Jäppilä

1500-luvulla Jäppisten suku tuli tiettömien taipaleiden taakse Heikinlammen rannalle ja siitä sai Jäppilä nimensä. Alkuperäisten Jäppisten lisäksi väkeä on tullut lisää ja alueelle syntyi lukuisia kyliä. 1870-luvulla sinne saatiin ensimmäinen tie. Kunta perustettiin vähän myöhemmin 1894 ja se eli itsenäisenä reilut 100 vuotta. Hieno iso kyltti tien varressa mainosti Jäppilän kievaria. Paikka on helppo löytää ja isolle parkkipaikalle on parikin liittymää. Toisen eteen oli vedetty ketju, jossa roikkui kyltti “KIINNI” ja toisen vieressä oli omilla jaloillaan seisova kyltti, jossa luki “OPEN”. Onko tässä taas kyse siitä savolaisuudesta, jossa ymmärtäminen jää lukijan vastuulle. Kiinnihän se paikka oli. Kauniilla paikalla. Siellä olisi viihtynyt teekupillisen kanssa pitempäänkin. Edellisellä pysähdyksellä paikallisesta kaupasta löysimme reissukaverille kahvin ja croissantin. Keskisuomalaisen kolumnistikin valitti kahvinjuojien terrorista, johon hän sitten on päättänyt alistua, koska teetä, ainakaan haudutettua teetä, ei saa juuri mistään. Minä en anna niin helposti periksi. Kahviin en taivu vaikka sitten joudun ajamaan teen, sen kuuuman veden ja pussin, perässä pitempään. 

Heinävesi

Suomen ja Euroopan suurin sisäjärvien saari on Soisalo. Jotkut ovat sitä mieltä, ettei kyseessä ole saari, koska sitä ympäröivät vedet eivät ole samalla korkeudella vaan sen erottaa mantereesta kaksikin koskea. Jos Soisalo hyväksytään saareksi pitäisi Kymijoen ja Kokemäenjoen erottama aluekin hyväksyä saareksi ja sehän on todella iso alue. Soisalon yhdellä kulmalla on Heinäveden kunta. Muilla laidoilla on Leppävesi, Varkaus ja Kuopio. Onhan Suomessa toki muitakin saaria, jotka kuntaraja halkaisee kuten Muuratsalo Päijänteellä. Pohjoisosa kuuluu Jyväskylään ja eteläosa Muurameen. Päästäkseen kuntakeskuskeen muuramelaisten täytyy joko soutaa, mennä jäitse tai kiertää Jyväskylän kautta, koska ainoa silta Muuratsalosta naapurisaareen ja sitä kautta mantereelle on Jyväskylän puolella. Soisalosta siltoja on enemmänkin ja jokunen lossikin kulkee saaresta mantereelle. Heinävedelle pääsi siltojen kautta. Kunnassa vierailee paljon matkailijoita ja heille on tarjolla runsaasti  kesätapahtumia. Vähän harmitti, että kottero saatiin niin myöhään, ettei ehditty Heinäveden musiikkipäiville. Leif Segerstamia olisi ollut mukava katsella ihan livenä. Siellä oli Minisinfonian kantaesitys puhtaan luonnon puolesta.

Lapsiperheiden kannattaisi muuttaa Heinävedelle. Kouluolot ovat mahtavat. Alakoulun luokissa on keskimäärin 13.8 oppilasta, minkä lisäksi viime lukuvuoden perusopetuksen 275 oppilasta kohti oli 12 ohjaajaa ja 3 pienluokkaa, joista tosin yksi lakkaa, kun opettaja jää eläkkeelle. Silti tuen tarpeen havaitsemiseen ja siihen puuttumiseen on huimasti enemmän resursseja kuin isoissa kaupungeissa. Henkilökunnalle on tarjolla lisäksi 100€:n kulttuuri- ja liikuntaseteli vuodessa. “Kelpais varmaan teillekin.”

Pieksämäen maalaiskunta/Pieksänmaa

Ihminen osaa kadehtia vaikka mitä niin kuin esimerkiksi Naarajärven vankilan vankien kauniita maisemia, säännöllisiä ruokailuja ja asumista ihan lämmitetyissä huoneissa. Joku keskusteluun osallistunut totesi, että jokainen pääsee kyllä vankilaan. Tosin siihen pitää nähdä entistä enemmän vaivaa, koska tuomioista suuri osa on ehdollisia ja sitten keksivät vielä jalkapannan, jolloin tuomio kärsitään kotona. Veronmaksaja tästä kehityksestä on iloinen mutta kadehtijat saattavat harkita pitempään ennen kuin yrittävät päästä vankiloiden lokoisille päiville.

Pikku paikkakunnille ei kannata mennä sunnuntaina. Siellä on vähän paikkoja auki. Asiakkaita ei yksinkertaisesti riitä. Naarajärveltä löysimme pubin, jonka ystävällinen tarjoilija lupautui keittämään kahvia ja ehkä myös teetä mutta pullia ei paikasta saanut, joten emme jääneet vaivaamaan. Lähikaupasta löytyi kahvia, teetä ja kaakaota ja hyllystä valitsimme mustikkaviinerit. Ulkona oli pilvistä, mutta ihan mukava lämmin keli ja vieressä oli upeita pihlajia, joita ihailimme samalla, kun nautimme virkistävästä välipalasta. 

Heinola

Täällä on paljon katseltavaa. Rantapuistossa on Suomen suurin puu, tsaarinpoppeli, jonka ympärysmitta on lähes 9 metriä ja korkeus 34.5 metriä. Lisäksi lintutarha, kaupunkipuisto, Heinolan kaivo, muistomerkkejä vuosien 1939-1945 sodista ja sotien veteraaneista peräti 21. Niiden joukossa on myös Terijoen pakolaisten muistolaatta. Vaikka äiti oli Kivennavalta, hän oli ollut Terijoen kasinolla ja Puistolan hotellissa kesätöissä nuorena. Siksi Terijoki pitää mainita. Eivät kaikki kantasuomalaiset silloinkaan pakolaisiin kovin suopeasti suhtautuneet muttei sentään pakolaiskeskuksia yritetty polttaa. Johtui ehkä siitä, että pakolaiset sijoitettiin taloihin aika nopeasti. Mitään keskuksia ei perustettu. Äiti kirjoitti tästä vaiheesta muistelmissaan: “Tultiin Joroisiin. Siellä oli asemalla kuorma-autoja vastassa. Niihin lastattiin naitä evakkoja. Oli myös päällysmies, jolla oli papereita käsissään, siitä luetteli, kuinka monta henkeä mihinkin vietäisiin. Vierestielle lähti se auto, johon Irjan porukka, 10 henkeä, ja naapurin Tyyne viiden lapsen kanssa ja monia muita ohjattiin.” Vierestiellä oli sitten maalaistalo. Todella iso. Veljeni ei jaksanut kontata pirttiä päästä päähän vaan päätti lähteä kävelemään. Hän otti ensimmäiset askeleensa pakolaisena. Jotkut ovat kieltämässä minulta pakolaishistoriaani. Olen toisen polven pakolainen vaikka jotkut ovat sitä mieltä, ettei evakkoja saisi sanoa pakolaisiksi, koska he eivät joutuneet toiseen maahan. Sotalapsistakaan ei puhuta pakolaislapsina. He sentään lähtivät ihan ulkomaille. Minun sisaruksistanikin kolme. Kuitenkin uutisissa kerrotaan Syyrian sisäisistä pakolaisista, jotka ovat joutuneet jättämään kotinsa pakon edessä ja muuttamaan toiselle puolelle maata. Mitähän minustakin olisi tullut, jos Suomi olisi ollut rikkaampi ja olisi ollut varaa sijoittaa vanhempani pakolaisleirille vuosikausiksi eikä kantasuomalaisten taloihin, joista sitten vielä lohkaistiin maata näiden pakolaisten maatiloiksi. Silloisen politiikan seurauksena pystyn jopa eläytymään niiden ihmisten tuntoihin, joille ilmoitettiin, että heidän tilansa on rappiotila, josta joutaa maata ahkerampien raivattavaksi.

Heinolan maalaiskunta

Vierumäen urheiluopistolla olen viettänyt hauskan viikonlopun ystävien seurassa. Siellä oli nytkin vilskettä. Urheilullisen oloisia ihmisiä ja kahvion vitriinissä oli paljon enemmän suolaisia eväitä kuin pullia. Yritimme myös hotellille mutta parkkipaikka oli täynnä ja jokainen lisäkilpi jotenkin kertoi, ettei meillä olisi sinne muutenkaan asiaa. Joko paikoitusta sai vain 10 minuutiksi tai paikat olivat hotellin asiakkaille ja me kun ajattelimme vain ravintolan käyttöä. Parkkipaikat olivat todella täysiä. Autolla hurautetaan liikkumaan ja täältä löytyy kyllä valinnanvaraa.

Hämeenkoski

Noin kymmenkunta vuotta sitten löysin ensimmäisen tammen taimen läheisestä metsiköstä. Lähimpään istutettuun tammeen oli matkaa jotain pari sataa metriä, joten pähkinän ei ollut tarvinnut joutua kovin kauas puusta. Se, että se oli itänyt oli sen sijaan uusi asia. Yritin siirtää tammentaimen pihaamme enkä onnistunut myöskään seuraavana kesänä toisen taimen kanssa. Muutamaa vuotta myöhemmin sitten löysin pihasta parikin tainta ja tänä kesänä olen tavannut niitä metsästä, josta lähimään istutettuun tammeen on matkaa ainakin  parisen kilometriä. Tätä ei tapahtunut ennen ilmastonmuutosta. Hämeenkoskella taimia oli vieri vieressä. Tuli vähän sellainen olo, että koppimoporeissut tuottavat hiilidioksidia. Yritän lohduttautua sillä, että lennän todella harvoin, syön punaista lihaa ehkä pari kertaa vuodessa, en ole koskaan omistanut autoa ja mikä tärkeintä en ole koskaan omistanut yhtään lemmikkiä.Niilläkin on hiilijanlajälki mutta sen suuruudesta on todella vaikea löytää tietoa. Mistähän syystä?

Hausjärvi

Hausjärven nuorisovaltuusto on ollut aktiivinen ja tehnyt aloitteen, että nuorisovaltuuston edustaja saisi olla läsnä asioiden valmistelussa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Valtuusto hyväksyi aloitteen ja nyt nuorisovaltuuston edustaja pääsee mukaan valtuusto- ja talousarvioseminaareihin. Onhan ihan eri asia olla mukana seminaarissa, jossa päätösten perusteluita taustoitetaan puheella ja keskusteluilla kuin lukea vain tiiviitä perustelutekstejä. Niin kuin mainoksessa todetaan “lukeminen on uusi asia, tarinoita on kerrottu aina”. Hienoa, että nuoriso päästetään tarinoiden alkulähteille. Kunnissa on myös vanhusneuvostoja mutta niillä ei ole samaa lakiin perustuvaa asemaa kuin nuorisoneuvostoilla. Kerrankin nuoret ovat paremmassa asemassa. Hyvä.

Jos ette tiedä, missä on Hikiä, se taka-Hikiä, joka esiintyy sanonnoissa, niin täältä se löytyy. Lapsuudessani vierailin siellä jonkun kerran. Silloin kuulin myös tarinan, joka on jäänyt mieleeni ja jonka jenkkiversio on päässyt jopa elokuvaan. Kai muistatte Pretty womanin kohtauksen, jossa myyjä ulkonäön perusteella arveli, ettei myymälässä ollut mitään naiselle sopivaa. Hausjärveltä kerrotaan analogista tarinaa. Paikallisen kartanon omistaja oli ollut pellolla lantaa levittämässä. Ei mitään ulkomailta tuotua säkkiapulantaa vaan kartanon karjan omaa tuotantoa. Kartanonherra lähti työmaalta suoraan kauppaan ostamaan häälahjaa. Hänellä oli mielessään peili ja hän löysi mieleisensä kaupasta. Hän kysyi myyjältä peilin hintaa mutta myyjä alkoi esitellä, mistä löytyisi halvempia. Kartanonherra kysyi toisen kerran hintaa mutta myyjä ei antanut periksi eikä herra kysynyt kolmatta kertaa vaan potkaisi saappaansa peilin läpi ja kysyi: Joko nyt löytyy hinta?” Tarina ei kerro, ostiko hän peilin samasta liikkeestä vai etsikö muualta. 

Vanaja/Hämeenlinnan maalaiskunta

Aulangon alue tunnettiin aikaisemmin (1700-luvulla) Luhtialan kylän nimellä ja oli tuolloista Vanajaa. Myöhemmin se kuului Hämeenlinnan maalaiskuntaan. Aulangon kartanon alueen Hämeenlinnan kaupunki vuokrasi jo ennen kuntaliitosta virkistysalueeksi. Hämeenlinnan maalaiskunta ei ollut mikään tavallinen reikäleipäkunta, jollaisia monet maalaiskunnat ovat olleet vaan perustettiin siksi, että pohjoisen Vanajan asukkaiden ei tarvinnut kävellä Hämeenlinnan kaupungin läpi Vanajan kirkolle vaan saivat luvan jäädä kaupungin kirkkoon. Säännöllistä kirkossakäyntiä seurattiin ennen vanhaan eivätkä rekisterit olleet ajan tasalla, jos ihmiset poikkesivat mihin tahansa lähimpään kirkkoon. Tällaisen epäjärjestyksen poistamiseksi perustettiin Hämeenlinnan maaseurakunta. Aulangon kivilinna on rakennettu huomattavasti myöhemmin kuin miltä päältä näyttäisi. Se tuo mieleen paljon vanhemman rakennustyylin kuin tiilinen Hämeen linna. Reissukaverikin oli tätä mieltä. Ei kaikki ole miltä näyttää ja siksi linnan sopii mainiosti lapsi- ja nuorisoteattein näytelmien esityspaikaksi. Tämän kesän näytelmä on Me Rosvolat.