Keikyä

 Emme me kaikista näkymistä toki ole erimielisiä reissukaverin kanssa. Tämä jokinäkymä viehättää meitä molempia. Reissukaveri alkoi heti miettiä, miten Kokemäenjoesta saisi jikaamalla ahventa ja haukea. Minä ihailin maisemaa ihan vain maisemana ja korkeintaan vähän myöhemmin ajattelin, millaista olisi seilata polkukajakilla jokea myötävirtaan.

Seuraavaksi reissu suuntautuu Pohjanmaalle. Nyt on kuitenkin niin syksy, että jatkamme reissua Haapavedelle ensi keväänä. Viime vuonna pääsimme matkaan vasta lokakuussa, mutta sen kierroksen pimeitä ja koleita kelejä ei ole ikävä. Kohtuullisen lämmin ja pitkä valoisa on otollisinta aikaa koppimopoilulle. Tilanne on aika hyvä, sillä vuodessa on nyt retkeilty seitsemän kirjainta. Vaikka laskee V:n ja W:n eri kirjaimiksi enää kirjaimia on jäljellä 22. Kirjaimista siis reilu 24% selätetty. Jos kevät tulee aikaisin, Pohjanmaalle suunnataan huhtikuussa, jos myöhään, niin sitten vasta toukokuussa. Hyvää syksyä, antoisaa talvea ja kaunista kevättä kaikille lukijoilleni.

Geta

 Finströmin pohjoisosassa ja Getassa kasvatetaan omenoita. Omenatarha toisensa perässä kilometreittäin. Aluksi emme edes tunnistaneet, että kyse oli omenoista. Kauempaa näky muistutti Ranskan viinitarhoja, Jotain tuskin parimetrisiä kasveja tukiin sidottuna ja hedelmiä vieri vieressä. Väärän värisiä että ne olisivat tomaatteja ja liian isoja ollakseen viinirypäleitä. Puut oli leikattu oikeaoppisesti. Ei pitkiä sivulle sojottavia oksia eivätkä puut olleet korkeita. Rivien välissä ajavan traktorin peräkärryssä seisova poimija ylettyi helposti ylimpiinkin omenoihin. En silti aio leikata omia omenapuitamme oikeaoppisesti. Ne saavat rehottaa melko vapaasti. Joitakin oksia täytyy lyhentää, koska muuten en saa koppimopoa pihaan. Yhdessä kohdassa tien varrella raivattiin omenatarhan laajennusta. Tiedänhän minä, että Ahvenanmaan maaperässä on paljon kiviä mutta silti se kivikasojen koko ja määrä ja se miten tiheässä niitä oli raiviolla, häkellytti.

Ahvenanmaalla ajelimme pääasiassa pääteitä pitkin. Niilläkään ei ollut liiemmalta liikennettä paria kymmentä kilometriä lukuunottamatta. Tämä on oikeastaan pakon sanelema rtatkaisu, koska Ahvenanmaan pikkutiet johtavat suurimmaksi osaksi meren rantaan. Kun meillä oli aikaa ennen laivan lähtöä ajelimme toki niitä pikkuteitäkin. Önningbyn museon ohi kulkeva pikkutie jopa oikaisi kilometrin verrattuna isoihin teihin. Lumpossa kävimme kääntymässä. Menomatkalla minä ihastelin mielessäni keltaiseksi maalattua rakennusta, jossa oli hyvin koristeelliset ikkunapielet. Paluumatkalla reissukaveri kommentoi samaa rakennusta ääneen; hänestä se oli tyyppiesimerkki ihan hirveästä ahvenanmaalaisesta rakennuksesta.

Paitsi Föglö myös koko Ahvenanmaa on kesällä vilkaampi kuin syksyllä. Etsiskelimme paikkaa, missä voisi pistäytyä kahvilla ja teellä. Tien varrella on mainoskylttejä kiitettävän tiuhaan. Syyskuun lopulla mainostetuista paikoista useimmat olivat kiinni. Myös se, joka lupasi isossa kyltissä Öppet alla dagar. Kaikki päivät tarkoittavat kai sitten vain kesäpäiviä. Piti tyytyä omiin eväisiin. Onneksi varastoja oli täydennetty Getassa. Normaalistihan meillä ei ole aikataulua reissussa. Ajetaan niin pitkälle kuin huvittaa, pysähdytään, kun huvittaa ja etsitään majoitus, kun alkaa väsyttää. Ahvenanmaalla lautat pitää kuitenkin pääsääntöisesti tilata etukäteen ja siitä tulee aikataulu. Se ei ole kivaa.

Föglö

 Sissi, olit aivan oikeassa. Föglö on kunta, ainakin toistaiseksi. Miten minä sen unohdin, kun keskustelimme asiasta. Tämä on toiseksi ainoa kerta, kun Ahvenanmaan reissulla on mahdollista käydä kahdessa kunnassa samalla matkalla. Luulisi tällaisen muistavan mutta ei. Onneksi minulla on lista niin ei tarvitse olla ihan pelkän muistin varassa. Menomatkalla Svinöstä lautta oli hyvin täynnä. Useampi rekka ja siksi piippuhyllyt piti nostaa ihan kattoon eikä väliin jäänyt montaakaan senttiä. Näinhän ne on mitoitettu. Kaksi rekoista kuljetti elävää kalaa. Suomalaisia rekkoja Keski-Suomesta. Tuli mieleen Asterix, jossa pieneen gallialaiseen kylään tuotiin kala Parisiumin kautta. Ehkä tässä oli kyse jostain muusta. Ihmisellä, joka ohjailee ajoneuvot oikeisiin paikkoihin saadakseen kaikki mahtumaan, täytyy olla hyvä tilan hahmottamiskyky. Autot ovat jonossa kuitenkin aika satunnaisessa järjestyksessä.

Föglökin on niitä Ahvenanmaan kuntia, jotka vilkastuvat olennaisesti kesällä. Asukasluku lähes kolminkertaistuu. Täällä on mahdollista tehdä kiertoajelu. Lautalla Svinöstä Degerbyhyn, pyörällä ajella päivä pitkin pikkuteitä ristiin rastiin ja Överöstä lautalla Långnäsin. Siltoja, pengerteitä ja vaijerilautta saarelta toiselle. Me kävimme vain Föglön kuntakeskuksessa Degerbyssä, missä sielläkin on vaikka mitä katseltavaa: luotsimuseo, vanhoja kapteenintaloja, vierasavenesatama ja tietysti saaristomaisemaa, johon mielestäni kuuluvat pienet punaiset yhden ja kahden huoneen kalastajamökit.

Lauttasatama on aivan vieressä ja ehkä siksi lähes unohduimme ihailemaan nähtävyyksiä niin, että puomi oli jo laskettu alas, kun tulimme paluumatkalla lautalle. Kaikissa ohjeissa lukee, että autojen pitää olla satamassa 10 minuuttia ennen lautan lähtöaikaa. Onneksi M/S Skarvenin henkilökunta on kilttiä. Koppimopollekin nostettiin puomi ja pääsimme kyytiin.  Paljon kiitoksia.  Aikataulu olisi mennyt aivan uusiksi, mikäli näin ei olisi käynyt.

Luomu van Gogh

 Syksyllä näkee vielä kukkaloistoa. Auringonkukkapeltoja on ollut useammassakin kohtaa ja ilahduttava oivallus on ollut niillä ihmisillä, jotka ovat kylväneet auringonkukkaa pienen joenuoman molemmille rannoille satojen metrien matkan. Tasaisella peltoaukealla joenuomaa myötäilevä kiemurainen nauha auringonkukkia olisi ollut enemmän kuvan arvoinen, mutta tässä kohtaa oli bussipysäkki.

Tarvasjoki

 Hämeen härkätie on ollut toinen Suomen tärkeistä teistä keskiajalta saakka. Siitä on soratienä vielä pari pätkää. Niitä emme ajaneet, mutta seurailimme Paimionjokea pitkät matkat. Päällystettykin osuus vie halki Varsinais-Suomen kulttuurimaisemien. Upea syysruska puhkesi suorastaan hehkumaan, kun aurinko ilmestyi näkyviin. Sumussakin oli mielenkiintoista ajaa vaikka vastaantulevat autot näkyivät enintään parinsadan metrin päästä ja pyöräilijät ja jalankukijat paljon lähempää. Aina, kun vähän kirkastui, tiesi, että vesistöä ei ole ihan lähituntumassa. Yhtenä päivänä sumua järvien lähistöllä oli vielä pitkälle iltapäivään. Leikkuupuimureita näkyi sadonkorjuussa, traktoreita tekemässä syyskyntöjä ja muiden aistien avulla sai todisteita myös hiljakkoin tehdystä lannoituksesta. Vaahterat, jotka kesäisin ovat toistensa kaltaisia, muuttuvat syksyllä yksilöllisiksi. Vierekkäisistä puista yksi oli keltainen, toinen oranssi, kolmas vihreä ja joukossa oli aina siellä täällä myös puita, joiden latva oli oranssi, keskipaikka keltainen ja alalehdet vihreitä. Tien varrella on myös kartanoita ja muuten vaan isoja taloja. Reissukaveri huokaili monta kertaa, että tämä on maisemaa, josta hän pitää. Pidän minäkin. Ahvenanmaan kivikkoiset ahot, joista lampaat ovat syöneet ruohon lyhyeksi ja joissa kasvaa katajia samoin kuin kalliot meren rannalla tosin saavat minut huokailemaan enemmän. Se, että pidämme erilaisista maisemista ja erilaisista rakennuksista, aiheuttaa sen, että jompi kumpi pitää aina maisemista, jossa ajamme.

Forssa

 Forssassa, kuten muissakin Suomen kunnissa, päätetään parhaillaan ensi vuoden tulo- ja menoarviosta. Tästä politiikassa on kyse: Kuinka paljon sinulta kerätään verorahoja ja mihin ne käytetään. Äänestysprosentit kertovat, miten vähän kiinnostuneita ihmiset ovat omista rahoistaan. Työttömälläkin veroihin menee melkein puolet tuloista; tulovero, liikevaihtovero ja asumiseen kohdistuvat kiinteistövero ja kaiken maailman hulevesimaksut. Forssassa taloustilanne on kireä, koska leikatuista lomarahoista ei kerry kunnalle verotuloja.

Matkailijalle Forssassa on paljonkin puuhaa karting-radasta kotieläintilaan. Kehräämön aluetta on ryhdytty uudistamaan taiteiden ja museoiden alueeksi jo 1980-luvulla. Muistelen, että kyseisen vuosikymmenen lopulla kävin siellä katsomassa Salvador Dalin näyttelyn. Ostin jopa julisteen, jonka kuva muuttuu riippuen siitä katsotaanko sitä läheltä vai kaukaa. Loimijoen rantaan on rakennettu kaupunkipuisto, jonne voi tehdä kävelyretkiä ja sulatella ravintoloiden antimia. J.Hynynen on tosin sitä mieltä, että kynttiläillallinen Pariisissa toimii aina paremmin kuin kynttiläillallinen Forssassa, mutta sillä perusteella en jättäisi väliin kynttiläillallista Forssassakaan. Paras on toisinaan hyvän vihollinen.

Finström

 

Aamuyöstä olimme Långnäsissa. Ajattelimme odottaa parkissa aamun sarastusta, mjutta sitten alkoi tulla koppimopossa vähän viileä eikä siinä ole todellakaan hyvä nukkua. Yritin, en onnistunut. Päätimme lähteä ajelemaan kohti Godbyta, joka on Finströmin keskus. Saimme ajaa ihan yksin. Ei vastaantulijoita eikä ohittajia kolmeenkymmeneen kilometriin. Pimeässä ajaminen ei ole hassumpaa hyvällä tiellä, jos siellä ei ole ketään muita. Kuva on otettu aamuhämärissä. Siksi se on vähän hämärä. Kännykän salama ei ole järin tehokas. Kunnantalossa on hieno ramppi liikuntarajoitteisille. Pihaan ei kuitenkaan saa ajaa kuin huoltoajoa. Sitähän minun ajoni ei ollut. Parkkipaikalta on laattapolku kunnantalon eteen. Se näytti kuitenkin niin kapealta, että pyörätuolin molempien puolien pyörät eivät sille mahdu, ainakaan samalla kertaa. Ahvenanmaan liikuntakeskus on myös täällä. Minkä lisäksi Godbyn Shelliltä saa palvelua suomeksi. Takuuvarmasti poikkeamme aina täällä, kun ajamme lähimaillekaan. Vieraiden, vaikeiden kielten opiskelua täytyy tukea.

Godbyssä on käyty kauppaa viikinkiajalta asti. Siitä todistavat arabialaiset rahat, jotka on laitettu talteen/piiloon ryöstäjien varalta. Ryöstäjät eivät niitä löytäneet, eivät omistajatkaan, mutta ahkerat arkeologit kyllä. Mitä lie omistajille tapahtunnut. Täällä on ollut levotonta myöhemminkin. Godbyssä käytiin Ahvenanmaan ainoat taistelut sisällissodan aikana. Tykkitulen äänet kuuluivat Tukholmaan saakka. Juuri muuta tykeillä ei saatukaan aikaan. Teloitukset olivat paljon tappavampia ja niille on pystytetty muistomerkki. Niistä ei viitsi lyödä mynttiä, kun niistä on kulunut niin vähän aikaa ja ne ovat vähän arkoja osalle suomalaisista.

Isojen sukulaisten keskellä

Kun en uskalla ajaa Turun satamaan Ahvenanmaalle on mentävä yhteysaluksilla, joissa ei arvosteta läpiajoa tai rahtilaivalla, joka rekkojen sekaan ottaa myös henkilöautoja. Kun olin ajanut koppimopon laivaan isojen rekkojen keskelle, mieleeni tuli lapsena kuulemani Pikku-Kalle vitsi. Pikku-Kallen isä oli päättänyt kertoa lapselle totuuksia lisääntymisbiologiasta. Hän otti esimerkiksi kärpäset ja kertoi, että kärpäset tekevät kärpäsiä. Pikku-Kalle ei uskonut moista vaan piti ajatusta ihan toopena. Hän argumentoi sanomalla, että isä kohta väittää, että ompelukoneet tekevät ompelukoneita. Maailma on muuttunut noista ajoista. Robotit tekevät robotteja ja siksi voisi ajatella, että jossain pienessä sadussa rekkavanhemmat saisivat lapsia. Koppimopo olisi ilmiselvästi niiden vauva. Smartit olisivat leikki-ikäisiä ja saatte ihan itse päättää, mitkä automerkit olisivat niitä murrosikäisiä.