Pukkila

 

Pudasjärveltä palatessa vein kotteron korjaamolle, koska öljynvaihdon yhteydessä oli todettu, että etupyörien laakereissa on väljyyttä ja oikeaan takapyörään on ehkä viisainta vaihtaa jarrurumpu. Sitä oli jo ehditty korjailla liimauksilla. Jotain omituista varaosassa oli, mikä huomattiin jo korjaamolla. Korjaamo oli asiasta yhteydessä varaosan maahantuojaan. Sieltä vakuutettiin, että asia on kunnossa eikä katsastajakaan kiinnittänyt huomiota muuhun kuin takajarrujen heikkouteen ja epätasapainoon. Selvä. Kuukausi aikaa kierrellä Suomea. Seuraavan öljynvaihdon yhteydessä korjautetaan sitten jarrut kohdalleen. Eikun Pukkilaan. Sinne ajetaan tietysti Korpilahden Vespuolen kautta. Maisemareittiä Luhankaan ja siitä eteenpäin. Kärkisissä alkoi kuulua omituista klonksumista. Mielenkiintoinen ääni, mistähän se kuuluu. Minähän en äänen suuntaa tunnista, koska oikea korva on lähes kuuro eikä reissukaverikaan ollut ihan varma. Yritettiin selvittää asiaa ja Vaaruvuoressa alkoi tuntua, ettei sitä kolinaa kyllä Pukkilaan ja takaisin viitsi kuunnella ja käännyttiin takaisin. Osoittautui, ettei maahantuojan vakuuttelu pitänyt paikkaansa. Jarrurumpu oli maanataikappale. Taisivat olla samanlaisia kaikki muutkin toimituserän jarrurummut, koska ehjää odoteltiin melkein kuukausi. Aloin jo pelätä, etten saa uusintakatsastukseen kotteroa ajoissa. Tällä kertaa pelko osoittautui aiheelliseksi. Takajarrujen voimaa ei saatu millään kohoamaan eikä tasapainoa palautettua. Pitää purkaa jotain lisää ja hankkia varaosia. Eli tarkastuskatsastukseen ei enää ehditä. Mennään sitten vähän heikommilla jarruilla Pukkilaan. On niillä käyty Posiollakin.

Juhannuspäivänä laitettiin kunnolla päälle, ajettiin melkein koko matka sateessa ja kotteron huurtumisen takia piti pitää lämmitystä päällä. Silti reissukaverilla oli ajoittain hanskat kädessä. Pipokin oli mukana mutta sitä ei sentään tarvittu. Sateesta huolimatta luontohavaintoja tehtiin kiitettävästi. Pellon yläpuolella matalalla lekutteli haukka, jäniksiä eksyi tielle useampiakin ja kauris ylitti tien rauhallisesti. Sorsapoikue pysäytti vastaantulevia autoja jonoksi asti. Puukkopäivien reissulla olimme ihailleet valkovuokkoja. Nyt Vääksystä etelään kiinnitti huomiota kohtuullisen korkea, punainen kukka. Sitä kasvoi paikoitellen laajoina mattoina. Saattoi olla mäkitervakko. Se pystyi kasvamaan jopa hyvin lähellä lupiineja.

Suomessa on muutamia kuntia, joissa toimiva samanniminen yritys on ehkä tunnetumpi kuin itse kunta. Näitä ovat ainakin Nokia, Outokumpu ja Pukkila. Kunta saa ilmaista mainosta. Pukkilassa on muutenkin hyvät suhteet yritystoimintaan. Valtuuston kokouksetkin pidetään tavallisesti paikallisen pankin kokoushuoneessa. Viimeisin kokous tosin oli Hyvinvointikeskus Onnissa. Koska kokous oli uuden valtuuston ensimmäinen, siinä valittiin kunnanhallitus ja edustajat eri lautakuntiin ja yhteistoimintaelimiin. Myös viime vuoden tilinpäätös käsiteltiin. Pukkilassakin talous on tiukilla. Silti siellä panostetaan myös liikuntaa ja kultturiin. Keskustan alueella on mahdollisuus kulttuurikävelyyn. Reitin varrella voi ihailla Noarkosken rantapuistoa, Elämänkaari-veistossarjaa, Eläinhahmot-reliefiä ja piipahtaa Galleria Koivulinnaan tutustumaan kesänäyttelyyn tai samassa pihapiirissä olevaan kotiseutumuseoon. Vuoden 1918 tapahtumien muistomerkillä voi miettiä maailman menoa. Tihkusateen vuoksi kulttuurikävelyä ei edes harkittu.