitettu todennäköisesti hylkeen pyyntiin, koska painokivet puuttuvat. Kohojen perusteella verkkoja on ollut kymmeniä. Siitä, miten sellainen verkkomäärä on joutunut omistajiltaan hukkaan, voi kukin keksiä hyviä tarinoita. 1600-luvulla Porin kreivikunta lahjoitettiin sotamarsalkka Kustaa Hornille. Lahjoitus tarkoitti sitä, että Horn sai kerätä alueelta valtiolle tulevat verot itselleen. Suurvalta-ajan lopulla Porilla oli rajoitettu oikeus käydä ulkomaankauppaa. Sieltä saatiin viedä puutavaraa Saksan satamiin. Muut tavarat piti viedä varsinaisiin tapulikaupunkeihin, joilla oli rajoittamaton oikeus käydä ulkomaankauppaa. Täydet tapulikaupunkioikeudet Pori sai vasta 1765-1766 valtiopäiviltä. Sahateollisuuden kasvu 1800-luvun alussa hyödytti myös Poria, koska Kokemäenjoen alueen puutavaralle oli kysyntää ulkomailla. Nykyisin valtuutettuja huoletti toisen asteen koulutuksen maksuttomuuden säilyminen. Aloitteita tehtiin lähiliikuntapaikkojen kuntokartoituksesta ja ilmanpuhdistimien hankinnasta päiväkoteihin. Tutkimusten mukaan ilmanpuhdistimilla saadaan selvästi alennettua sekä lasten että henkilökunnan sairastavuutta.

Porissa reissukaverin huomiota kiinnitti kadunvarsipysäköinnin runsaus. Pari leveää katua kaupungintalon läheisyydessä oli kavennettu yksisuuntaisiksi, että molemmille puolille saatiin mahdollisimman paljon vinoparkkipaikkoja. En edes löytänyt yhtään opastetta parkkitaloihin. Pori on tosin sen verran iso kaupunki, ettemme viipyneet siellä yhtään pidempään kuin oli pakko. Tuttavani tosin kertoi, ettei hänenkään ole tarvinnut etsiä parkkitaloja Porissa käydessään ja hän viipyy siellä sentään kauemmin ja käy useammin. Myös uutta Puuvilla-ostoskeskusta kehuttiin meille. Koska alvin korotuksen jälkeen ostoskeskuksissa käydään korkeintaan ruokaostoksilla ja välipalalla, ohitimme Puuvillaan ohjaavat opasteet. Kotimatkalla näimme tien pientareella teeriä. Niitä näkee harvoin. Iso kurkiaura lensi etelään päin. Putoavien lehtien tanssi auringonvalossa on juuri sitä syksyä, mistä jopa minä nautin. Samoin kuin auringon kilo järven pinnalla ja syksyn värien heijastuminen veden peilistä vastarannalla. Kaiken hyvän lisäksi menimme samaan ABC:n kahvilaan, johon olimme unohtaneet kolikkopussin. Siellä se oli tallessa rahoineen kaikkineen. Suomi on vielä todellinen luottamusyhteiskunta.

Pomarkku

 

Onhan sitä huomannut, että vähän kaikki heikkenee; havaintokyky, kuulo ja reaktionopeus. Joskus se vain vähän ärsyttää, toisinaan harmittaa. Taustana tapahtumalle kerron, että siitä asti, kun eurot ovat olleet käytössä, olemme laittaneet sivuun ulkomaalaiset kolikot. Se on vähän kuin huomaamatonta säästöä. Sanoin silloin, kun aloitin, että kyseessä on matkakassa koppimoporeissuun. Aika monta vuotta taukopaikkojen välipalat ja ruuat sitten ostettiinkin näillä kolikoilla. Edelleen niitä laitetaan sivuun. Kun pussi alkaa tuntua painavalta, otamme sen mukaan. Nytkin saimme näillä rahoilla ostettua Keuruulta teet ja kahvit. Minusta se vaan painaa niin paljon käsilaukussa, että laitoin pussin pöydälle ja sanoin reissukaverille, että hän voisi sitä kantaa taskussaan. Sitten syötiin ja luin lehden ja korjasin pöydästä tarjottimelle tavarat enkä katsonut, mitä pussille tapahtuu. Seuraavassa paikassa sitten paljastui, ettei reissukaveri ollut kuullut puheitani. Näin pitkän parisuhteen salaisuus on eittämättä se, ettei aina kuunnella, mitä kumppani jupisee. Pieni pussi, aika kulunutkin, eikä siellä nyt varmaan ollut jäljellä kuin puolentoista pysähtymisen välipalat. Menetys ei toki ollut kummoinen. Ei siitä olisi tarvinnut ääntä korottaa. Pomarkkuun tullessa ihailimme jo yhdessä vaikuttavaa rakennuskantaa. Isoja, hyvin hoidettuja taloja näkyi tien varressa useampiakin. Kunnantalokin kuuluu niihin.

Pomarkussakin täytyy rakentaa työllisyyspalveluiden hallintoa. Kunta liittyy Satakunnan työllisyysalueeseen ja valtuusto valitsi edustajat sen hallintoon. Joen alittavaan vesijohtoputkeen oli syntynyt reikä. Sen korjausta oli yritetty aiemminkin mutta paikka oli liikkunut ja nyt tarvittiin lisää rahaa korjaukseen. Matkailijalle tarjotaan rauhaa ja metsien syleilyä. Isonevan soidensuojelualueelle oli hyvät opasteet. En edes maininnut reissukaverille mahdollisuudesta käydä Kynnäsjoen lupakalastusalueella, jota paikallinen kalastusseura ylläpitää. Melontamahdollisuuksia on Pomarkun keskustasta Isojärvelle.