Jyväskylän maalaiskunta

Jyväskylän maalaiskunnnan kunnantalo oli aikanaan kaupungin puolella. Kunnassa oli kaksi keskustaa: Vaajakoski ja Tikkakoski. Vaajakoskelaiset ehdottivat, että niistä voisi saada yhdistämällä kunnalle fiksumman nimen kuin jonkun kaupungin maalaiskuntaa. Vähän niin kuin Vantaa oli tehnyt. Otetaan Vaajakoskesta etuosa ja Tikkakoskesta loppuosa, niin kunnalle tulee oiva nimi. Sitten alkoi Palokka kasvaa ja ehdotus hautautui, koska palokkalaiset eivät pitäneet sitä hyvänä. Tikkakoskella kannattaa käydä ilmailumuseossa ja Vaajakoskella Pandan tehtaanmyymälässä. Portti oli kiinni koronan vuoksi mutta paikkaa voi silti mainostaa. Olen muutaman kerran käynyt tutustumassa kokoelmiin. Ainakin kerran olen saanut jopa oivallisen opastuksen.

Leivonmäki

Kesäinen lämmin ilma oli houkutellut esille jo avoautot ja moottoripyörät. Uutisissakin oli mainittu, miten luontokohteet houkuttelevat väkeä. Ohittaessamme Vaarunvuoren parkkipaikan, missä tavallisesti annamme kotteromme hengähtää pitkän kipuamisen jälkeen, huomasimme, ettei sinne mahdu. Putkilahden jälkeenkin on hieno parkkipaikka. Oikeastaan siitä on paremmatkin näkymät. Leivonmäellä on ihana kansallispuisto ja sitä kehitetään koko ajan lisää. Sinne rakennetaan maastopyöräreittejä ja ilmeisesti niitä on jo jonkin verran valmiina. Parkkipaikalla oli vieressä auto, jonka peräkärryyn oli tehty telineet koko perheen maastopyörille. Tämäkin oli suosittu kohde, mutta puisto on niin laaja, että evästyspikkoja on riittämiin myös, kun noudatetaan koronarajoituksia. Olen käynyt täällä useampaankin kertaan. Rantoja pitkin kävellessä löytyy kanttarelleja. Jos sataa vettä, niin ensimmäiset nousevat jo juhannuksen tienoilla. Erään työmaani porukka on tehnyt tänne tyky-retken. Tykytoiminnasta ei paljon muuta olekaan jäänyt mieleen. Unikoulu, jota kävimme muutaman työkaverin kanssa oli toinen hyvä juttu.

Äänekosken maalaiskunta

Tämä on taas yksi esimerkki kehityksestä, joka on aika tavallinen pitkin poikin Suomea. Teollisuustaajamasta tulee kauppala, joka erotetaan maalaiskunnasta ja johon maalaiskunta sitten myöhemmin liitetään. Hirvaskankaan tietävät kaikki. Se oli aika hiljainen, kun ajeltiin ohi. Koivistonkylässä sijaitseva venäläiskivi on suuri siirtolohkare. Kiven lähellä käytiin Suomen sodan aikana Koiviston kahakkana tunnettu taistelu ja kiveen on kiinnitetty taistelusta kertova muistokyltti. Venäläiset valloittivat Koiviston 1808 maaliskuussa. Merkittävää oli kylässä oleva viljamakasiini. Toukokuussa alueen venäläiset saatiin ajettua pakosalle ja makasiinista tyhjennettiin viljaa ja ryynejä. Kahakassa kaatuneet venäläiset haudattiin kiven taakse rinteeseen ennen kuin Fahlanderin johtamat joukot lähtivät jatkamaan matkaa. Meidän tarkoituksenamme oli käydä ottamassa kivestä kuva. Soratie oli kuitenkin sen verrran huonossa kunnossa, että parinkymmenen metrin päästä luovutimme. Tyydyimme siksi kuvaamaan taideteoksen, joka näkyy pikitielle.

Suolahti

Suomeen perustettiin 1970-luvulla pieniä kaupunkeja. Se oli sitä aikaa, kun viinakauppoja sai olla vain kaupungeissa. En tiedä oliko tämä yksi kaupungiksi muuttamisen peruste aikanaan. Suolahdessa oli reilu 5000 asukasta, kun sen taru itsenäisenä kuntana päättyi. Kunnan pitäjänruoka on suolamuikkumuhennos. Koronan vuoksi ravintolat ovat suljettuina, joten emme edes yrittäneet löytää tätä paikallisherkkua mistään vaan tyydyimme eväisiin. Ajon aikana koppimopo pitää sellaista meteliä, ettei siihen enää halua musiikkia sekaan. Sen sijaan evästauolla kuuntelimme paikallisen heavy metal -yhtyeen Machine Menin musiikkia. Olen yrittänyt opiskella musiikkia lukemalla kirjoja ja kuuntelemalla sitä. Olen todennut, että kyseessä on toivoton yritys. Machine Men ei muuttanut, valitettavasti, tilannetta. Vika ei siis ole teissä vaan minun aivotoiminnassani. Rannassa oleva Lastaaja-patsas on Tapio Junnon työ. Patsas on oikealla paikallaan satamassa, koska siellä proomuilla kuljetetut halot lastattiin rautatievaunuihin. Patsas pystytettiin Suolahden täyttäessä itsenäisenä kuntana 50 vuotta. Patsas on lakitettu vappuaattona 2018 nenäliinoista kulmat solmimalla tehdyillä lakeilla. Kesää varten oivat hellesuojat.

Sumiainen

Sumiainen on aina ollut pieni syrjäinen maalaiskunta. Siellä on väkeä liikkunut kivikaudelta asti, mikä ei ole merkillistä, koska vesistöjä on vaikka muille jakaa. Kalamajoja ja pirttejä on rakennettu 1400-luvulta lähtien ja 1500-luvulla siellä oli jo verotettavia taloja. Kunnallishallinto alkoi Sumiaisissa 1868. Opiskeluaikainen ystäväni muutti 1970-80-luvun taitteen tienoilla Sumiaisiin ja siksi kävin siellä 1980-luvun alussa muutaman kerran. Minulla on kuva hänen muutaman kuukauden vanhemmasta lapsesta ja omastani leikkimässä heidän talonsa lattialla. Aini, jos olet jotenkin eksynyt tälle sivulle, olisi kiva kuulla, mitä sinulle kuuluu.

Konginkangas

 

Maakunta-arkiston aikoinani minulla oli parikin luovaa työkaveria. Toinen kirjoitti murhamysteereitä, joissa Ankkakorvella oli ratkaiseva rooli. Mielestäni tämä kielellisesti iloitteleva ylirääväinen pilanpäiten virastovaratyöntekijä, joka seikkaili takamakasiinissa, oli työkaverini alter ego. Toinen harrasti sanojen lukemista takaperin. Sagnaknignok on yksi hauskimmista kunnan nimistä takaperin luettuna. Täällä asuu sukulaisia, joita koronan vuoksi ei voi nyt käydä tapaamassa. Täytyy tyytyä omiin eväisiin. Evästyspaikka oli hulppea. Kunnon katos, jossa olisi voinut paistaa makkaroita, jos niitä ja puita olisi sattunut olemaan mukana. Maisemassakaan ei ole valittamista. Kuva on siis maisemasta ei katoksesta, jossa pienessä tihkusateessa söimme eväitä. Kotoa lähtiessä oli ihan hieno auringonpaiste ja myös kotiin palatessa keli oli mitä mainioin.

Koskenpää

Tänne lähdettiin ihan tutkimusmatkalle. Jämsänkoskelta Koskenpäällepäin ei ole koskaan ajettu koppimopolla joten nyt sitä tutkittiin. Upeita järvimaisemia ja hieno evästyspaikka ihan tien vieressä. Se on Vanhan vitosen melontareitin levähdyspaikka. Maanteiden varsiltahan tällaiset paikat on sotkettu ja rikottu, joten ne on poistettu. Paikan ohi olen toki kulkenut aikaisemminkin. Muistikuvaa siitä ei ole, sattuneesta syystä. Sain polkupyörän kansakoulussa ollessani. Myöhemmin ajoin koulumatkat pyörällä ympäri vuoden. Pienenä olin hurjan ylpeä, kun olin keksinyt, että jos ajan tien vasenta puolta, havaitsen autot paremmin kuin ajaessani tien oikeaa puolta. Ajattelin kertoa keksinnöstäni isälle. En ehtinyt, koska hän kertoi, että pyörä on kujassa siihen asti kunnes tiedän kummalla puolella kuuluu ajaa. Joskus lukioaikaan jopa harrastin pyöräilyä. Silloista nelostietä ajelin Korpilahdelle päin. Koska en ikinä ole pitänyt saman tien ajamisesta edestakaisin, en sitten ajanutkaan Korpilahdelle asti vaan käännyin Koskenpäälle. Hieno viitta. Siinä oli varmaan kilometritkin. Niihin en kiinnittänyt mitään huomiota. Oli pitkäperjantai ja aamulla keli oli ollut todella keväinen. Jossain silloisen 4-tien ja Koskenpään välillä sitten aurinko meni pilveen ja oivalsin, että hanskat olisivat olleet kova juttu. Koskenpäällä sitten luin Jämsänkoskelle osoittavan viitan kilometritkin. Puolessa välissä Jämsänkoskelle alkoi sataa räntää. Silloin kaipasin jo pipoa. Nyt keväinen keli suorastaan helli evästaukoamme.

Koronaa

Kotiseudulla on ollut koppimopokelit melkein koko talven. Tuttavat ovat kyselleetkin joko lähdemme reissuun. Liikennekameroita olen Hyrynsalmen seudulta katsellut ja lumen syvyyden karttoja. Siellä oli ollut lunta niin paljon, että kärsivällisyys meinasi loppua. Nyt sinne voisi mennä. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään päivän reissu vaan jostain pitäisi saada yöpaikka. Osa hotelleista on kiinni ja jotkut paikat lienevät auki. Kiinni olevissa ei ole edellisten asiakkaiden jättämää koronaa. Auki olevista ei ihan tiedä. Itse en kuulu riskiryhmään mutta reissukaveri kuuluu. En ehkä kestäisi, jos reissusta olisimme onnistuneet haalimaan itsellemme koronan. Reissukaveri tosin totesi jo karenssin alkuvaiheessa, että reissussa ei ole mitään mieltä, jos ei sadan kilometrin välein pääse huoltoaseman baariin juomaan munkkikahveja. Noutokahvit eivät korvaa huoltoasemien tunnelmaa. Eli meillä on kaksi hyvää syytä lykätä reissuja. Korvaukseksi ajattelimme eväsreissuja. Onhan paljon sellaisia paikkoja, joissa aikaisemmin kävimme polkupyörällä eväiden kanssa. Niihin reissukaveri ei enää jaksa ajella mutta paikat ovat edelleen kauniita. Kuvan paikka on ihan tien vieressä. Lampi saattaisi olla kalaisa. Lammen vieressä olevaan puuhun oli isketty aika ison hauen pää. Ohuilla siimoilla ja heppoisilla keloilla sinne ei ilmeisestikään kannata mennä.