tiistai 13. lokakuuta 2020

Jokioinen


 

Jokioisten kunnan historia liittyy kiinteästi kartanon historiaan. Jokioisten kartano perustettiin 1562 ja nykyinen kartanorakennus on 1790-luvulta, tyyliltään uusklassinen. Kartanon puisto on jo 1600-luvulta ja yli kolmen hehtaarin laajuinen. Lisäksi puutarhoista kiinnostunut voi käydä myös Wendlan puutarhassa ja Ferrarian rinteellä. Nykyään kartanon alueella sijaitsee Luonnonvarakeskuksen maatalouden tutkimuslaitos. Joskus 80-luvulla työpaikkamme teki tutustumisretken sinne. Kasvatustieteiden tutkimuslaitos tutki kasvatusta niinkuin maatatalouden tutkimuslaitoskin.

Jokioisissa pääsee tutustumaan museorautatiehen. Se on Suomen ainoa kapearaiteinen rautatie, jolla vielä liikennöidään. Jos pelkää koronatartuntoja höyryveturin vetämässä vaunussa, voi vuokrata resiinan. Kahden pumppuresiinan käyttäjän lisäksi ajopeliin mahtuu kaksi matkustajaa. Tosin siinä on vain seisomapaikkoja. Humppilan suuntaan ovat suurimmat mäet. Paluumatkalla niissä pääsee sitten lujaa. Matkan varrelle on järjestetty tilaisuuksia lepäilyyn.

Forssan lehteen Jokioisista on päässyt juttu Dementiakeskus Sateenkaaresta, jolla on ikää jo 20 vuotta. Asukkailla on omat huoneet mutta mahdollisimman paljon ollaan olohuoneessa toisten seurassa. Sosiaalisuus on tärkeää muistisairaallekin. Korona on vaikuttanut Sateenkaarenkin toimintaan. Vierailijoiden pitää ilmoittaa etukäteen tulostaan ja vierailuaika on korkeintaan puoli tuntia. Toivottavasti korona on selätetty ennen kuin minä olen dementiahoidossa. Tosin lapseni on luvannut sanoa aina puhelimessa, että “juuri kävin ja toin suklaata, joko olet syönyt sen” vaikkei olisi käynyt vuosiin. Se on oikeastaan kiltisti tehty. Jos en muista edellistä käyntiä, niin puhelimessa ilahdun siitä, ettei minua ole unohdettu. Vaikka itse unohdankin pikku hiljaa kaiken.

Syksyn päätöksiin kunnissa kuuluu talousarvion laatiminen. Jokioinen pitää kunnallisveron ennallaan. Sen sijaan kiinteistöveroprosentit nousevat. Tähän asti ne ovat olleet alarajalla. Kunta peruu joulunavaustapahtuman ja itsenäisyyspäivän juhlan koronan vuoksi. Jokioisten Karjalaisseura uskaltaa pitää kahvikonsertin Paanan koulun ruokalassa.

Jokioisista oli tarkoitus jatkaa Jomalaan. Lauttaliput ja hotellit oli varattu.  Jossain uutisissa kerrottiin, että suunnitteilla on Ahvenanmaan ruskaretkiä ryhmille. Ajattelimme tutustua ennakkoon oivaan ideaan ihan yksityisesti. Olemme aiemminkin käyneet Ahvenanmaalla kesäsesongin ulkopuolella. Kaikista mainoksista näkee, että syksyllä ei juuri matkailijoita käy. Jäimme yöksi Better-hotelliin. Hotelli toimii paikkakunnan vanhimmassa kerrostalossa. Siinä on aikaisemmin toiminut pankki ja poliisilaitos. Siksi rakennuksessa on pankkihoveja ja putkia. Yöllä reissukaveria paleli. Meillä oli yhteinen peitto ja hän tuli mahdollisimman hiljaa mahdollisimman lähelle jottei herättäisi minua mutta saisi osan lämmöstä. Aamulla hän oli selvästi kuumeinen. Matkan jatkaminen olisi ollut riskaapelia. Voihan se olla korona vaikka todennäköisesti se on jotain muuta. Matkasta ei kuitenkaan nauti huonokuntoisena eikä Jomala mihinkään häviä. Sinne ehtii keväälläkin. Päätimme lähteä kotiin. Kello oli viisi, kun teimme päätöksen. Tavarat kasaan ja 5.20 tien päälle. Alkumatkasta oli tehty päällystystöitä. Ajoratamerkinnät olivat vielä maalaamatta. Pimeä, musta asfaltti ilman maalauksia ja vesisade. En suosittele moista yhdistelmää kenellekään. Onneksi liikennettä oli todella vähän. Meillä oli eväitä mukana. Kasvomaski päähän, kertakäyttöhanskat käteen ja kuumaa juomaa huoltoasemalta mukaan. Tein ällistyttävän havainnon. Tyhjä pahvimuki painaa vähemmän kuin täysi. Silti autot kestävät täyden mukin painon mutta tyhjä pitää heittää pientareelle. Koppimopon penkin alla on roskapussi eikä koppimopon vauhti hyytynyt juurikaan vaikka kertakäyttömukit, kaikki matkan varrelta hankitut kahdeksan, tulivat kotiroskikseen saakka.

Talven säilytyspaikka koppimopolle on varattu. Tämä oli todella viimeinen reissu tälle vuodelle. Hyvää syksyä ja talvea. Keväällä jatketaan, jos korona suo.

Renko


 

Vielä rohkaisimme mielemme ja lähdimme keskellä koronaa kohti Jokioista. Lähdimme lauantaina ja liikenne oli sen verran hiljainen, että uskaltauduimme isoille teille. Hämeenlinnan toki kiersimme Lammin, Turengin ja Rengon kautta. Lähtiessämme ihailimme komeaa ruskaa ja ajattelimme, että etelämpänä haapojen oranssipunaiset ovat varmaan vielä kirkkaampia kuin Keski-Suomessa. Olimme väärässä. Rengon seutuvalla puut olivat karistaneet lehtensä ja maisema muistutti enemmänkin Stridsbergin (2019, 10) kuvausta: “Syksyiset paljaat puut hamuavat auringonvaloa”, kuin ruskaretken kohokohtaa. Vihreän eri sävyt kiinnittivät enemmänkin huomiota: syysviljojen oraat, heinäpellot, laidunten ruohotupsut ja havupuut. Kun muut lehtipuut paljastavat syksyisin todellisen värinsä, niin lepät sen salaavat. Syksyn sateista jäkälät ovat juoneet itsensä turvoksiin ja olivat paikoitellen muuttuneet puolipalloiksi. Rengon nimen oletettiin johtuvan joesta, joka mutkittelee Renkajärvestä Renkajokena eli Rengonjokena kohti Vanajavettä. Nykyisin nimen oletetaan olevan peräisin germaanisesta asutuksesta esikristilliseltä ajalta. Uudemmasta tulkinnasta huolimatta otin kuvan joesta.