Tyrvännön keskus
on Lepaa, josta olen kuullut juttuja seitsemänkymmenluvulta lähtien.
Sukulaismiehen silloinen vaimo oli opiskellut puutarhaopistolla ja
kertoi tarinoita opiskeluajoistaan. Lepaa on niin lähellä
Hattulaa, että siellä piti käydä kääntymässä. Nykyään
siellä on Hämeen ammatti-instituutin toimipisteitä mm. Viini- ja
puutarhamyymälä. Reissukaveri ei juo viiniä ja minä ajoin, joten
tyydyimme kahviin/teehen ja leivonnaisiin.
Elokuussa Lepaalla on
juhlanäyttely. Kauppapuutarhuriliitto ry täyttää tänä vuonna
100 vuotta. Näyttely kokoaa puutarha-, viher- ja kiinteistöalan
ammattilaisia ja harrastajia. Viime vuonna kävijöitä oli lähes
yhdeksän tuhatta. Tänä vuonna odotetaan varmaan vähintään samaa
määrää. Silloin mutkaisella ja mäkisellä tiellä on paljon
autoja liikenteessä, joten oli ihan hyvä juttu, että kävimme
siellä hiljaisempana aikana.
Aina välillä
joutuu ajelemaan isoilla teillä ja siellä näkee sitten hienoja
autoja. Ohitsemme pyyhälsi Jaguar ja reissukaveri kysyi “muistatko
kuka ajoi punaisella Jaguarilla”. Se aiheutti korvamadon.
Korvamadoista voi päästä eroon muuttamalla sanoja ja hyräilemällä
sävelmää uusilla sanoilla. En tiedä kuinka tepsivä keino se on
mutta minua se on toisinaan auttanut. Niin nytkin. Uudet sanat ovat:
Kuka ajaa
oranssilla kotterolla.
Raa, raa Rantsun
Hellu.
Ei mennyt montaakaan
kilometriä, kun korvamato hävisi häiritsemästä.